2. Kuninkaiden kirja 25:1–30

25  Ja hänen ollessaan kuninkaana yhdeksättä+ vuotta, kymmenennessä kuussa, kuukauden kymmenentenä+ päivänä, tapahtui, että Babylonin kuningas+ Nebukadnessar+ tuli, niin, hän ja koko hänen sotajoukkonsa, Jerusalemia vastaan ja alkoi leiriytyä sitä vastaan ja rakentaa piiritysmuuria ympäriinsä sitä vastaan.+  Niin kaupunki oli piiritettynä kuningas Sidkian yhdenteentoista vuoteen asti.  Neljännen kuun* yhdeksäntenä+ päivänä nälänhätä+ oli kaupungissa ankara, ja osoittautui, ettei maan kansalle ollut leipää.+  Ja kaupunkiin murtauduttiin,+ ja kaikki sotilaat pakenivat* yöllä kaksoismuurin välissä olevasta portista, joka on kuninkaan puutarhan vieressä,+ kaldealaisten+ ympäröidessä kaupunkia joka puolelta, ja kuningas* lähti menemään+ Araban+ suuntaan.  Ja kaldealaisten sotajoukko+ lähti ajamaan kuningasta takaa, ja he tavoittivat hänet+ lopulta Jerikon aavikkotasangoilla,+ ja koko hänen sotajoukkonsa hajaantui hänen luotaan.  Sitten he ottivat kuninkaan kiinni+ ja veivät hänet Babylonin kuninkaan luo ylös Riblaan+ julistaakseen hänelle oikeudellisen päätöksen.  Ja Sidkian pojat he surmasivat hänen silmiensä edessä,+ ja Sidkian silmät hän sokaisi,+ minkä jälkeen hän sitoi hänet kuparikahlein+ ja vei hänet Babyloniin.+  Ja viidennessä kuussa, kuukauden seitsemäntenä päivänä, nimittäin kuningas Nebukadnessarin, Babylonin kuninkaan, yhdeksäntenätoista+ vuonna, tuli henkivartioston päällikkö Nebusaradan,+ Babylonin kuninkaan palvelija, Jerusalemin luo.+  Ja hän ryhtyi polttamaan Jehovan huonetta+ ja kuninkaan taloa+ ja kaikkia Jerusalemin taloja,+ ja jokaisen mahtavan miehen talon* hän poltti tulella.+ 10  Ja koko kaldealaisten sotajoukko, joka oli henkivartioston päällikön mukana, hajotti Jerusalemin muurit joka puolelta.+ 11  Ja loput kansasta,+ joka oli jäljellä kaupungissa, ja Babylonin kuninkaan puolelle menneet* ja loput väkijoukosta* henkivartioston päällikkö Nebusaradan vei pakkosiirtolaisuuteen.+ 12  Ja jotkut maan alhaisosta+ henkivartioston päällikkö jätti jäljelle viinitarhureiksi ja työvelvollisiksi.+ 13  Ja kuparipylväät,+ jotka olivat Jehovan huoneessa, ja siirtovaunut+ ja kuparimeren,+ jotka olivat Jehovan huoneessa, kaldealaiset särkivät kappaleiksi ja kuljettivat sitten niiden kuparin Babyloniin.+ 14  Ja he ottivat sangot ja lapiot ja sammuttimet ja kupit ja kaikki kuparivälineet,+ joita käytettiin palveluksessa. 15  Ja henkivartioston päällikkö otti tuliastiat ja maljat, jotka olivat aitoa kultaa,+ ja ne, jotka olivat aitoa hopeaa.+ 16  Niiden kahden pylvään, sen yhden meren ja niiden siirtovaunujen, jotka Salomo oli tehnyt Jehovan huonetta varten, kaikkien näiden esineiden kupari ei ollut punnittavissa.+ 17  Kummankin pylvään korkeus oli kahdeksantoista kyynärää,+ ja sen päässä oleva pylväänpää+ oli kuparia, ja pylväänpään korkeus oli kolme* kyynärää, ja pylväänpäätä ympäröivä verkosto granaattiomenoineen,+ sekin oli kokonaan kuparia, ja toisessa pylväässä oli nämä samat verkoston päällä. 18  Lisäksi henkivartioston päällikkö otti ylipappi* Serajan+ ja toisella sijalla olevan papin Sefanjan*+ ja kolme ovenvartijaa,+ 19  ja kaupungista hän otti yhden hovivirkamiehen, jonka valvonnassa sotilaat olivat, ja viisi miestä niistä kuninkaan luo pääsevistä*, jotka tavattiin kaupungista, ja armeijan päällikön sihteerin, joka kutsui tarkastukseen* maan kansaa, sekä maan kansasta kuusikymmentä miestä, jotka tavattiin kaupungista;+ 20  henkivartioston päällikkö Nebusaradan+ otti siis heidät+ ja johdatti heidät Babylonin kuninkaan luo Riblaan.+ 21  Sitten Babylonin kuningas löi heidät+ ja surmasi heidät Riblassa Hamatin maassa.+ Näin Juuda meni pakkosiirtolaisuuteen pois omasta maastaan.+ 22  Juudan maahan jätetyille,+ jotka Babylonin kuningas Nebukadnessar oli jättänyt jäljelle, heitä valvomaan hän nimitti nyt Gedaljan,*+ Safanin+ pojan Ahikamin+ pojan. 23  Kun kaikki sotajoukkojen päälliköt,+ he ja heidän miehensä, kuulivat, että Babylonin kuningas oli nimittänyt Gedaljan, he tulivat heti Gedaljan luo Mispaan,+ nimittäin Ismael, Netanjan poika, ja Johanan, Kareahin poika, ja Seraja, netofalaisen Tanhumetin poika, ja Jaasanja*, maakalaisen poika, he ja heidän miehensä. 24  Sitten Gedalja vannoi+ heille ja heidän miehilleen ja sanoi heille: ”Älkää pelätkö kaldealaisten palvelijoina olemista. Asukaa maassa ja palvelkaa Babylonin kuningasta, niin teidän käy hyvin.”+ 25  Ja seitsemännessä+ kuussa tapahtui, että Ismael,+ kuninkaallisen jälkeläisen Elisaman pojan Netanjan poika, tuli vielä lisäksi kymmenen miestä mukanaan, ja sitten he löivät maahan Gedaljan,+ niin että hän kuoli, sekä myös ne juutalaiset ja kaldealaiset, jotka sattuivat olemaan hänen kanssaan Mispassa.+ 26  Sen jälkeen kaikki kansa pienistä suuriin saakka ja sotajoukkojen päälliköt nousivat ja tulivat Egyptiin,+ sillä he olivat alkaneet pelätä kaldealaisten takia.+ 27  Ja tapahtui Juudan kuninkaan Jojakinin+ pakkosiirtolaisuuden kolmantenakymmenentenäseitsemäntenä vuonna, kahdennessatoista kuussa, kuukauden kahdentenakymmenentenäseitsemäntenä päivänä, että Babylonin kuningas Evil-Merodak+ kuninkaaksitulovuotenaan korotti Juudan kuninkaan Jojakinin pään+ päästäen hänet pidätettyjen talosta, 28  ja hän alkoi puhua hänelle hyvää ja asetti sitten hänen istuimensa niiden kuninkaiden istuimia korkeammalle, jotka olivat hänen luonaan Babylonissa.+ 29  Ja hän riisui vanginvaatteensa,+ ja hän söi vakituisesti leipää+ hänen edessään kaikkina elämänsä päivinä. 30  Mitä hänen määräannokseensa+ tulee, hänelle annettiin vakituisesti määräannos kuninkaalta, mitä hänelle päivittäin kuului*, kaikkina hänen elämänsä päivinä.

