2. Aikakirja 6:1–42
6 Silloin Salomo sanoi:+ ”Jehova itse sanoi, että hänen oli määrä asua sankassa hämäryydessä,+
2 ja minä olen rakentanut sinulle huoneen ylhäiseksi asuinsijaksi+ ja pysyvän paikan asuaksesi siinä ajan hämärään asti.”*+
3 Sitten kuningas käänsi kasvonsa ja alkoi siunata+ koko Israelin seurakuntaa* koko Israelin seurakunnan seisoessa.+
4 Ja hän sanoi edelleen: ”Siunattu olkoon Jehova, Israelin Jumala,+ joka omalla suullaan puhui isälleni Daavidille+ ja omin käsin on antanut täyttymyksen,+ hän kun sanoi:
5 ’Siitä päivästä lähtien, jona toin kansani pois Egyptin maasta, en ole kaikista Israelin heimoista valinnut yhtään kaupunkia, jonne rakennettaisiin huone, jotta nimeni+ osoittautuisi olevan siinä, enkä ole valinnut ketään miestä tulemaan kansani Israelin johtajaksi.+
6 Mutta minä valitsen Jerusalemin,+ jotta nimeni osoittautuisi olevan siinä, ja minä valitsen Daavidin tulemaan kansani Israelin johtoon.’+
7 Ja isäni Daavidin sydämenasiaksi tuli huoneen rakentaminen Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle.+
8 Mutta Jehova sanoi isälleni Daavidille: ’Koska huoneen rakentaminen nimelleni on osoittautunut sydämenasiaksesi, olet tehnyt hyvin, sillä se on osoittautunut sydämenasiaksesi.+
9 Et sinä kuitenkaan rakenna sitä huonetta,+ vaan poikasi, joka tulee kupeistasi, hän rakentaa sen huoneen nimelleni.’+
10 Ja Jehova ryhtyi toteuttamaan sanaansa,+ jonka hän oli puhunut, että minä nousisin isäni Daavidin sijaan+ ja istuisin Israelin valtaistuimella,+ niin kuin Jehova oli puhunut,+ ja rakentaisin huoneen Jehovan, Israelin Jumalan, nimelle+
11 ja sijoittaisin sinne arkun,+ jossa on se Jehovan liitto, jonka hän teki Israelin poikien kanssa.”+
12 Ja hän asettui seisomaan Jehovan alttarin edustalle koko Israelin seurakunnan eteen+ ja levitti kätensä.+
13 (Sillä Salomo oli tehnyt kuparisen korokkeen+ ja asettanut sen sitten aitauksen+ keskelle. Sen pituus oli viisi kyynärää* ja sen leveys viisi kyynärää ja sen korkeus kolme kyynärää, ja hän seisoi sen päällä.) Ja hän laskeutui sitten polvilleen+ koko Israelin seurakunnan eteen ja levitti kätensä kohti taivaita.+
14 Ja hän sanoi edelleen: ”Oi Jehova, Israelin Jumala,+ ei ole taivaissa eikä maan päällä sinun kaltaistasi Jumalaa,*+ joka pidät liiton+ ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden palvelijoitasi kohtaan, jotka vaeltavat edessäsi kaikesta sydämestään,+
15 sinun joka olet pitänyt palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan sen minkä hänelle lupasit,+ niin että annoit lupauksen* suullasi ja olet omalla kädelläsi saanut aikaan täyttymyksen, kuten tänä päivänä.+
16 Ja nyt, oi Jehova, Israelin Jumala, pidä palvelijaasi Daavidia, isääni, kohtaan se minkä hänelle lupasit sanoen: ’Sinun sukuasi olevaa miestä ei karsita pois edestäni, istumasta Israelin valtaistuimella,+ jos vain poikasi+ pitävät huolen tiestään vaeltamalla minun lakini mukaan,+ niin kuin sinä olet edessäni vaeltanut.’+
17 Ja nyt, oi Jehova, Israelin Jumala,+ osoittautukoon lupauksesi,*+ jonka olet palvelijallesi Daavidille antanut, luotettavaksi.+
