2. Kuninkaiden kirja 17:1–41

17  Juudan kuninkaan Ahasin kahdentenatoista vuonna tuli Hoseasta,+ Elan pojasta, Israelin kuningas Samariassa+ yhdeksäksi vuodeksi.  Ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, ei kuitenkaan niin kuin ne Israelin kuninkaat, jotka olivat olleet ennen häntä.+  Häntä vastaan nousi Assyrian+ kuningas Salmanassar,+ ja Hosea tuli hänen palvelijakseen ja alkoi maksaa hänelle pakkoveroa.+  Mutta Assyrian kuningas havaitsi sittemmin Hosean tapauksessa salaliiton,+ kun tämä oli lähettänyt sanansaattajia Egyptin kuninkaan+ Son luo eikä tuonut pakkoveroa Assyrian kuninkaalle niin kuin aikaisempina vuosina. Sen tähden Assyrian kuningas eristi hänet ja piti häntä sidottuna pidätettyjen talossa.+  Niin Assyrian kuningas nousi koko maata vastaan ja tuli ylös Samariaan ja piiritti+ sitä kolme vuotta.  Hosean yhdeksäntenä vuonna Assyrian kuningas valloitti Samarian+ ja vei sitten Israelin pakkosiirtolaisuuteen+ Assyriaan ja asetti heidät asumaan Halahiin+ ja Haboriin Gosanjoen+ varrelle ja meedialaisten kaupunkeihin.+  Ja näin tapahtui, koska Israelin pojat olivat tehneet syntiä+ Jehovaa, Jumalaansa, vastaan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta, faraon, Egyptin kuninkaan, käsistä,+ ja he olivat alkaneet pelätä muita jumalia,+  ja he vaelsivat niiden kansakuntien säädösten+ mukaan, jotka Jehova oli ajanut pois Israelin poikien edestä, ja Israelin kuninkaiden säädösten mukaan, jotka nämä olivat laatineet,  ja Israelin pojat tutkiskelivat asioita, jotka eivät olleet oikeita Jehovaa, heidän Jumalaansa, kohtaan,+ ja rakensivat itselleen uhrikukkuloita+ kaikkiin kaupunkeihinsa, vartiomiesten tornista+ linnoitettuun kaupunkiin, 10  ja he pystyttivät itselleen pyhiä patsaita+ ja pyhiä paaluja+ jokaiselle korkealle kukkulalle+ ja jokaisen rehevän puun alle,+ 11  ja siellä, kaikilla uhrikukkuloilla, he suitsuttelivat uhrisavua samalla tavoin kuin ne kansakunnat,+ jotka Jehova oli heidän tähtensä vienyt pakkosiirtolaisuuteen, ja he tekivät pahojaan loukatakseen+ Jehovaa. 12  Ja he palvelivat edelleen* saastaisia epäjumalia,+ joista Jehova oli sanonut heille: ”Ette saa tehdä tällaista.”+ 13  Ja Jehova varoitti+ jatkuvasti Israelia+ ja Juudaa+ kaikkien profeettojensa+ ja jokaisen näkyjennäkijän+ välityksellä sanoen: ”Kääntykää takaisin pahoilta teiltänne+ ja pitäkää minun käskyni,+ säädökseni,+ kaiken sen lain+ mukaan, jonka olen antanut käskyksi esi-isillenne+ ja jonka olen lähettänyt teille palvelijoitteni, profeettojen, välityksellä.”+ 14  Eivätkä he kuunnelleet vaan jäykistivät niskaansa+ niiden esi-isiensä niskan kaltaiseksi, jotka eivät olleet uskoneet+ Jehovaan, Jumalaansa, 15  ja he hylkäsivät jatkuvasti hänen säännöksensä ja liittonsa,+ jonka hän oli tehnyt heidän esi-isiensä kanssa, ja muistutuksensa,*+ joilla hän oli varoittanut heitä, ja he lähtivät seuraamaan turhia epäjumalia+ ja turhistuivat+ itsekin, jopa jäljitellen niitä kansakuntia, jotka olivat joka puolella heidän ympärillään, vaikka Jehova oli kieltänyt heitä tekemästä niiden tavoin.