2. Kuninkaiden kirja 6:1–33
6 Ja profeettojen pojat+ sanoivat Elisalle: ”Katsohan! Paikka,+ jossa asumme edessäsi, on meille liian ahdas.+
2 Antaisitko meidän mennä Jordanille ja ottaa kunkin sieltä hirren ja tehdä itsellemme+ sinne paikan, jossa asua.” Niin hän sanoi: ”Menkää.”
3 Ja eräs sanoi vielä: ”Suostuthan lähtemään palvelijoittesi mukaan.” Siihen hän sanoi: ”Minäpä lähden.”
4 Niin hän lähti heidän kanssaan, ja he tulivat vihdoin Jordanille ja alkoivat hakata puita.+
5 Ja tapahtui, että eräs kaatoi hirttään, ja kirveenterä*+ putosi veteen. Ja hän alkoi huutaa ja sanoa: ”Voi, herrani,+ se oli vielä lainattu!”+
6 Silloin tosi Jumalan mies sanoi: ”Minne se putosi?” Niin hän näytti hänelle sen paikan. Hän leikkasi heti puunkappaleen ja heitti sen sinne ja sai kirveenterän kellumaan.+
7 Ja hän sanoi: ”Nosta se ylös itsellesi.” Heti hän ojensi kätensä ja otti sen.
8 Ja Syyrian kuningas+ puolestaan ryhtyi sotaan Israelia vastaan. Niinpä hän neuvotteli palvelijoittensa kanssa+ ja sanoi: ”Siihen ja siihen paikkaan teidän tulee leiriytyä kanssani.”*+
9 Silloin tosi Jumalan mies+ lähetti sanomaan Israelin kuninkaalle: ”Varo kulkemasta sen paikan ohi,+ sillä sieltä syyrialaiset tulevat alas.”+
10 Niin Israelin kuningas lähetti viestin paikkaan, jonka tosi Jumalan mies oli hänelle sanonut.+ Ja hän varoitti+ häntä, ja hän pysyi poissa sieltä, eikä vain kerran tai kahdesti.
11 Sen vuoksi Syyrian kuninkaan sydän raivostui tästä asiasta,+ niin että hän kutsui palvelijansa ja sanoi heille: ”Ettekö ilmoita minulle, kuka meikäläisistä pitää Israelin kuninkaan puolta?”+
12 Silloin yksi hänen palvelijoistaan sanoi: ”Ei kukaan, herrani, kuningas, vaan profeetta Elisa,+ joka on Israelissa, ilmoittaa+ Israelin kuninkaalle ne asiat, jotka sinä puhut sisällä makuuhuoneessasi.”+
13 Niinpä hän sanoi: ”Menkää katsomaan, missä hän on, jotta lähettäisin ottamaan hänet kiinni.”+ Myöhemmin hänelle ilmoitettiin ja sanottiin: ”Katso, hän on Dotanissa.”+
14 Hän lähetti sinne heti hevosia ja sotavaunuja ja suuren sotajoukon,+ ja nämä tulivat yöllä ja saartoivat kaupungin.
15 Kun tosi Jumalan miehen palvelija+ nousi varhain jalkeille ja meni ulos, niin katso, kaupunkia piiritti sotajoukko hevosineen ja sotavaunuineen. Hänen palvelijansa sanoi hänelle heti: ”Voi, herrani!+ Mitä me teemme?”
16 Mutta hän sanoi: ”Älä pelkää,+ sillä niitä, jotka ovat meidän kanssamme, on enemmän kuin niitä, jotka ovat heidän kanssaan.”+
17 Ja Elisa alkoi rukoilla+ ja sanoi: ”Oi Jehova, avaisitko hänen silmänsä,+ jotta hän näkisi.” Jehova avasi heti palvelijan silmät, niin että hän näki, ja katso, vuoristo oli täynnä tulisia hevosia ja sotavaunuja+ Elisan ympärillä.+
18 Kun he alkoivat tulla alas Elisan luo, hän rukoili taas Jehovaa ja sanoi: ”Pyydän, lyö tämä kansakunta* sokeudella.”+ Niin hän löi heidät sokeudella Elisan sanan mukaan.
