2. Korinttilaisille 7:1–16
7 Sen tähden, rakkaat, koska meillä on nämä lupaukset,+ puhdistautukaamme+ kaikesta lihan ja hengen saastutuksesta+ ja täydellistäkäämme pyhyys Jumalan pelossa.+
2 Antakaa meille tilaa.*+ Emme ole tehneet vääryyttä kenellekään, emme ole turmelleet ketään, emme ole käyttäneet hyödyksemme ketään.+
3 En sano tätä langettaakseni teille tuomiota. Olenhan ennenkin sanonut, että te olette sydämessämme kuollaksenne ja elääksenne meidän kanssamme.+
4 Puhun teille aivan vapaasti*. Minulla on teistä paljon ylpeiltävää.+ Olen täynnä lohdutusta,+ olen tulvillani iloa kaikessa ahdistuksessamme.+
5 Tosin kun saavuimme Makedoniaan,+ ei lihamme saanut mitään huojennusta,+ vaan olimme edelleenkin ahdistettuja+ joka suhteessa: ulkopuolella taisteluja, sisällä pelkoa.
6 Mutta Jumala, joka lohduttaa+ alas painettuja, lohdutti meitä Tituksen läsnäololla*,
7 ei kuitenkaan vain hänen läsnäolollaan, vaan myös sillä lohdutuksella, jolla hän oli teistä tullut lohdutetuksi, koskapa hän toi meille taas sanan+ teidän kaipauksestanne, teidän surustanne, teidän palavasta innostanne minun hyväkseni, niin että iloitsin vielä enemmän.
8 Vaikka siis murehdutinkin teitä kirjeelläni,+ en pahoittele sitä. Vaikka ensin pahoittelinkin sitä (näen, että tuo kirje murehdutti teitä, joskin vain hetkeksi*),
9 niin nyt iloitsen, en siksi, että tulitte murheellisiksi, vaan siksi, että murheenne johti katumukseen,+ sillä te tulitte murheellisiksi jumalisella tavalla,+ jottette kärsisi missään vahinkoa meidän takiamme.
10 Sillä jumalinen murhe saa aikaan katumuksen* pelastukseksi, jossa ei ole pahoittelemista,+ mutta maailman murhe tuottaa kuoleman.+
11 Sillä katso, mitä suurta hartautta juuri tämä, että tulitte murheellisiksi jumalisella tavalla,+ on saanut teissä aikaan, niin, puhdistautumista, niin, närkästystä, niin, pelkoa, niin, kaipausta, niin, palavaa intoa, niin, vääryyden oikaisua!+ Olette joka suhteessa osoittautuneet tässä asiassa siveellisesti puhtaiksi*.
12 Vaikka kirjoitin teille, en suinkaan kirjoittanut vääryyttä tehneen+ tähden enkä vääryyttä kärsineen tähden, vaan siksi, että teidän hartautenne meidän hyväksemme tulisi keskuudessanne ilmeiseksi Jumalan nähden.
13 Sen vuoksi olemme tulleet lohdutetuiksi.
Mutta lohdutuksemme lisäksi olemme iloinneet vielä runsaammin Tituksen ilosta, koska te kaikki olette virvoittaneet hänen henkensä.+
14 Sillä jos olen ylpeillen puhunut teistä jotakin hänelle, en ole joutunut häpeään, vaan niin kuin olemme puhuneet kaiken teille totuudessa, niin myös se, mistä ylpeilimme+ Tituksen edessä, on osoittautunut todeksi.
15 Hänen hellä kiintymyksensä on myös runsaampi teitä kohtaan, samalla kun hän muistaa teidän kaikkien tottelevaisuuden,+ kuinka otitte hänet vastaan peläten ja vavisten.
16 Iloitsen siitä, että voin joka suhteessa olla rohkealla mielellä teidän takianne.+
Alaviitteet
^ Tai: ”Ottakaa meidät vastaan.”
^ Tai ”hyvin rohkeasti”.
^ Ks. liite 5B.
^ Tai ”vähäksi aikaa”.
^ Kirjm. ”mielenmuutoksen”. Kreik. me·taʹnoi·an.
^ ”siveellisesti puhtaiksi”. Tai ”puhtaiksi”.