+ 16  Ja he hylkäsivät jatkuvasti kaikki Jehovan, Jumalansa, käskyt+ ja ryhtyivät tekemään itselleen valettuja patsaita,+ kahta vasikkaa,+ ja tekemään pyhää paalua,+ ja he alkoivat kumartaa kaikkea taivaiden armeijaa+ ja palvella Baalia,+ 17  ja he panivat poikiaan ja tyttäriään kulkemaan tulen läpi+ ja harjoittivat ennustelua+ ja tähyilivät enteitä+ ja myivät+ itseään tekemään sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä, loukatakseen+ häntä. 18  Sen tähden Jehova vihastui+ kovasti Israeliin, niin että hän poisti heidät näkyvistään.+ Hän ei jättänyt jäljelle kuin Juudan heimon yksin.+ 19  Ei Juudakaan pitänyt Jehovan, Jumalansa, käskyjä,+ vaan he lähtivät vaeltamaan Israelin laatimien säädösten mukaan.+ 20  Sen vuoksi Jehova hylkäsi Israelin koko siemenen*+ ja ahdisti heitä ja antoi heidät ryöstäjien käsiin, kunnes hän oli heittänyt heidät pois edestään.+ 21  Hän näet repäisi Israelin eroon Daavidin huoneesta, ja he ryhtyivät tekemään Jerobeamista, Nebatin pojasta, kuningasta, ja Jerobeam+ alkoi kääntää Israelia pois Jehovan seuraamisesta, ja hän saattoi heidät tekemään suuren synnin.+ 22  Ja Israelin pojat vaelsivat kaikissa Jerobeamin synneissä, jotka tämä oli tehnyt.+ He eivät luopuneet niistä, 23  kunnes Jehova poisti Israelin näkyvistään,+ niin kuin hän oli puhunut kaikkien palvelijoittensa, profeettojen, välityksellä.+ Niinpä Israel lähti pois omasta maastaan pakkosiirtolaisuuteen Assyriaan, jossa se on ollut tähän päivään saakka.+ 24  Jälkeenpäin Assyrian kuningas toi väkeä Babylonista*+ ja Kutasta ja Avvasta+ ja Hamatista+ ja Sefarvaimista+ ja asetti heidät asumaan Samarian kaupunkeihin+ Israelin poikien sijaan, ja he alkoivat ottaa haltuunsa Samariaa ja asua sen kaupungeissa. 25  Ja heidän alkaessaan asua siellä ilmeni, etteivät he pelänneet+ Jehovaa. Sen tähden Jehova lähetti heidän keskuuteensa leijonia,+ jotka tappoivat heitä. 26  Niinpä he lähettivät Assyrian kuninkaalle sanan, joka kuului: ”Ne kansakunnat, jotka olet vienyt pakkosiirtolaisuuteen ja asettanut sitten asumaan Samarian kaupunkeihin, eivät ole tunteneet sen maan Jumalan* uskontoa*, joten hän lähettää heidän keskuuteensa leijonia,+ ja katso, ne surmaavat heitä, koska ketkään eivät tunne sen maan Jumalan uskontoa.” 27  Silloin Assyrian kuningas käski sanoen: ”Antakaa jonkun niistä papeista,+ jotka veitte sieltä pakkosiirtolaisuuteen, mennä sinne, jotta hän menisi sinne asumaan ja opettaisi heille sen maan Jumalan uskonnon.” 28  Niinpä yksi niistä papeista, jotka he olivat vieneet pakkosiirtolaisuuteen Samariasta, tuli ja asettui asumaan Beteliin,+ ja hän alkoi opettaa heille, kuinka heidän piti pelätä Jehovaa.+ 29  Mutta kukin kansakunta erikseen teki lopulta itselleen oman jumalansa,*+ jonka he sitten panivat siihen uhrikukkulahuoneeseen, jonka samarialaiset* olivat tehneet, kukin kansakunta erikseen* kaupungeissaan, joissa he asuivat. 30  Niinpä Sukkot-Benotin tekivät Babylonin miehet, ja Nergalin tekivät Kutin+ miehet, ja Asiman tekivät Hamatin miehet. 