Alaviitteet

”Neljännen kuun” sopusoinnussa Jer 52:6:n kanssa; M: ”Kuukauden”.
”hän”, M; Vgc: ”Sidkia”; Sy, jotkin hepr. käsik:t ja Jer 52:7: ”he”.
”pakenivat”, sopusoinnussa Sy:n ja Jer 52:7:n kanssa; M jättää pois.
Tai ”jokaisen mahtavan talon”.
Tai ”väestöstä”.
”Babylonin kuninkaan puolelle menneet”. Tai ”loikkarit, jotka olivat loikanneet [kirjm. ”kaatuneet”] Babylonin kuninkaan puolelle”.
”kolme”, M; TLagarde: ”viisi”, kuten Jer 52:22:ssa.
Kirjm. ”pääpappi”. Hepr. ko·henʹ ha·roʼšʹ; LXXVg: ”ensimmäinen pappi”; Sy: ”ylipappi”.
Nimen merk. ’Jehova on kätkenyt (pannut talteen)’. Hepr. Tsefan·jaʹhu.
Kirjm. ”niistä kuninkaan kasvot näkevistä”.
Tai ”sotapalvelukseen”.
Nimen merk. ’Jehova on suuri’. Hepr. Gedal·jaʹhu.
”ja Jaasanja”. Hepr. weJa·ʼazan·jaʹhu, nimen merk. ’Jehova on ottanut korviinsa’.
”mitä hänelle päivittäin kuului”. Kirjm. ”päivän asia (tarve) sen päivänä”.