2. Kuninkaiden kirja 4:1–44
4 Ja eräs nainen profeettojen poikien+ vaimoista huusi Elisalle sanoen: ”Palvelijasi, mieheni, on kuollut, ja sinähän tiedät hyvin, että sinun palvelijasi oli aina pelännyt+ Jehovaa, mutta velkoja+ on tullut ottamaan molemmat lapseni orjikseen.”
2 Tähän Elisa sanoi hänelle: ”Mitä tekisin hyväksesi?+ Kerro minulle, mitä sinulla on kotona.” Tähän hän sanoi: ”Palvelijattarellasi ei ole kotona mitään muuta kuin nokkaruukullinen öljyä.”+
3 Silloin hän sanoi: ”Mene, pyydä itsellesi astioita ulkopuolelta, kaikilta naapureiltasi, tyhjiä astioita. Älä tyydy vain muutamiin.
4 Ja sinun on mentävä ja suljettava ovi perässäsi ja poikiesi perässä, ja sinun on kaadettava kaikkiin niihin astioihin, ja täysinäiset sinun tulee panna syrjään.”
5 Sen jälkeen nainen meni pois hänen luotaan.
Kun hän sulki oven perässään ja poikiensa perässä, he toivat astiat hänen lähelleen, ja hän kaatoi.+
6 Ja tapahtui, että heti kun astiat olivat täynnä, hän sanoi edelleen pojalleen: ”Tuo vielä yksi astia lähelleni.”+ Mutta poika sanoi hänelle: ”Ei ole enää astiaa.” Siihen öljy loppui.+
7 Niin hän tuli ja kertoi sen tosi Jumalan miehelle, ja tämä sanoi nyt: ”Mene, myy öljy ja maksa velkasi,+ ja sinun ja poikiesi pitäisi elää sillä, mitä jää jäljelle.”+
8 Ja tapahtui eräänä päivänä, että Elisa kulki matkallaan Sunemiin,+ missä oli muuan huomattava nainen, ja tämä vaati+ häntä syömään leipää. Ja tapahtui, että aina kun hän kulki siitä ohi, hän poikkesi sinne syömään leipää.
9 Lopulta nainen sanoi miehelleen:+ ”Katsohan, tiedän aivan hyvin, että se joka aina kulkee meidän kauttamme, on Jumalan pyhä mies.+
10 Pyydän, tehkäämme pieni kattohuone+ muurille ja pankaamme sinne häntä varten lepovuode ja pöytä ja tuoli ja lampunjalka,+ ja on tapahduttava, että aina kun hän tulee meille, hän voi poiketa sinne.”+
11 Ja tapahtui eräänä päivänä, että hän tavalliseen tapaansa tuli sinne ja poikkesi kattohuoneeseen ja kävi sinne levolle.
12 Sitten hän sanoi palvelijalleen Gehasille:+ ”Kutsu se sunemilainen+ nainen.” Silloin hän kutsui häntä, jotta hän astuisi hänen eteensä.
13 Sitten hän sanoi palvelijalle: ”Sanoisitko hänelle: ’Katso, sinä olet vähentänyt itseltäsi meidän hyväksemme kaiken tämän vähennetyn määrän.+ Mitä sinun hyväksesi on tehtävissä?+ Onko puolestasi jotakin puhuttavaa kuninkaalle+ tai armeijan päällikölle?’”+ Tähän nainen sanoi: ”Minä asun oman kansani keskuudessa.”+
14 Ja hän sanoi edelleen: ”Mitä sitten on tehtävissä hänen hyväkseen?” Tällöin Gehasi sanoi: ”Poikaahan hänellä ei ole,+ ja hänen miehensä on vanha.”
15 Hän sanoi heti: ”Kutsu hänet.” Niin hän kutsui naisen, ja tämä jäi seisomaan sisäänkäynnin luo.
16 Sitten hän sanoi: ”Tähän määräaikaan ensi vuonna* sinä syleilet poikaa.”+ Mutta hän sanoi: ”Ei, herrani, oi tosi Jumalan mies! Älä puhu valheita palvelijattarestasi.”
17 Mutta nainen tuli raskaaksi ja synnytti juuri siihen määräaikaan seuraavana vuonna pojan,+ niin kuin Elisa oli hänelle puhunut.+
18 Ja lapsi varttui, ja eräänä päivänä tapahtui, että hän tavalliseen tapaansa meni isänsä luo elonkorjaajien+ pariin.
19 Ja hän sanoi tavan takaa isälleen: ”Pääni, oi pääni!”+ Viimein tämä sanoi palvelijalle: ”Kanna hänet äitinsä luo.”+
20 Niinpä hän kantoi hänet ja vei hänet hänen äitinsä luo. Ja hän istui hänen polvillaan puoleenpäivään asti, ja lopulta hän kuoli.+
21 Sitten nainen meni ylös ja laski hänet tosi Jumalan miehen+ lepovuoteelle+ ja sulki hänet oven taakse ja lähti.
22 Hän kutsui nyt miestään ja sanoi: ”Lähetäthän toki minulle yhden palvelijoista ja yhden aasintammoista, ja anna minun rientää tosi Jumalan miehen luokse ja palata.”+
23 Mutta hän sanoi: ”Miksi olet menossa hänen luokseen tänään? Eihän ole uusikuu+ eikä sapatti.” Mutta hän sanoi: ”Kaikki on hyvin.”
24 Niin hän satuloi aasintamman+ ja sanoi palvelijalleen: ”Aja ja mene eteenpäin. Älä pidättele ratsastamista minun takiani, ellen sano sinulle niin.”
