2. Samuelin kirja 11:1–27
11 Ja tapahtui vuoden vaihteessa,*+ kuninkaiden sotaanlähtöaikana,+ että Daavid lähetti Joabin ja palvelijansa hänen kanssaan ja koko Israelin hävittämään Ammonin poikia+ ja piirittämään Rabbaa,+ kun taas Daavid jäi Jerusalemiin.
2 Ja tapahtui ilta-aikaan, että Daavid nousi vuoteeltaan ja lähti kävelemään kuninkaan talon katolle,+ ja katolta hän huomasi+ peseytymässä olevan naisen*, ja nainen oli näöltään hyvin kaunis.+
3 Silloin Daavid lähetti hankkimaan tietoja naisesta,+ ja joku sanoi: ”Eikö tämä ole Batseba,+ Eliamin* tytär,+ heettiläisen+ Uurian+ vaimo?”
4 Sen jälkeen Daavid lähetti sanansaattajia noutamaan häntä.+ Niin hän tuli hänen luokseen,+ ja hän makasi naisen kanssa,+ kun tämä oli pyhittäytymässä epäpuhtaudestaan.+ Myöhemmin nainen palasi kotiinsa.
5 Ja nainen tuli raskaaksi. Niinpä hän lähetti ilmoittamaan Daavidille ja sanoi: ”Minä olen raskaana.”
6 Tällöin Daavid lähetti sanomaan Joabille: ”Lähetä luokseni heettiläinen Uuria.” Niin Joab lähetti Uurian Daavidin luo.
7 Kun Uuria tuli Daavidin luo, tämä alkoi kysellä, miten Joab voi ja miten väki voi ja miten sota sujui.
8 Lopulta Daavid sanoi Uurialle: ”Mene kotiisi ja pese jalkasi.”+ Niinpä Uuria lähti kuninkaan talosta, ja kuninkaan kohteliaisuuslahja* seurasi häntä.
9 Mutta Uuria kävi levolle kuninkaan talon sisäänkäynnin luo herransa kaikkien muiden palvelijoiden kanssa eikä mennyt kotiinsa.
10 Niin Daavidille kerrottiin ja sanottiin: ”Uuria ei mennyt kotiinsa.” Silloin Daavid sanoi Uurialle: ”Etkö ole tullut matkalta? Miksi et ole mennyt kotiisi?”
11 Tähän Uuria sanoi Daavidille: ”Arkku+ ja Israel ja Juuda asuvat lehtimajoissa, ja herrani Joab ja herrani palvelijat+ ovat leiriytyneinä kedolla, ja minä – menisinkö minä kotiini syömään ja juomaan ja makaamaan vaimoni kanssa?+ Niin totta kuin sinä elät ja niin totta kuin sielusi elää,+ sitä en tee!”
12 Silloin Daavid sanoi Uurialle: ”Jää tänne vielä täksi päiväksi, ja huomenna lähetän sinut pois.” Sen tähden Uuria oleskeli Jerusalemissa sinä päivänä ja seuraavana päivänä.
13 Lisäksi Daavid kutsui hänet eteensä syömään ja juomaan. Niin hän sai hänet juopumaan.+ Silti hän lähti illalla käydäkseen levolle vuoteelleen herransa palvelijoiden joukkoon eikä mennyt omaan kotiinsa.
14 Ja aamulla tapahtui, että Daavid ryhtyi kirjoittamaan kirjettä+ Joabille ja lähetti sen sitten Uurian käden kautta.
15 Ja kirjeeseen hän kirjoitti näin:+ ”Pankaa Uuria ankarimpien hyökkäysten eteen,+ ja teidän on vetäydyttävä hänen takaansa, niin että hänet varmasti lyödään ja hän kuolee.”+
16 Ja tapahtui, että kun Joab vartioi kaupunkia, hän piti Uuriaa paikassa, jossa hän tiesi urhoollisten miesten olevan.+
17 Kun kaupungin miehet tulivat esiin ja kävivät taistelemaan Joabia vastaan, väkeä, Daavidin palvelijoita, kaatui ja myös heettiläinen Uuria kuoli.+
18 Joab lähetti nyt selostamaan Daavidille kaikki sotatapahtumat.
19 Ja hän käski sanansaattajaa sanoen: ”Kun lakkaat puhumasta kuninkaalle kaikista sotatapahtumista,
20 on tapahduttava, että jos kuningas vihastuu ja sanoo sinulle: ’Miksi teidän oli mentävä niin lähelle kaupunkia taistelemaan? Ettekö tienneet, että he ampuisivat muurilta?
21 Kuka löi Abimelekin,+ Jerubbesetin*+ pojan? Eikö nainen paiskannut hänen päälleen ylemmän myllynkiven+ muurilta, niin että hän kuoli Tebesissä?+ Miksi teidän oli mentävä niin lähelle muuria?’, niin sinun on sanottava: ’Myös palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli.’”+
22 Niin sanansaattaja lähti ja tuli ja kertoi Daavidille kaiken, minkä vuoksi Joab oli hänet lähettänyt.
23 Ja sanansaattaja sanoi vielä Daavidille: ”Miehet osoittautuivat meille ylivoimaisiksi, niin että he tulivat meitä vastaan ulos kedolle, mutta me painoimme heitä aina portin sisäänkäyntiin asti.
24 Ja ampujat ampuivat palvelijoitasi muurilta,+ niin että kuninkaan palvelijoita kuoli, ja myös palvelijasi heettiläinen Uuria kuoli.”+
25 Silloin Daavid sanoi sanansaattajalle: ”Sinun tulee sanoa Joabille näin: ’Älköön tämä asia näyttäkö pahalta silmissäsi, sillä miekka syö+ toisen niin kuin toisenkin. Tehosta taisteluasi kaupunkia vastaan ja hajota se maahan.’+ Ja rohkaise häntä.”
26 Ja Uurian vaimo sai kuulla, että hänen miehensä Uuria oli kuollut, ja hän alkoi valittaen surra+ omistajaansa.*+
27 Kun suruaika+ oli ohitse, Daavid lähetti heti noutamaan hänet taloonsa, ja hän tuli hänen vaimokseen.+ Aikanaan hän synnytti hänelle pojan, mutta se, mitä Daavid oli tehnyt, osoittautui pahaksi+ Jehovan silmissä.+
Alaviitteet
^ Tai ”tapahtui seuraavana keväänä”.
^ Tai ”ja hän huomasi naisen, joka oli peseytymässä katolla”.