18 Mutta asuuko Jumala todellakin ihmisten* luona maan päällä?+ Katso! Taivaaseen, niin, taivastenkaan taivaaseen, sinä et voi mahtua,+ saati sitten tähän huoneeseen, jonka olen rakentanut!+
19 Ja varmasti sinä käännyt palvelijasi rukouksen puoleen+ ja hänen suosionpyyntönsä puoleen,+ oi Jehova, minun Jumalani, kuuntelemalla hartaan huudon+ ja rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee edessäsi,+
20 jotta osoittautuisi, että silmäsi ovat avoinna+ tätä huonetta kohti päivät ja yöt, sitä paikkaa kohti, johon sanoit panevasi nimesi,+ kuuntelemalla rukouksen, jonka palvelijasi rukoilee tätä paikkaa kohti.+
21 Ja varmasti sinä kuuntelet palvelijasi ja kansasi Israelin hartaita pyyntöjä,+ kun he rukoilevat tätä paikkaa kohti,+ jotta sinä kuulisit asuinpaikastasi, taivaista,+ ja varmasti kuulet ja annat anteeksi.+
22 Jos mies tekee syntiä lähimmäistään vastaan+ ja hän sälyttää hänen päälleen kirouksen saattaakseen hänet kirouksen uhan alaiseksi+ ja hän todella tulee kirouksen alaisena alttarisi eteen tähän huoneeseen,+
23 niin kuulethan sinä taivaista,+ ja varmasti toimit+ ja tuomitset palvelijasi maksaaksesi takaisin jumalattomalle saattamalla hänen vaelluksensa* hänen oman päänsä päälle+ ja julistamalla vanhurskaan vanhurskaaksi+ antamalla hänelle hänen oman vanhurskautensa mukaan.+
24 Ja jos kansasi Israel kärsii tappion vihollisen edessä,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä sinua vastaan,+ ja he tosiaan palaavat+ ja kiittävät nimeäsi+ ja rukoilevat+ ja pyytävät suosiota edessäsi tässä huoneessa,+
25 niin kuulethan sinä taivaista,+ ja varmasti annat anteeksi+ kansasi Israelin synnin ja tuot heidät takaisin+ siihen maahan, jonka annoit heille ja heidän esi-isilleen.+
26 Kun taivaat ovat suljettuina, niin ettei tule sadetta,+ koska he ovat tehneet jatkuvasti syntiä+ sinua vastaan, ja he todella rukoilevat tätä paikkaa kohti+ ja kiittävät nimeäsi ja kääntyvät pois synnistään, koska sinä jatkuvasti ahdistit heitä,+
27 niin kuulethan sinä taivaista, ja varmasti annat anteeksi palvelijoittesi, niin, kansasi Israelin, synnin, koska sinä opetat+ heille hyvää tietä,+ jota heidän tulee vaeltaa, ja varmasti annat sadetta+ maallesi, jonka olet antanut kansallesi perintöomaisuudeksi.+
28 Jos maahan tulee nälänhätä,+ jos tulee rutto,+ jos tulee viljanpolte+ ja viljanruoste,+ kulkusirkkoja+ ja torakoita,+ jos heidän vihollisensa+ piirittävät heitä heidän porttiensa* maassa+ – millainen vitsaus tahansa ja millainen sairaus hyvänsä+ –
29 niin minkä tahansa rukouksen,+ minkä tahansa suosionpyynnön+ joku ihminen tai koko kansasi Israel esittäneekin,+ koska kukin heistä tuntee oman vitsauksensa+ ja tuskansa, kun hän todella levittää kätensä tätä huonetta kohti,+
30 niin kuulethan sinä taivaista, asuinpaikastasi,+ ja varmasti annat anteeksi+ ja annat kullekin kaikkien hänen teittensä mukaan,+ koska tunnet hänen sydämensä+ (sillä yksin sinä tunnet hyvin ihmisten poikien sydämen),+
