2. Korinttilaisille 12:1–21

12  Minun täytyy ylpeillä. Se ei ole hyödyllistä, mutta siirryn Herran yliluonnollisiin näkyihin+ ja ilmestyksiin.  Tunnen Kristuksen yhteydessä olevan ihmisen, joka neljätoista vuotta sitten – ruumiissako, en tiedä, vai poissa ruumiista, en tiedä; Jumala tietää – temmattiin+ sellaisena kolmanteen taivaaseen.  Niin, tunnen sellaisen ihmisen – ruumiissako vai erossa ruumiista,+ en tiedä*, Jumala tietää –,  että hänet temmattiin paratiisiin*+ ja hän kuuli sanomattomia sanoja, joita ihmisen ei ole lupa puhua.  Sellaisesta ihmisestä* minä ylpeilen, mutta en ylpeile itsestäni, paitsi heikkouksistani.+  Sillä jos tahdon joskus ylpeillä,+ en ole järjetön, sillä minä sanon totuuden. Mutta minä pidätyn, jottei kukaan lukisi ansiokseni enempää kuin hän näkee minun olevan tai minulta kuulee,  vain ilmestysten ylenmääräisyyden* takia. Jotta en siis ylvästelisi,+ minulle annettiin piikki* lihaan,+ Saatanan enkeli, lyömään minua, jotten ylvästelisi.  Tämän vuoksi minä kolme kertaa+ hartaasti pyysin Herralta, että se poistuisi minusta,  ja kuitenkin hän sanoi minulle: ”Minun ansaitsematon hyvyyteni riittää+ sinulle, sillä voimani tulee täydelliseksi heikkoudessa.”+ Sen tähden ylpeilen erittäin mielelläni ennemmin heikkouksistani,+ jotta Kristuksen voima pysyisi ylläni kuin teltta. 10  Siksi olen mieltynyt heikkouksiin, loukkauksiin, puutteisiin, vainoihin ja vaikeuksiin, Kristuksen tähden. Sillä kun olen heikko, silloin olen voimallinen.+ 11  Olen käynyt järjettömäksi. Te olette pakottaneet minut+ siihen, sillä teidän olisi pitänyt suositella minua. En näet ole missään osoittautunut ylen oivallisia+ apostoleitanne huonommaksi, vaikka en olekaan mitään.+ 12  Apostolin tunnusmerkithän+ on saatu aikaan teidän keskuudessanne kaikella kestävyydellä+ ja tunnusmerkeillä ja ennusmerkeillä ja voimateoilla.*+ 13  Sillä missä muussa suhteessa olette jääneet muita seurakuntia vähemmälle kuin siinä, etten itse tullut teille taakaksi?+ Antakaa minulle ystävällisesti anteeksi tämä vääryys. 14  Katso! Tämä on kolmas kerta,+ jolloin olen valmis tulemaan luoksenne, ja kuitenkaan en tule taakaksi. Sillä minä en etsi teidän omaisuuksianne,+ vaan teitä, sillä lasten+ ei pitäisi kerätä vanhemmilleen, vaan vanhempien lapsilleen.+ 15  Minä puolestani olen erittäin mielelläni kuluttava, mitä minulla on, ja tuleva täydelleen kulutetuksi teidän sielujenne hyväksi.+ Jos rakastan teitä tavallista runsaammin, niin tuleeko minua rakastaa sitä vähemmän? 16  Mutta olkoon miten tahansa, minä en ole rasittanut teitä taakalla.+ Siitä huolimatta sanotte minun olleen ”viekas” ja pyydystäneen teidät ”juonittelulla”.+ 17  En kai ole käyttänyt teitä hyödykseni kenenkään välityksellä, jonka olen lähettänyt luoksenne? 18  Kehotin Titusta ja lähetin veljen hänen mukanaan. Ei kai Titus ole käyttänyt teitä hyväkseen lainkaan?+ Emmekö ole vaeltaneet samassa hengessä?+ Emmekö samoissa askeleissa? 19  Oletteko ajatelleet koko tämän ajan, että olemme puolustautuneet teidän edessänne? Puhumme Jumalan edessä Kristuksen yhteydessä. Mutta, rakkaat, kaikki on teidän rakennukseksenne.+ 20  Sillä pelkään, että jollakin tavoin en saapuessani+ ehkä tapaa teitä sellaisina kuin tahtoisin enkä minä ehkä osoittaudu teille sellaiseksi kuin te tahtoisitte, vaan että sen sijaan olisi jollakin tavoin riitaa, mustasukkaisuutta,+ vihanpuuskia, kinasteluja, parjauksia, kuiskutteluja, pöyhistymistapauksia, epäjärjestystä.+ 21  Kenties, kun tulen jälleen, Jumalani saattaisi nöyryyttää minut teidän keskuudessanne ja saattaisin surra monien sellaisten tähden, jotka aikaisemmin tekivät syntiä,+ mutta eivät ole katuneet sitä epäpuhtautta* ja haureutta*+ ja irstautta,*+ jota he ovat harjoittaneet.

Alaviitteet

”en tiedä”. B jättää pois.
”paratiisiin”, P46אBVgSypJ11,17,18; J22: ”Eedenin puutarhaan”.
”Sellaisesta ihmisestä”. Tai ”Sellaisesta”, ts. sellaisesta kokemuksesta.
Tai ”teroitettu seiväs”.
Tai ”oivallisuuden”.
Tai ”ja ihmeillä”.
epäpuhtautta”. Kreik. a·ka·thar·siʹai, yks. dat.; J17,22(hepr.): hat·tum·ʼahʹ. Ks. Hes 22:15: ”epäpuhtautesi”, alav. ja Ga 5:19: ”epäpuhtaus”, alav.
Ks. liite 5A.
irstautta”. Kreik. a·sel·geiʹai, yks. dat.; Vgc(lat.): impudicitia; J17,22(hepr.): haz·zim·mahʹ. Ks. Ga 5:19: ”irstaus”, alav. Vrt. 3Mo 18:17, alav.