31  Ja avvalaiset+ puolestaan tekivät Nibhasin ja Tartakin, ja sefarvilaiset+ polttivat poikiaan tulessa+ Adrammelekille ja Anammelekille, Sefarvaimin jumalille. 32  Ja heistä tuli lopulta Jehovaa pelkääviä, ja he tekivät itselleen tavalliseen kansaan kuuluvista uhrikukkulapappeja,+ ja nämä tulivat olemaan virantoimittajina heidän puolestaan uhrikukkulahuoneessa. 33  Jehovaa pelkääviä heistä tosin tuli,+ mutta omien jumaliensa palvojiksi he osoittautuivat,+ niiden kansakuntien uskonnon mukaan, joiden keskuudesta heidät oli viety pakkosiirtolaisuuteen.+ 34  Aina tähän päivään asti he ovat tehneet entisten uskontojensa mukaan.+ Ei ole ollut ketään, joka olisi pelännyt Jehovaa,+ eikä ketään, joka olisi tehnyt hänen* säädöstensä ja oikeudellisten päätöstensä mukaan+ ja sen lain+ ja käskyn+ mukaan, jonka Jehova oli antanut käskyksi Jaakobin+ pojille, hänen jolle hän antoi nimen Israel,+ 35  kun Jehova teki heidän kanssaan liiton+ ja käski heitä sanoen: ”Ette saa pelätä muita jumalia+ ettekä saa kumartaa niitä ettekä palvella niitä* ettekä uhrata niille,+ 36  vaan Jehovaa, joka toi teidät pois Egyptin maasta suurella voimalla ja ojennetulla käsivarrella,+ häntä teidän tulee pelätä+ ja häntä teidän tulee kumartaa+ ja hänelle teidän tulee uhrata.+ 37  Ja teidän tulee pitää huoli siitä, että teette aina niiden säännösten+ ja oikeudellisten päätösten mukaan+ ja sen lain ja käskyn mukaan,+ jonka hän teitä varten on kirjoittanut,+ ettekä saa pelätä muita jumalia. 38  Ja sitä liittoa, jonka olen tehnyt teidän kanssanne, ette saa unohtaa,+ ettekä saa pelätä muita jumalia,+ 39  vaan Jehovaa,+ Jumalaanne, teidän tulee pelätä, sillä hän on se, joka vapauttaa teidät kaikkien vihollistenne käsistä.”+ 40  Eivätkä he totelleet, vaan he tekivät entisen uskontonsa mukaan.+ 41  Ja nämä kansakunnat tulivat lopulta Jehovaa pelkääviksi,+ mutta osoittautui, että veistettyjä kuviaan he palvelivat. Sekä heidän poikansa että pojanpoikansakin ovat tehneet aina tähän päivään asti niin kuin heidän esi-isänsä olivat tehneet.

Alaviitteet

Tai ”Ja he palvoivat edelleen (suorittivat edelleen pyhää palvelusta [saastaisille epäjumalille])”. Hepr. waj·ja·ʽav·duʹ; kreik. e·laʹtreu·san. Ks. 2Mo 3:12, alav.
Tai ”todistuksensa”.
Tai ”jälkeläistön”.
”Babylonista”, LXXVg; Hepr. mib·Ba·velʹ ’Babelista’. Ks. 1Mo 10:10, alav.
”Jumalan”. Hepr. ʼElo·hēʹ; kreik. The·ouʹ; lat. Dei.
Kirjm. ”oikeutta”, ”oikeudellista päätöstä”. Hepr. miš·patʹ; kreik. kriʹma; lat. legitima.
”oman [tai: omat] jumalansa”. Hepr. ʼelo·hāwʹ, mon.; kreik. the·ousʹ, mon.; lat. deum, yks.
”samarialaiset”. Hepr. haš·šo·mero·nimʹ; ainoa esiintymä M:ssä.
”kukin kansakunta erikseen”. Kirjm. ”kansakunta, kansakunta”. Hepr. gōj gōj, käytetty tässä ja jakeen alkuosassa distributiivisesti eli jaottelevasti.
Pienen tekstikorjauksen mukaan; M: ”heidän”.
Tai ”suorittaa niille pyhää palvelusta”, ”palvoa niitä”. Hepr. ta·ʽav·dumʹ; kreik. la·treuʹse·te. Ks. 2Mo 3:12, alav.