2. Korinttilaisille 10:1–18
10 Minä, Paavali, itse pyydän teitä nyt hartaasti Kristuksen lempeyden+ ja huomaavaisuuden*+ kautta*, vaikka olenkin ulkonaiselta olemukseltani vaatimaton+ teidän keskuudessanne, jota vastoin poissa ollessani olen rohkea teitä kohtaan.+
2 Pyydän tosiaankin nöyrästi, että läsnä ollessani minun ei tarvitsisi käyttää rohkeutta siinä luottamuksessa, jolla aion ryhtyä rohkeisiin toimiin+ muutamia vastaan, jotka arvioivat meidät ikään kuin vaeltaisimme lihan mukaan.
3 Sillä vaikka vaellammekin lihassa,+ me emme sodi* lihan mukaan.+
4 Sillä meidän sodankäyntiaseemme eivät ole lihallisia,+ vaan Jumalan avulla voimallisia+ kukistamaan linnoituksia.
5 Sillä me kukistamme järkeilyt ja kaiken korkean, mikä kohotetaan Jumalan tuntemusta vastaan,+ ja me vangitsemme jokaisen ajatuksen tehdäksemme sen tottelevaiseksi Kristukselle,
6 ja me pidämme itsemme valmiina määräämään rangaistuksen jokaisesta tottelemattomuudesta,+ heti kun teidän oma tottelevaisuutenne on täysin pantu täytäntöön.+
7 Te katselette asioita niiden näennäisen arvon mukaan.+ Jos joku luottaa itseensä, siihen että hän kuuluu Kristukselle, ottakoon hän jälleen lukuun omaksi hyväkseen sen, että niin kuin hän kuuluu Kristukselle, niin mekin.+
8 Sillä jos ylpeilisinkin+ hieman liikaa siitä vallasta, jonka Herra on meille antanut rakentaaksemme teitä eikä repiäksemme teitä maahan,+ en joutuisi häpeään,
9 jottei näyttäisi siltä, että haluaisin pelotella teitä kirjeilläni.
10 Sillä, he sanovat, ”hänen kirjeensä ovat painokkaita ja voimakkaita, mutta hänen henkilökohtainen läsnäolonsa* on heikkoa+ ja hänen puheensa täysin mitätöntä”.+
11 Ottakoon sellainen lukuun tämän, että millaisia olemme sanassamme kirjeitse, kun olemme poissa, sellaisia olemme myös toiminnassa, kun olemme läsnä.+
12 Sillä me emme uskalla luokitella itseämme muutamien joukkoon tai verrata itseämme muutamiin, jotka suosittelevat itseään.+ Totisesti heillä ei mitatessaan itseään itsellään ja verratessaan itseään itseensä ole ymmärrystä.+
13 Me puolestamme emme suinkaan ylpeile määrärajojemme ulkopuolella,+ vaan sen alueen rajan mukaan, jonka Jumala mittasi meille osuudeksi ja pani ulottumaan aina teille saakka.+
14 Emme todellakaan kurottaudu liikaa, ikään kuin emme ulottuisikaan teihin, sillä me olimme ensimmäiset, jotka tulimme aina teille saakka Kristusta koskevan hyvän uutisen julistamisessa.+
15 Ei, emme ylpeile määrärajojemme ulkopuolella jonkun muun vaivannäöistä,+ mutta meillä on toivo, että uskonne lisääntyessä+ meidät tehtäisiin alueemme huomioon ottaen suuriksi teidän keskuudessanne.+ Sitten olemmekin vielä runsaampia
16 julistaaksemme hyvää uutista toisella puolellanne oleville maille,+ jottemme ylpeilisi kenenkään muun alueesta, missä on jo valmista.
17 ”Mutta joka ylpeilee, ylpeilköön Jehovasta.”*+
18 Sillä ei se ole hyväksytty, joka itseään suosittelee,+ vaan se, jota Jehova*+ suosittelee.+
Alaviitteet
^ Tai ”järkevyyden”. Kirjm. ”joustavuuden”. Kreik. e·pi·ei·kiʹas; lat. modestiam.
^ Tai ”perusteella”, ”vuoksi”.
^ ”me emme sodi”. Kirjm. ”me emme suorita sotapalvelusta”. Kreik. ou – – stra·teu·oʹme·tha; lat. non – – militamus.
^ Ks. liite 5B.
^ Ks. liite 1D.
^ Ks. liite 1D.
