2. Kuninkaiden kirja 3:1–27
3 Joram,+ Ahabin poika, puolestaan tuli Israelin kuninkaaksi Samariassa Juudan kuninkaan Josafatin kahdeksantenatoista vuonna, ja hän hallitsi kaksitoista vuotta.
2 Ja hän teki sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ ei kuitenkaan niin kuin hänen isänsä+ tai niin kuin hänen äitinsä, vaan hän poisti Baalin pyhän patsaan,+ jonka hänen isänsä oli tehnyt.+
3 Mutta hän pysyi Jerobeamin, Nebatin pojan, synneissä,+ joilla tämä oli saattanut Israelin tekemään syntiä.+ Hän ei luopunut niistä.
4 Ja Moabin kuninkaasta Mesasta+ tuli lampaankasvattaja, ja hän maksoi Israelin kuninkaalle satatuhatta karitsaa ja satatuhatta keritsemätöntä uroslammasta*.
5 Ja tapahtui, että heti kun Ahab kuoli,+ Moabin kuningas nousi kapinaan+ Israelin kuningasta vastaan.
6 Siksi kuningas Joram lähti sinä päivänä* Samariasta ja katsasti+ koko Israelin.
7 Edelleen hän meni ja lähetti sanomaan Juudan kuninkaalle Josafatille: ”Moabin kuningas on noussut kapinaan minua vastaan. Lähdetkö kanssani sotaan Moabiin?” Tähän hän sanoi: ”Lähden.+ Minä niin kuin sinä, minun kansani niin kuin sinun kansasi,+ minun hevoseni niin kuin sinun hevosesi.”
8 Ja hän sanoi edelleen: ”Mitä tietä oikein menemme ylös?” Silloin hän sanoi: ”Edomin+ erämaan tietä.”
9 Ja Israelin kuningas ja Juudan kuningas ja Edomin kuningas+ lähtivät liikkeelle, ja he kiertelivät matkallaan seitsemän päivää, ja osoittautui, ettei leirille eikä kotieläimille, jotka seurasivat heidän askeleitaan, ollut vettä.
10 Vihdoin Israelin kuningas sanoi: ”Kuinka onnetonta, että Jehova on kutsunut nämä kolme kuningasta antaakseen heidät* Moabin käsiin!”+
11 Siihen Josafat sanoi:+ ”Eikö täällä ole joku Jehovan profeetta?+ Tiedustelkaamme sitten Jehovalta hänen kauttaan.”+ Niin yksi Israelin kuninkaan palvelijoista vastasi ja sanoi: ”On täällä Elisa,+ Safatin poika, joka kaatoi vettä Elian käsille.”+
12 Silloin Josafat sanoi: ”Hänellä on Jehovan sana.” Niinpä Israelin kuningas ja Josafat ja Edomin kuningas menivät alas hänen luokseen.
13 Ja Elisa sanoi sitten Israelin kuninkaalle: ”Mitä tekemistä minulla on sinun kanssasi?*+ Mene isäsi profeettojen+ ja äitisi profeettojen luo.” Mutta Israelin kuningas sanoi hänelle: ”En*, sillä Jehova on kutsunut nämä kolme kuningasta antaakseen heidät* Moabin käsiin.”+
14 Tähän Elisa sanoi: ”Niin totta kuin armeijoiden Jehova elää,+ hän jonka edessä minä seison*, jollen osoittaisi huomiota Juudan kuninkaan Josafatin kasvojen tähden,+ en katsoisi sinuun enkä huomaisi sinua.+
15 Ja nyt, noutakaa minulle kielisoittimen soittaja.”+ Ja tapahtui, että heti kun kielisoittimen soittaja soitti, Jehovan käsi+ tuli hänen päälleen.
16 Ja hän jatkoi sanoen: ”Näin on Jehova sanonut: ’Tehtäköön* tämä purolaakso täyteen ojia,*+
17 sillä näin on Jehova sanonut: ”Ette tule näkemään tuulta ettekä tule näkemään rankkasadetta; kuitenkin tuo purolaakso tulee täyteen vettä,+ ja varmasti te juotte siitä,+ te ja teidän karjanne ja kotieläimenne.”’
18 Ja tämä on oleva pikkuasia Jehovan silmissä,+ ja hän antaa varmasti Moabin teidän käsiinne.+
19 Ja teidän on lyötävä jokainen linnoitettu kaupunki+ ja jokainen valiokaupunki, ja jokainen hyvä+ puu teidän tulee kaataa,+ ja kaikki vesilähteet teidän tulee tukkia, ja jokainen hyvä maapalsta teidän tulee tärvellä kivillä.”
20 Ja aamulla,+ viljauhrin uhraamisen aikaan,+ tapahtui että, katso, vettä tuli Edomin suunnasta, ja maa tuli täyteen vettä.
21 Ja kaikki moabilaiset puolestaan kuulivat, että kuninkaat olivat nousseet taistelemaan heitä vastaan. Sen vuoksi he kutsuivat kokoon miehiä kaikista, jotka olivat riittävän vanhoja vyöttäytymään+ vyöllä, ja sitä vanhemmista, ja he asettuivat seisomaan rajalle.
22 Kun moabilaiset nousivat varhain aamulla, välkähteli aurinko vedessä, niin että vastapäiseltä puolelta vesi näytti heistä punaiselta kuin veri.
23 Niin he sanoivat: ”Tämä on verta! Kuninkaat on aivan varmasti syösty miekkaan, ja niin he ovat lyöneet toinen toisensa. Siispä nyt saaliille,+ oi Moab!”
24 Kun moabilaiset tulivat Israelin leiriin, israelilaiset+ nousivat heti ja alkoivat lyödä heitä maahan, joten nämä lähtivät pakoon heidän edestään.+ Siten he tulivat Moabiin* ja tullessaan löivät* moabilaiset.
25 Niin he hajottivat kaupungit maahan+ ja heittivät jokaiselle hyvälle maapalstalle kukin kivensä ja täyttivät sen ja tukkivat jokaisen vesilähteen+ ja kaatoivat jokaisen hyvän puun,+ kunnes olivat jättäneet vain Kir-Haresetin+ kivet sinne jäljelle, ja linkoojat alkoivat kulkea sen ympäri ja lyödä sitä maahan.
26 Kun Moabin kuningas näki, että taistelu oli osoittautunut hänelle liian kovaksi, hän otti heti mukaansa seitsemänsataa miekkamiestä murtautuakseen Edomin kuninkaan+ luo, mutta he eivät kyenneet.
27 Lopulta hän otti esikoispoikansa, jonka oli määrä hallita hänen sijastaan, ja uhrasi+ hänet polttoteurasuhrina muurilla. Ja Israelia vastaan nousi suuri närkästys, joten he lähtivät pois häntä vastustamasta ja palasivat maahansa.
Alaviitteet
^ Tai ”sadantuhannen uroslampaan villan”.
^ Tai ”siihen aikaan”.
^ ”nämä kolme kuningasta antaakseen heidät”. Tai ”meidät, kolme kuningasta, antaakseen meidät”.
^ Kirjm.: ”Mitä [on] minulle ja sinulle?” Hepr. idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa vastustusta. Ks. liite 7B.
^ Tai ”Ei niin”.
^ Tai ”jota minä palvelen”.
^ ”Tehtäköön”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
^ ”täyteen ojia”. Kirjm. ”ojia, ojia”.
^ Kirjm. ”sinne”.
^ ”Siten he tulivat Moabin luo ja tullessaan löivät”, jos M:iin tehdään LXX:n mukainen korjaus.
