2. Samuelin kirja 12:1–31

12  Jehova lähetti nyt Natanin+ Daavidin luo. Niin hän tuli sisään hänen luokseen+ ja sanoi hänelle: ”Oli kaksi miestä, jotka sattuivat olemaan samassa kaupungissa, toinen rikas ja toinen vähävarainen.  Rikkaalla sattui olemaan hyvin paljon lampaita ja karjaa,+  mutta vähävaraisella ei ollut muuta kuin yksi ainoa naaraskaritsa, pienoinen, jonka hän oli ostanut.+ Ja hän elätti sitä, ja se kasvoi hänen luonaan yhdessä hänen poikiensa kanssa. Se söi hänen leipäpalastaan ja joi hänen kupistaan ja makasi hänen povellaan, ja siitä tuli hänelle kuin tytär.  Jonkin ajan kuluttua rikkaalle miehelle tuli vieras, mutta hän ei raskinut ottaa omia lampaitaan ja omaa karjaansa valmistaakseen siitä matkalaiselle, joka oli tullut hänen luokseen. Niin hän otti vähävaraisen miehen naaraskaritsan ja valmisti sen luokseen tulleelle miehelle.”+  Tällöin Daavid suuttui kovasti sille miehelle,+ niin että hän sanoi Natanille: ”Niin totta kuin Jehova elää,+ mies, joka näin tekee, on kuoleman oma!*+  Ja naaraskaritsa hänen tulee korvata+ nelinkertaisesti+ sen johdosta, että hän on tämän tehnyt, ja koska hänellä ei ollut sääliä.”+  Silloin Natan sanoi Daavidille: ”Sinä olet se mies! Näin on Jehova, Israelin Jumala, sanonut: ’Minä voitelin+ sinut Israelin kuninkaaksi, ja minä vapautin+ sinut Saulin kädestä.  Ja olin halukas antamaan sinulle herrasi huoneen+ ja syliisi herrasi vaimot+ ja antamaan sinulle Israelin ja Juudan huoneen.*+ Ja ellei se olisi ollut kylliksi, olin halukas lisäämään sinulle yhtä ja toista.+  Miksi sinä halveksit Jehovan sanaa tekemällä sitä, mikä on pahaa+ hänen silmissään? Heettiläisen Uurian sinä löit miekalla,+ niin, hänet sinä tapoit Ammonin poikien miekalla, ja hänen vaimonsa olet ottanut vaimoksesi.+ 10  Ja ajan hämärään asti ei tule miekka+ nyt väistymään omasta huoneestasi+ sen johdosta, että halveksit minua niin, että otit heettiläisen Uurian vaimon tulemaan vaimoksesi.’ 11  Näin on Jehova sanonut: ’Katso, minä nostatan sinua vastaan onnettomuutta omasta huoneestasi+ ja otan vaimosi omien silmiesi nähden ja annan heidät lähimmäisellesi,+ ja hän on makaava vaimojesi kanssa tämän auringon silmien nähden.+ 12  Kun sinä toimit salassa,+ niin minä sitä vastoin teen tämän koko Israelin edessä+ ja auringon edessä.’”+ 13  Daavid sanoi+ nyt Natanille: ”Olen tehnyt syntiä Jehovaa vastaan.”+ Tällöin Natan sanoi Daavidille: ”Jehova puolestaan antaa syntisi mennä ohitse.+ Sinä et kuole.+ 14  Tästä huolimatta, koska olet eittämättä kohdellut Jehovaa epäkunnioittavasti*+ tässä asiassa, tulee myös se poika, joka on juuri syntynyt sinulle, kuolemalla kuolemaan.”+ 15  Sitten Natan meni kotiinsa. Ja Jehova löi+ lasta, jonka Uurian vaimo oli synnyttänyt Daavidille, niin että se sairastui. 16  Ja Daavid alkoi etsiä tosi Jumalaa pojan vuoksi, ja Daavid aloitti ankaran paaston+ ja tuli sisään ja yöpyi ja asettui makuulle maahan.+ 17  Niin hänen huonekuntansa vanhimmat menivät hänen luokseen nostaakseen hänet maasta, mutta hän ei suostunut eikä nauttinut leipää+ heidän seurassaan. 18  Ja seitsemäntenä päivänä tapahtui, että lapsi lopulta kuoli. Ja Daavidin palvelijat pelkäsivät kertoa hänelle, että lapsi oli kuollut, sillä he sanoivat: ”Katso! Kun lapsi oli vielä elossa, me puhuimme hänelle, eikä hän kuunnellut ääntämme; kuinka siis voimme sanoa hänelle: ’Lapsi on kuollut’? Silloin hän tekee varmasti jotakin pahaa.” 