2. Johanneksen kirje 1:1–13

 Vanhin*+ valitulle rouvalle*+ ja hänen lapsilleen, joita minä totisesti rakastan,*+ enkä vain minä, vaan kaikki nekin, jotka ovat tulleet tuntemaan totuuden,+  sen totuuden vuoksi, joka pysyy meissä,+ ja se tulee olemaan kanssamme ikuisesti.+  Meidän kanssamme tulee olemaan ansaitsematon hyvyys,+ armo ja rauha Jumalalta, Isältä,+ ja Jeesukselta Kristukselta, Isän Pojalta, totuuden ja rakkauden ohella.+  Iloitsen suuresti, koska olen todennut* eräiden lastesi+ vaeltavan totuudessa,+ niin kuin saimme Isältä käskyn.+  Niinpä pyydän nyt sinulta, rouva*, sellaisena, joka ei kirjoita sinulle uutta käskyä,+ vaan sen, joka meillä on ollut alusta asti,*+ että rakastamme toisiamme.+  Ja rakkaus merkitsee+ sitä, että vaellamme jatkuvasti hänen käskyjensä mukaan.+ Tämä on se käsky, niin kuin olette alusta asti kuulleet, että teidän tulee jatkuvasti vaeltaa siinä.+  Sillä monia eksyttäjiä on lähtenyt maailmaan,+ sellaisia jotka eivät tunnusta Jeesuksen Kristuksen lihaan tulemista.*+ Tämä on eksyttäjä*+ ja antikristus.+  Olkaa varuillanne, ettette kadota* sitä, minkä aikaansaamiseksi olemme työskennelleet, vaan että saisitte täyden palkan.+  Kenelläkään, joka tunkeutuu edelle*+ eikä pysy+ Kristuksen opetuksessa, ei ole Jumalaa.+ Joka pysyy tässä opetuksessa, sillä on sekä Isä että Poika.+ 10  Jos joku tulee luoksenne eikä tuo tätä opetusta, niin älkää koskaan ottako häntä vastaan kotiinne+ tai sanoko hänelle tervehdystä.*+ 11  Sillä se, joka sanoo hänelle tervehdyksen, on osallinen* hänen pahoihin tekoihinsa.*+ 12  Vaikka minulla on teille paljon kirjoitettavaa, en halua tehdä sitä paperin ja musteen välityksellä,+ vaan toivon tulevani teidän luoksenne ja puhuvani kanssanne kasvotusten,*+ jotta ilonne+ olisi täysimääräinen.+ 13  Valitun sisaresi lapset lähettävät sinulle terveisiä.+

Alaviitteet

Tai ”Vanhempi mies”. Kreik. pre·sbyʹte·ros.
Tai ”valitulle naiselle, Kyrialle”. Kreik. e·kle·ktēiʹ ky·riʹai.
Tai ”minä rakastan totuudessa”.
Tai ”Iloitsin suuresti tosiaankin todetessani”.
Tai ”Kyria”.
alusta asti”. Kreik. apʼ ar·khēsʹ; lat. ab initio; J17(hepr.): me·roʼšʹ.
Kirjm. ”harhaileva”.
”tulemista”. Kreik. er·khoʹme·non, joka viittaa Kristuksen tapahtuneeseen tulemiseen. Se viittaa menneeseen aikaan, kuten kreikk. partisiippi 3Jo 3:ssa; ks. sen alav. sanaan ”tulivat”.
Kirjm. ”tuhoa”.
Kirjm. ”Kenelläkään, joka kulkee edellä”.
Kirjm. ”hänelle, että hänen tulee jatkuvasti iloita”.
Kirjm. ”osallistuu”.
Vgs lisää: ”Katso! Olen kertonut teille etukäteen, jottette olisi hämmentyneitä Herran päivänä”; J7,8 lisäävät: ”(Katso! Olen kertonut teille etukäteen, jottette olisi häpeissänne Jehovan päivänä).”
Kirjm. ”suu kohti suuta”.