2. Korinttilaisille 3:1–18
3 Rupeammeko taas suosittelemaan itseämme?+ Vai tarvitsemmeko ehkä, niin kuin jotkut, suosituskirjeitä+ teille tai teiltä?
2 Te itse olette meidän kirjeemme,+ joka on kirjoitettu sydämeemme* ja jonka kaikki ihmiset tuntevat ja lukevat.+
3 Sillä te osoittaudutte Kristuksen kirjeeksi, jonka me palvelijoina olemme kirjoittaneet,+ jota ei ole kirjoitettu musteella vaan elävän Jumalan hengellä,+ ei kivitauluihin+ vaan lihatauluihin, sydämiin.*+
4 Tällainen luottamus Jumalaan meillä on Kristuksen kautta.+
5 Emme ole kylläkään itsessämme riittävän päteviä katsomaan mitään itsestämme lähteväksi,+ vaan meidän riittävä pätevyytemme* on lähtöisin Jumalasta,+
6 joka onkin tehnyt meidät riittävän päteviksi olemaan uuden liiton palvelijoita,*+ ei kirjoitetun lakikokoelman,*+ vaan hengen,+ sillä kirjoitettu lakikokoelma tuomitsee+ kuolemaan, mutta henki tekee eläväksi.+
7 Sitä paitsi jos se lakikokoelma, joka palveluksellaan tuottaa kuoleman+ ja joka kaiverrettiin kirjaimin kiviin,+ syntyi* kirkkaudessa,+ niin että Israelin pojat eivät voineet katsella kiinteästi Mooseksen kasvoja hänen kasvojensa kirkkauden vuoksi,+ sellaisen kirkkauden, joka oli määrä poistaa,
8 niin miksi ei hengen palvelus+ olisi paljon enemmän kirkkaudessa?+
9 Sillä jos se lakikokoelma, joka palveluksellaan tuottaa langettavan tuomion, *+ oli loistoisa,*+ niin paljon runsaammin vanhurskauden palveluksessa+ on kirkkautta.+
10 Siltäkin näet, mikä on kerran tehty loistoisaksi, on tässä suhteessa riisuttu kirkkaus+ sen ylittävän kirkkauden tähden.+
11 Sillä jos se, mikä oli määrä poistaa, tuotiin kirkkaudessa,+ niin paljon enemmän tulee se, mikä pysyy, olemaan kirkkaudessa.+
12 Kun meillä siis on tällainen toivo,+ me puhumme aivan vapaasti
13 emmekä tee niin kuin Mooses, joka pani aina verhon+ kasvoilleen, jotta Israelin pojat eivät katselisi kiinteästi sen loppua,+ mikä oli määrä poistaa.
14 Mutta heidän mielensä turtui.*+ Sillä vielä tänäkin päivänä sama verho pysyy kohottamattomana luettaessa vanhaa liittoa,*+ koska se poistetaan Kristuksen välityksellä.+
15 Vielä tänäänkin, aina kun Moosesta luetaan,+ verho on heidän sydämellään.+
16 Mutta kun tapahtuu kääntymys Jehovan* puoleen, verho otetaan pois.+
17 Ja Jehova* on Henki,+ ja missä Jehovan* henki+ on, siellä on vapaus.+
18 Ja me kaikki,+ samalla kun verhoamattomin kasvoin heijastamme kuin peilit Jehovan* kirkkautta,+ muutumme+ samaksi kuvaksi+ kirkkaudesta kirkkauteen,+ juuri niin kuin Jehova*, Henki*, saa sen aikaan.+
Alaviitteet
^ ”sydämeemme”, P46ABCDVgSyh,p; א: ”sydämeenne”.
^ Tai ”tauluihin, lihasydämiin”.
^ ”riittävä pätevyytemme”. Kirjm. ”riittävyytemme”.
^ Kirjm. ”kirjaimen”. Kreik. gramʹma·tos; lat. litterae.
^ Kreik. di·a·koʹnous; lat. ministros (sanasta minus ’vähempi’, ’vähemmän’); J22(hepr.): meša·retimʹ.
^ Tai ”jos kirjaimin kiviin kaiverrettu kuoleman palvelus syntyi”.
^ Tai ”jos langettavan tuomion palvelus”.
^ Kirjm. ”oli kirkkautta”.
^ ”mielensä turtui”. Kirjm. ”henkiset kykynsä turtuivat”.
^ Ilmauksia ”Vanha testamentti” ja ”Uusi testamentti” on käsitelty liitteessä 7E.
^ Ks. liite 1D.
^ Ks. liite 1D.
^ Ks. liite 1D.
^ Tai ”niin kuin Jehovan henki”.
^ Ks. liite 1D.
^ Ks. liite 1D.
