2. Kuninkaiden kirja 22:1–20
22 Alkaessaan hallita Josia+ oli kahdeksanvuotias, ja hän hallitsi Jerusalemissa kolmekymmentäyksi vuotta. Ja hänen äitinsä oli nimeltään Jedida, Adajan tytär Boskatista.*+
2 Ja hän teki sitä, mikä oli oikein Jehovan silmissä,+ ja vaelsi kaikkea esi-isänsä Daavidin tietä,+ eikä hän poikennut oikealle eikä vasemmalle.+
3 Ja kuningas Josian kahdeksantenatoista vuonna tapahtui, että kuningas lähetti sihteeri* Safanin,+ Mesullamin pojan Asaljan pojan, Jehovan huoneeseen sanoen:
4 ”Mene ylimmäisen papin*+ Hilkian*+ luo, ja pankoon hän valmiiksi* Jehovan huoneeseen tuodut rahat,+ jotka ovenvartijat+ ovat koonneet kansalta,
5 ja pankoot he ne Jehovan huoneessa työtä tekevien, nimitettyjen, käteen,+ jotta nämä antaisivat ne työtä tekeville, jotka ovat Jehovan huoneessa korjatakseen huoneen halkeamat,+
6 käsityöläisille ja rakennusmiehille ja muurareille sekä rakennuspuiden ja hakattujen kivien ostamiseen huoneen korjaamista varten.+
7 Rahoista ei kuitenkaan pitäisi vaatia tilitystä niiltä, joiden käsiin ne annetaan,+ sillä he työskentelevät uskollisesti.”+
8 Myöhemmin ylimmäinen pappi* Hilkia+ sanoi sihteeri+ Safanille:+ ”Olen löytänyt Jehovan huoneesta lain kirjan.”+ Niinpä Hilkia antoi kirjan Safanille, ja tämä alkoi lukea sitä.
9 Sitten sihteeri Safan tuli kuninkaan luo ja vastasi kuninkaalle ja sanoi: ”Palvelijasi ovat tyhjentäneet pois rahat, joita huoneesta löytyi, ja he antavat niitä Jehovan huoneessa työtä tekevien, nimitettyjen, käsiin.”+
10 Ja sihteeri Safan ilmoitti sitten kuninkaalle sanoen: ”Pappi Hilkia on antanut minulle erään kirjan.”+ Ja Safan alkoi lukea sitä kuninkaan edessä.
11 Ja tapahtui, että heti kun kuningas kuuli lain kirjan sanat, hän repäisi vaatteensa.+
12 Sitten kuningas käski pappi Hilkiaa ja Ahikamia,+ Safanin poikaa, ja Akboria, Mikajan poikaa, ja sihteeri Safania ja Asajaa,+ kuninkaan palvelijaa, sanoen:
13 ”Menkää, tiedustelkaa+ tämän löydetyn kirjan sanojen johdosta Jehovalta minun puolestani ja kansan puolesta ja koko Juudan puolesta, sillä suuri on Jehovan vihastus,+ joka on syttynyt meitä vastaan siksi, että esi-isämme+ eivät kuunnelleet tämän kirjan sanoja, niin että olisivat tehneet kaiken sen mukaan, mitä meitä koskevaa siihen on kirjoitettu.”+
14 Niinpä pappi Hilkia ja Ahikam ja Akbor ja Safan ja Asaja menivät naisprofeetta+ Huldan, vaatteidenhoitaja+ Sallumin, Harhasin pojan Tikvan pojan, vaimon, luo, hän kun asui Jerusalemissa toisessa kaupunginosassa, ja he ryhtyivät puhumaan hänelle.+
15 Hän sanoi vuorostaan heille: ”Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut:+ ’Sanokaa sille miehelle, joka on lähettänyt teidät luokseni:
16 ”Näin on Jehova sanonut: ’Katso, minä tuotan tälle paikalle ja sen asukkaille onnettomuuden,+ niin, kaikki sen kirjan sanat,+ jonka Juudan kuningas on lukenut,+
17 koska he ovat hylänneet minut ja ovat ryhtyneet suitsuttamaan uhrisavua muille jumalille+ loukatakseen minua kaikella kättensä työllä,+ ja minun vihastukseni on syttynyt tätä paikkaa vastaan eikä se sammu.’”’+
18 Ja Juudan kuninkaalle, joka lähettää teidät tiedustelemaan Jehovalta, hänelle teidän tulee sanoa näin: ’Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ”Mitä tulee niihin sanoihin, jotka olet kuullut,+
19 koska sydämesi+ oli pehmeä, niin että nöyrryit+ Jehovan takia kuullessasi, mitä olen puhunut tätä paikkaa ja sen asukkaita vastaan, että se tulee* hämmästelyn kohteeksi ja kiroukseksi,+ ja repäisit+ sitten vaatteesi ja aloit itkeä edessäni, niin minäkin olen kuullut”, lausuu Jehova.+
20 ”Siksi, katso, minä korjaan+ sinut esi-isiesi luo, ja sinut korjataan omaan hautausmaahasi* rauhassa,+ ja silmiltäsi jää näkemättä kaikki se onnettomuus, jonka minä tuotan tälle paikalle.”’” Ja he lähtivät viemään vastausta kuninkaalle.
Alaviitteet
^ Tai ”Boskatista olevan Adajan tytär”.
^ Tai ”kirjuri”. Hepr. has·so·ferʹ.
^ Nimen merk. ’osuuteni (osani) on Jehova’. Hepr. Ḥil·qi·jaʹhu.
^ ”pankoon hän valmiiksi”, M; T: ”tyhjentäköön hän pois”.
^ Kirjm. ”suuri pappi”, MLXX; lat. pontifex.
^ Tai ”että he tulevat”.
^ Kirjm. ”omiin hautapaikkoihisi”.