19 Tällöin Elisa sanoi heille: ”Ei tämä ole se tie, eikä tämä ole se kaupunki. Seuratkaa minua ja sallikaa minun johdattaa teidät sen miehen luo, jota te etsitte.” Mutta hän johdatti heidät Samariaan.+
20 Ja tapahtui, että kun he saapuivat Samariaan, niin Elisa sanoi: ”Oi Jehova, avaa näiden silmät, jotta he näkisivät.”+ Jehova avasi viipymättä heidän silmänsä, ja he saattoivat nähdä, ja katso, he olivat keskellä Samariaa.
21 Ja Israelin kuningas sanoi Elisalle heti kun hän näki heidät: ”Lyönkö heidät, lyönkö heidät,+ isäni?”+
22 Mutta hän sanoi: ”Et saa lyödä heitä. Lyötkö sinä ne, jotka olet ottanut vangiksi miekallasi ja jousellasi?+ Aseta leipää ja vettä heidän eteensä, jotta he söisivät ja joisivat+ ja menisivät herransa luo.”
23 Niinpä hän laittoi heille suuret pidot, ja he alkoivat syödä ja juoda, minkä jälkeen hän lähetti heidät pois ja he menivät herransa luo. Eikä kertaakaan syyrialaisten rosvojoukkoja+ tullut enää Israelin maahan.
24 Myöhemmin sitten tapahtui, että Syyrian kuningas Ben-Hadad kokosi kaiken leirinsä ja nousi piirittämään+ Samariaa.
25 Ajan oloon Samariaan tuli suuri nälänhätä,+ ja katso, he piirittivät sitä, kunnes aasinpää+ lopulta maksoi kahdeksankymmentä hopearahaa ja neljännes kab-mittaa* kyyhkysenlantaa+ viisi hopearahaa.
26 Ja tapahtui, että kun Israelin kuningas kulki muurilla, hänelle huusi muuan nainen sanoen: ”Pelasta toki, oi herrani, kuningas!”+
27 Tähän hän sanoi: ”Jos Jehova ei pelasta sinua, niin mistä minä hankin sinulle pelastuksen?+ Puimatantereeltako vai viini- tai öljykuurnasta?”
28 Ja kuningas sanoi edelleen hänelle: ”Mikä sinun on?” Niin hän sanoi: ”Tämä nainen sanoi minulle: ’Anna poikasi, jotta söisimme hänet tänään, ja huomenna syömme minun poikani.’+
29 Niinpä keitimme+ poikani ja söimme hänet.+ Sitten sanoin hänelle seuraavana päivänä: ’Anna poikasi, jotta söisimme hänet.’ Mutta hän kätki poikansa.”
30 Ja tapahtui, että kun kuningas kuuli naisen sanat, hän repäisi+ heti vaatteensa, ja kun hän kulki muurilla, kansa näki, ja katso, alla hänen lihaansa vasten oli säkkikangas.
31 Ja hän sanoi edelleen: ”Niin tehköön Jumala minulle ja niin hän siihen lisätköön, jos Elisan, Safatin pojan, pää vielä pysyy hänellä tänään!”+
32 Ja Elisa istui omassa talossaan ja vanhimmat* istuivat hänen luonaan,+ kun hän lähetti miehen edestään. Ennen kuin sanansaattaja ehti tulla hänen luokseen, sanoi hän vanhimmille: ”Oletteko nähneet, kuinka tämä murhaajan+ poika on lähettänyt ottamaan minulta pään? Huolehtikaa tästä: heti kun sanansaattaja tulee, sulkekaa ovi, ja teidän on painettava hänet ovella takaisin. Eikö hänen herransa jalkojen ääni+ kuulu hänen jäljestään?”
33 Kun hän vielä puhui heidän kanssaan, niin katso, sanansaattaja* tuli hänen luokseen, ja kuningas* sanoi: ”Katso, tämä on onnettomuus Jehovalta.+ Miksi odottaisin Jehovaa enää kauempaa?”+
Alaviitteet
^ Kirjm. ”rauta”.
^ ”teidän tulee leiriytyä kanssani”, M:iin tehdyn pienen muutoksen mukaan.
^ Tai ”nämä ei-juutalaiset (pakanat)”.
^ Kab oli 1,22 l.