19  Kun Daavid näki, että hänen palvelijansa kuiskailivat keskenään, niin Daavid ymmärsi, että lapsi oli kuollut. Daavid sanoi siksi palvelijoilleen: ”Onko lapsi kuollut?” Tähän he sanoivat: ”Hän on kuollut.” 20  Silloin Daavid nousi maasta ja peseytyi ja hieroi+ itsensä öljyllä ja vaihtoi päällysvaippansa ja tuli Jehovan huoneeseen+ ja heittäytyi kasvoilleen,+ minkä jälkeen hän meni taloonsa ja pyysi syötävää, ja hänen eteensä pantiin heti leipää, ja hän alkoi syödä. 21  Niinpä hänen palvelijansa sanoivat hänelle: ”Mitä tämä, mitä olet tehnyt, tarkoittaa? Sinä paastosit ja itkit lapsen tähden, kun se oli elossa, ja heti kun lapsi oli kuollut, sinä nousit ja aloit syödä leipää.” 22  Tähän hän sanoi: ”Kun lapsi oli vielä elossa, minä todellakin paastosin+ ja itkin,+ koska sanoin itsekseni: ’Kenties Jehova osoittaa minulle suopeutta ja lapsi on säilyvä elossa?’+ 23  Nyt kun hän on kuollut, miksi paastoaisin? Voinko tuoda hänet jälleen takaisin?+ Minä olen menossa hänen luokseen,+ mutta hän ei palaa minun luokseni.”+ 24  Ja Daavid lohdutti vaimoaan Batsebaa.+ Hän myös meni hänen luokseen ja makasi hänen kanssaan. Aikanaan hän synnytti pojan,+ ja hänen nimekseen annettiin Salomo.*+ Ja Jehova itse rakasti häntä.+ 25  Niin hän lähetti viestin profeetta Natanin+ välityksellä ja antoi hänelle nimen Jedidjah* Jehovan tähden. 26  Ja Joab+ jatkoi taistelua Ammonin poikien Rabbaa+ vastaan ja valloitti lopulta kuninkaallisen kaupungin*. 27  Niin Joab lähetti sanansaattajia Daavidin luo sanomaan: ”Olen taistellut Rabbaa vastaan.+ Olen myös valloittanut vesikaupungin. 28  Ja kokoa nyt loput väestä ja leiriydy kaupunkia vastaan ja valloita se, jotta minä en olisi kaupungin valloittaja eikä sitä otettaisi minun nimiini.” 29  Niinpä Daavid kokosi kaiken väen ja meni Rabbaan ja taisteli sitä vastaan ja valloitti sen. 30  Sitten hän otti Malkamin* kruunun sen päästä,+ ja se painoi talentin* kultaa, ja siinä oli kallisarvoisia kiviä, ja se pantiin Daavidin päähän. Ja hänen kaupungista tuomaansa saalista+ oli hyvin paljon. 31  Ja siellä olleet ihmiset hän toi pois pannakseen heidät sahaamaan kiviä ja työskentelemään rautaisilla teräkaluilla+ ja rautakirveillä, ja hän pani heidät palvelemaan* tiilenteossa. Ja näin hän ryhtyi tekemään kaikille Ammonin poikien kaupungeille. Lopulta Daavid ja kaikki väki palasivat Jerusalemiin.

Alaviitteet

Kirjm. ”on kuoleman poika!”
”huoneen”, MLXXVg; Sy: ”tyttäret”.
”kohdellut Jehovaa epäkunnioittavasti” oli alkuperäinen lukutapa. Tekstiä korjattiin muotoon ”kohdellut Jehovan vihollisia epäkunnioittavasti”. Ks. liite 2B.
Kirjm. ”ja häntä alettiin kutsua nimellä Salomo”, M; Mreunah.TSy ja jotkin hepr. käsik:t: ”ja hän alkoi kutsua häntä nimellä Salomo”. Nimi ”Salomo” tulee juuresta, jonka merk. on ’rauha’. Vrt. 1Ai 22:9, alav:t.
Merk. ’Jahin rakastama’.
”kuninkaallisen kaupungin”. Todennäköisesti ”vesikaupungin”, kuten jakeessa 27.
Mahd. ”Milkomin”, ammonilaisten epäjumalan. LXX: ”heidän kuninkaansa Melkolin”; Vg: ”heidän kuninkaansa”.
Noin 34,2 kg.
”hän pani heidät palvelemaan”, yhden kirjaimen korjauksen mukaan; M: ”hän pani heidät kulkemaan [läpi]”.