2. Kuninkaiden kirja 7:1–20
7 Tällöin Elisa sanoi: ”Kuunnelkaa Jehovan sanaa.+ Näin on Jehova sanonut: ’Huomenna näihin aikoihin maksaa sea-mitallinen* hienoja jauhoja sekelin* ja kaksi sea-mitallista ohraa sekelin Samarian porttikäytävässä.’”+
2 Silloin adjutantti, jonka käteen kuningas nojautui,+ vastasi tosi Jumalan miehelle ja sanoi: ”Vaikka Jehova tekisi sulkuportit taivaisiin,+ voisiko tämä tapahtua?”+ Tähän hän sanoi: ”Katso, sinä näet sen omin silmin,+ mutta siitä et syö.”+
3 Ja portin sisäänkäynnin luona sattui olemaan neljä miestä, spitaalista,+ ja he sanoivat toisilleen: ”Miksi me tässä istumme, kunnes olemme kuolleet?
4 Jos sanoisimme: ’Menkäämme kaupunkiin’, kun kaupungissa on nälänhätä, niin meidän täytyisi kuolla siellä.+ Ja jos jäämme istumaan tänne, meidän täytyy myös kuolla. Tulkaa siis nyt ja tunkeutukaamme syyrialaisten leiriin. Jos he jättävät meidät eloon, saamme elää, mutta jos he surmaavat meidät, niin meidän on kuoltava.”+
5 Niinpä he nousivat iltahämärissä mennäkseen syyrialaisten leiriin, ja he tulivat lopulta syyrialaisten leirin laitamille, ja katso, siellä ei ollut ketään.
6 Ja Jehova* itse oli antanut syyrialaisten leirin kuulla+ sotavaunujen ääntä, hevosten ääntä, suuren sotajoukon ääntä,+ niin että he sanoivat toisilleen: ”Katso! Israelin kuningas on palkannut meitä vastaan heettiläisten kuninkaat+ ja Egyptin kuninkaat,+ jotta he kävisivät kimppuumme!”
7 Viipymättä he nousivat ja pakenivat iltahämärissä+ ja jättivät telttansa ja hevosensa+ ja aasinsa – leirin silleen – ja he pakenivat sielunsa*+ tähden.
8 Kun nämä spitaaliset tulivat leirin laitamille, niin he astuivat erääseen telttaan ja alkoivat syödä ja juoda ja kantaa sieltä hopeaa ja kultaa ja vaatteita, ja sitten he menivät pois ja panivat ne piiloon. Sen jälkeen he palasivat ja astuivat erääseen toiseen telttaan ja kantoivat sieltä tavaroita ja menivät pois ja panivat ne piiloon.+
9 Lopulta he sanoivat toisilleen: ”Me emme tee oikein. Tämä päivä on hyvän uutisen päivä!+ Jos emmimme ja odotamme todella aamun valkenemiseen saakka, niin varmasti joudumme syyllisiksi.+ Tulkaa siis nyt ja menkäämme ilmoittamaan kuninkaan taloon.”
10 Niin he tulivat ja kutsuivat kaupungin portinvartijoita+ ja ilmoittivat heille sanoen: ”Me tulimme syyrialaisten leiriin, ja katso, siellä ei ollut ketään, ei ihmisääntäkään, ainoastaan hevoset sidottuina ja aasit sidottuina ja teltat sillään.”+
11 Heti portinvartijat huusivat ja ilmoittivat sen sisälle kuninkaan taloon.
12 Kuningas nousi viipymättä yöllä ja sanoi palvelijoilleen:+ ”Antakaahan kun kerron teille, mitä syyrialaiset ovat tehneet meille.+ He tietävät hyvin, että me olemme nälissämme,+ ja siksi he ovat lähteneet leiristä kätkeytyäkseen kedolle+ ja sanovat: ’He tulevat ulos kaupungista, ja me otamme heidät kiinni elävinä ja menemme kaupunkiin.’”
13 Silloin yksi hänen palvelijoistaan vastasi ja sanoi: ”Otettaisiinko viisi jäljellä olevista hevosista, jotka ovat jääneet jäljelle kaupunkiin.+ Katso! Nämähän ovat niin kuin koko Israelin joukko, joka on jäänyt siihen jäljelle. Katso! Nämähän ovat niin kuin koko Israelin joukko, joka on tuhoutunut.+ Lähettäkäämme nämä siis katsomaan.”
14 Niinpä he ottivat kahdet vaunut hevosineen, ja kuningas lähetti ne syyrialaisten leirin perään ja sanoi: ”Menkää katsomaan.”
15 Niin he seurasivat heitä Jordanille asti, ja katso, koko tie oli täynnä vaatteita ja välineitä,+ jotka syyrialaiset olivat pakoon kiirehtiessään heittäneet pois.+ Sitten sanansaattajat palasivat ja ilmoittivat sen kuninkaalle.
16 Ja väki lähti ryöstämään+ syyrialaisten leiriä, ja niin sea-mitallinen hienoja jauhoja tuli maksamaan sekelin ja kaksi sea-mitallista ohraa sekelin Jehovan sanan mukaan.+
17 Ja kuningas itse oli asettanut porttikäytävän sen adjutantin huostaan, jonka käteen hän nojautui,+ ja väki tallasi+ miestä porttikäytävässä, niin että hän kuoli, niin kuin tosi Jumalan mies oli sanonut,+ silloin kun hän puhui kuninkaan tullessa hänen luokseen.
18 Siten tapahtui niin kuin tosi Jumalan mies oli puhunut kuninkaalle sanoessaan: ”Kaksi sea-mitallista ohraa maksaa sekelin ja sea-mitallinen hienoja jauhoja sekelin huomenna näihin aikoihin Samarian porttikäytävässä.”+
19 Mutta adjutantti vastasi tosi Jumalan miehelle ja sanoi: ”Vaikka Jehova tekisi sulkuportit taivaisiin, voisiko tämän sanan mukaan tapahtua?”+ Tähän hän sanoi: ”Katso, sinä näet sen omin silmin, mutta siitä et syö.”+
20 Ja siten hänelle kävi,+ kun väki tallasi+ häntä porttikäytävässä, niin että hän kuoli.
Alaviitteet
^ Ks. liite 8A.
^ Sea oli 7,33 l.
^ Yksi niistä 134 kohdasta, joissa soferit muuttivat nimen JHWH sanaksi ʼAdo·najʹ. Ks. liite 1B.
^ Tai ”elämänsä”.