25 Ja hän lähti ja tuli tosi Jumalan miehen luo Karmelinvuorelle. Ja tapahtui, että kun tosi Jumalan mies näki hänet kaukaa, hän sanoi heti palvelijalleen Gehasille:+ ”Katso! Tuolla on se sunemilainen nainen.
26 Riennähän nyt häntä vastaan ja sano hänelle: ’Voitko hyvin? Voiko miehesi hyvin? Voiko lapsi hyvin?’” Tähän nainen sanoi: ”Kaikki on hyvin.”
27 Kun hän tuli tosi Jumalan miehen luo vuorelle, hän tarttui heti häntä jaloista.+ Tällöin Gehasi tuli lähelle työntääkseen hänet pois,+ mutta tosi Jumalan mies+ sanoi: ”Anna hänen olla,+ sillä hänen sielunsa on hänessä katkera,+ ja Jehova itse on salannut+ sen minulta eikä ole ilmoittanut sitä minulle.”
28 Tällöin hän sanoi: ”Pyysinkö poikaa herrani välityksellä? Enkö sanonut: ’Et saa antaa minulle turhaa toivoa’?”+
29 Hän sanoi heti Gehasille:+ ”Vyötä kupeesi+ ja ota sauvani+ käteesi ja mene. Mikäli kohtaat jonkun, et saa tervehtiä häntä,+ ja mikäli joku sattuisi tervehtimään sinua, et saa vastata hänelle. Ja sinun on asetettava sauvani pojan kasvoille.”+
30 Tällöin pojan äiti sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää+ ja niin totta kuin sinun sielusi elää,+ minä en jätä sinua.”+ Sen tähden Elisa nousi ja lähti hänen kanssaan*.
31 Ja Gehasi kulki heidän edellään ja pani sitten sauvan pojan kasvoille, mutta ei kuulunut ääntä eikä ollut merkkiäkään tarkkaavaisuudesta.+ Niinpä hän lähti takaisin häntä vastaan ja ilmoitti hänelle sanoen: ”Poika ei herännyt.”+
32 Viimein Elisa tuli taloon, ja siellä poika oli kuolleena, hänen lepovuoteelleen laskettuna.+
33 Sitten hän tuli sisään ja sulki heidät molemmat oven taakse+ ja alkoi rukoilla Jehovaa.+
34 Lopulta hän nousi ja laskeutui lapsen ylle+ ja pani oman suunsa hänen suunsa päälle ja omat silmänsä hänen silmiensä päälle ja omat kämmenensä hänen kämmeniensä päälle ja oli kumartuneena hänen ylitseen, ja vähitellen lapsen liha lämpeni.
35 Sitten hän käveli jälleen talossa kerran edestakaisin, minkä jälkeen hän nousi ja kumartui hänen ylitseen. Sitten poika aivasti* peräti seitsemän kertaa, minkä jälkeen poika avasi silmänsä.+
36 Nyt hän kutsui Gehasin ja sanoi: ”Kutsu se sunemilainen+ nainen.” Niin hän kutsui hänet, ja tämä tuli sisään hänen luokseen. Sitten hän sanoi: ”Nosta poikasi.”+
37 Silloin nainen tuli sisään ja lankesi hänen jalkojensa juureen ja kumartui hänen eteensä maahan,+ minkä jälkeen hän nosti poikansa ja meni ulos.+
38 Ja Elisa puolestaan palasi Gilgaliin,*+ ja maassa oli nälänhätä.+ Kun profeettojen pojat+ istuivat hänen edessään,+ niin hän sanoi palvelijalleen:+ ”Pane suuri pata tulelle ja keitä muhennosta profeettojen pojille.”+
39 Niinpä yksi meni kedolle keräämään malvoja+ ja löysi villiköynnöksen ja keräsi siitä villikurpitsoita vaatteensa täyteen ja tuli ja viipaloi ne pataan, sillä he eivät tunteneet niitä.
40 Myöhemmin he kaatoivat sen miesten syötäväksi. Ja tapahtui, että heti kun he söivät muhennosta, he huusivat ja alkoivat sanoa: ”Padassa on kuolema,+ oi tosi Jumalan mies.”+ Eivätkä he pystyneet syömään.
41 Silloin hän sanoi: ”Noutakaa sitten jauhoja.” Heitettyään ne pataan hän sanoi: ”Kaada väelle syötäväksi.” Eikä padassa ollut mitään vahingollista.+
42 Ja Baal-Salisasta+ tuli mies, ja hän toi mukanaan+ tosi Jumalan miehelle kypsien ensi hedelmien leipää,+ kaksikymmentä ohraleipää,+ ja uutta viljaa leipäpussissaan. Sitten hän sanoi: ”Anna se väelle syötäväksi.”+
43 Mutta hänen palvelijansa sanoi: ”Kuinka panisin tämän sadan miehen eteen?”+ Tähän hän sanoi: ”Anna se väelle syötäväksi, sillä näin on Jehova sanonut: ’Syödään ja jää tähteitäkin.’”*+
44 Silloin hän pani sen heidän eteensä, ja he alkoivat syödä, ja heille jäi tähteitäkin Jehovan sanan mukaan.+
Alaviitteet
^ Tai ”hänen peräänsä”. Heprealaiset käyttivät usein ilmauksia ”hänen takanaan”, ”hänen perässään” sen sijaan, että olisivat sanoneet ”hänen kanssaan”.
^ Tai ”räpäytti silmiään”.
^ ”Syödään ja jää tähteitäkin.” Hepreassa on näiden verbien infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