31 jotta he pelkäisivät+ sinua vaeltamalla teitäsi kaikkina päivinä, jotka he ovat elossa sen maan päällä, jonka annoit esi-isillemme.+
32 Ja myös vierasmaalaista, joka ei ole kansaasi Israelia+ ja joka todella tulee kaukaisesta maasta suuren nimesi+ ja voimakkaan kätesi+ ja ojennetun käsivartesi+ tähden – ja he todella tulevat ja rukoilevat tätä huonetta kohti+ –
33 niin kuuntelethan sinä taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi,+ ja varmasti teet kaiken sen mukaan, minkä vuoksi vierasmaalainen huutaa puoleesi,+ jotta kaikki maan kansat tuntisivat nimesi+ ja pelkäisivät+ sinua samoin kuin kansasi Israel ja tietäisivät, että tämä huone, jonka olen rakentanut, on otettu sinun nimiisi.+
34 Jos kansasi lähtee sotaan+ vihollisiaan vastaan sitä tietä, jota sinä lähetät+ heidät, ja he tosiaan rukoilevat+ sinua kääntyneinä tähän kaupunkiin päin, jonka olet valinnut, ja siihen huoneeseen päin, jonka olen rakentanut nimellesi,+
35 niin varmasti kuulet taivaista heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä+ ja toimitat heille oikeuden.+
36 Jos he tekevät syntiä sinua vastaan+ (sillä ei ole ihmistä, joka ei syntiä tee)+ ja sinun täytyy vihastua heihin ja jättää heidät vihollisen valtaan ja heidän vangitsijansa vievät heidät pois vankeina kaukaiseen tai läheiseen maahan+
37 ja he tulevatkin järkiinsä* maassa, johon heidät on viety pois vankeina, ja he tosiaan palaavat ja pyytävät sinulta suosiota siinä maassa, jossa he ovat vankeina,+ sanoen: ’Me olemme tehneet syntiä,+ olemme erehtyneet+ ja olemme toimineet jumalattomasti’,+
38 ja he todella palaavat luoksesi kaikesta sydämestään+ ja kaikesta sielustaan siinä maassa, jossa he ovat niiden vankeina,+ jotka veivät heidät pois vankeina, ja he tosiaan rukoilevat kääntyneinä siihen maahansa päin, jonka annoit heidän esi-isilleen, ja siihen kaupunkiin päin, jonka olet valinnut,+ ja siihen huoneeseen päin, jonka olen rakentanut nimellesi,+
39 niin varmasti kuulet taivaista, pysyvästä asuinpaikastasi,+ heidän rukouksensa ja suosionpyyntönsä+ ja toimitat heille oikeuden+ ja annat anteeksi+ kansallesi, joka on tehnyt syntiä sinua vastaan.
40 Oi Jumalani, pyydän: osoittautukoon nyt, että silmäsi+ ovat avoinna ja korvasi+ tarkkaavaisina tätä paikkaa koskevalle rukoukselle.
41 Ja nyt, nouse,+ oi Jehova Jumala, lepoosi,+ sinä ja voimasi Arkku.+ Pappisi, oi Jehova Jumala, pukeutukoot pelastukseen, ja uskollisesi iloitkoot hyvyydessä.+
42 Oi Jehova Jumala, älä torju voideltusi* kasvoja.+ Oi muista palvelijallesi Daavidille ilmaistut rakkaudelliset huomaavaisuudet.”*+
Alaviitteet
^ ”ajan hämärään asti”. Kirjm. ”määräämättömät ajat”. Hepr. ʽō·la·mimʹ, mon.
^ ”seurakuntaa”. Hepr. qehalʹ; kreik. ek·klē·siʹan.
^ Kyynärän pituus oli 44,5 cm.
^ ”Jumalaa”. Hepr. ʼElo·himʹ; kreik. The·osʹ; lat. Deus.
^ ”annoit lupauksen”. Kirjm. ”puhuit”.
^ Kirjm. ”sanasi”.
^ Tai ”hänen tiensä”. Hepr. dar·kōʹ.
^ Tai ”kaupunkiensa”, joita niiden portit edustivat.
^ ”voideltusi”. Kirjm. ”voideltujesi”. Hepr. meši·ḥēʹkha, mon.; kreik. khri·stouʹ; syyr. dam·ši·ḥakh; lat. christi.
^ Tai ”uskollisen rakkauden osoitukset”.
