2. Korinttilaisille 5:1–21
5 Sillä me tiedämme, että vaikka maallinen huoneemme,+ tämä teltta,+ hajotettaisiinkin,+ niin meillä on Jumalalta ikuinen+ rakennus taivaissa, huone joka ei ole käsin tehty.+
2 Sillä tässä asuinhuoneessa me tosiaankin huokaamme+ ja haluamme hartaasti pukeutua siihen, mikä on meitä varten taivaasta,+
3 niin ettei meitä kerran siihen pukeuduttuamme todeta alastomiksi.+
4 Me näet, jotka olemme tässä teltassa, huokaamme rasittuneina, sillä emme tahdo riisua sitä, vaan pukeutua tuohon toiseen,+ jotta elämä nielisi sen, mikä on kuolevaista.+
5 Mutta se, joka on valmistanut meidät juuri tätä varten, on Jumala,+ joka on antanut meille ennakkovakuuden+ siitä, mitä on määrä tulla*, toisin sanoen hengen.+
6 Me olemme sen tähden aina rohkealla mielellä ja tiedämme, että niin kauan kuin meillä on kotimme tässä ruumiissa, olemme poissa Herran luota,+
7 sillä me vaellamme uskon emmekä näkemisen avulla.*+
8 Mutta me olemme rohkealla mielellä ja haluamme kernaasti ennemmin muuttaa pois ruumiista ja tehdä kotimme Herran luokse.+
9 Siksi me myös asetamme tavoitteeksemme, että olipa kotimme hänen luonaan tai olimmepa poissa hänen luotaan,+ olisimme hänelle otollisia.+
10 Sillä meidän kaikkien täytyy tulla ilmeisiksi Kristuksen tuomarinistuimen edessä,+ jotta kukin saisi palkkansa siitä, mitä ruumiin välityksellä on tehty, sen mukaan mitä hän on harjoittanut, olkoonpa se hyvää tai pahaa.+
11 Koska siis tunnemme Herran pelon,+ me puhumme yhä ihmisille vakuuttavasti,+ mutta me olemme tulleet ilmeisiksi Jumalalle. Toivon kuitenkin, että olemme tulleet ilmeisiksi myös teidän omalletunnollenne.+
12 Emme taas suosittele+ itseämme teille, vaan annamme teille aiheen ylpeillä meistä,+ jotta teillä olisi vastaus niille, jotka ylpeilevät ulkonäöstä,+ mutta eivät sydämestä.+
13 Sillä jos olimme mieltä vailla,+ olimme Jumalan tähden; jos olemme tervemielisiä,+ olemme teidän tähtenne.
14 Sillä se rakkaus, joka Kristuksella on*, pakottaa meitä, koska olemme päätelleet näin, että yksi kuoli kaikkien puolesta;+ niinpä siis kaikki olivat kuolleet;
15 ja hän kuoli kaikkien puolesta, jotta ne, jotka elävät, eivät eläisi enää itselleen,+ vaan hänelle,+ joka kuoli heidän puolestaan ja joka herätettiin.+
16 Näin ollen me emme tästä lähtien tunne ketään lihan mukaan.+ Jos olemmekin tunteneet Kristuksen lihan mukaan,+ niin nyt emme varmasti enää tunne häntä siten.+
17 Jos siis joku on Kristuksen yhteydessä, hän on uusi luomus;*+ se, mikä on vanhaa, on kadonnut,+ katso, uutta on tullut olemassaoloon.+
18 Mutta kaikki on Jumalasta, joka sovitti+ meidät kanssaan Kristuksen välityksellä ja antoi meille sovituksen palvelustoimen,+
19 nimittäin sen, että Jumala sovitti Kristuksen välityksellä+ kanssaan maailman+ eikä laskenut heidän tililleen heidän hairahduksiaan,+ ja hän uskoi meille sovituksen sanan.+
20 Me+ olemme sen tähden lähettiläitä+ Kristuksen sijasta,*+ ikään kuin Jumala pyytäisi hartaasti meidän välityksellämme.+ Me pyydämme Kristuksen sijaisina:+ ”Antakaa sovittaa itsenne Jumalan kanssa.”
21 Sen, joka ei tuntenut syntiä,+ hän teki synniksi*+ meidän puolestamme, jotta me tulisimme Jumalan vanhurskaudeksi+ hänen välityksellään.
Alaviitteet
^ Tai ”mukaan”.
^ ”se rakkaus, joka Kristuksella on”. Tai ”Kristuksen rakkaus”.
^ Kreik. ktiʹsis; lat. creatura.
^ Tai ”nimessä”.
