2. Samuelin kirja 15:1–37
15 Ja tämän jälkeen tapahtui, että Absalom hankki itselleen vaunut hevosineen ja viisikymmentä miestä juoksemaan edellään.+
2 Ja Absalom nousi ylös varhain+ ja asettui portille+ vievän tien varteen. Ja tapahtui, että aina kun joku mies sattui oikeusasian vuoksi olemaan tulossa kuninkaan luo saamaan oikeutta,+ niin Absalom kutsui hänet ja sanoi: ”Mistä kaupungista olet?”, ja tämä sanoi: ”Palvelijasi on eräästä Israelin heimoista.”
3 Ja Absalomin tapana oli sanoa hänelle: ”Katso, asiasi ovat hyviä ja oikeita, mutta kuninkaan puolelta ei ole ketään sinua kuulemassa.”+
4 Ja Absalom sanoi vielä: ”Oi kunpa minut asetettaisiin tuomariksi maahan,+ niin että minun luokseni tulisi jokainen, jolla sattuu olemaan oikeus- tai tuominta-asia! Silloin minä varmasti tekisin hänelle oikeutta.”+
5 Tapahtui myös, että kun joku mies lähestyi kumartuakseen hänen eteensä, hän ojensi kätensä ja tarttui häneen+ ja suuteli häntä.
6 Ja Absalom teki tällä tavoin kaikille israelilaisille, jotka tulivat kuninkaan luo saamaan oikeutta, ja Absalom varasti Israelin miesten sydämiä.+
7 Ja neljänkymmenen vuoden* päätyttyä tapahtui, että Absalom sanoi kuninkaalle: ”Sallithan minun mennä Hebroniin+ täyttämään juhlallisen lupaukseni, jonka tein Jehovalle.+
8 Sillä asuessani Gesurissa+ Syyriassa palvelijasi teki juhlallisen lupauksen+ sanoen: ’Jos Jehova tosiaan tuo minut takaisin Jerusalemiin, minun on myös suoritettava palvelusta Jehovalle.’”+
9 Niin kuningas sanoi hänelle: ”Mene rauhassa.”+ Silloin hän nousi ja meni Hebroniin.
10 Absalom lähetti nyt vakoojia+ kaikkiin Israelin heimoihin sanomaan: ”Heti kun kuulette torven äänen, teidänkin on sanottava: ’Absalom on tullut kuninkaaksi+ Hebronissa!’”+
11 Mutta Absalomin mukaan oli mennyt Jerusalemista kaksisataa kutsuttua miestä, jotka lähtivät pahaa aavistamatta,*+ tietämättä asiasta mitään.
12 Teurasuhreja uhratessaan Absalom lähetti lisäksi hakemaan* gilolaisen Ahitofelin,+ Daavidin neuvonantajan,+ hänen kaupungistaan Gilosta.+ Ja salaliitto+ tuli yhä vahvemmaksi, ja Absalomin kanssa oleva väki lisääntyi+ jatkuvasti.
13 Aikanaan Daavidin luo tuli viestintuoja sanomaan: ”Israelin miesten sydämet+ ovat kääntyneet Absalomin puolelle.”
14 Daavid sanoi heti kaikille palvelijoilleen, jotka olivat hänen kanssaan Jerusalemissa: ”Nouskaa ja paetkaamme,+ sillä kohta meillä ei ole pakoonpääsyä Absalomin vuoksi! Pitäkää kiirettä, muutoin hän saattaa kiirehtiä ja saa meidät kiinni ja aiheuttaa meille pahaa ja lyö kaupungin miekan terällä!”+
15 Tällöin kuninkaan palvelijat sanoivat kuninkaalle: ”Mitä kaikkea herrani, kuningas, valinneekin, tässä ovat palvelijasi.”+
16 Niin kuningas lähti koko hänen huonekuntansa seuratessa hänen jalanjälkiään,+ ja kuningas jätti kymmenen naista, sivuvaimoa,+ huolehtimaan talosta.
17 Ja kuningas jatkoi matkaansa koko väen seuratessa hänen jalanjälkiään, ja he pysähtyivät Bet-Merhakissa*.
18 Ja kaikki hänen palvelijansa kulkivat yli hänen ohitseen, ja kaikki keretiläiset ja kaikki peletiläiset+ ja kaikki gatilaiset,+ kuusisataa miestä, jotka olivat seuranneet häntä* Gatista,+ kulkivat yli kuninkaan kasvojen editse.
19 Silloin kuningas sanoi gatilaiselle Ittaille:+ ”Miksi sinäkin lähtisit mukaamme? Palaa takaisin+ ja jää kuninkaan luo, sillä sinä olet vierasmaalainen ja olet lisäksi maanpakolainen paikkakunnaltasi.
20 Eilenhän vasta tulit, ja tänäänkö panen sinut harhailemaan+ kanssamme, menemään kun minä menen minne menenkin? Palaa takaisin ja vie veljesi mukanasi, ja osoittakoon Jehova sinua kohtaan* rakkaudellista huomaavaisuutta+ ja luotettavuutta!”+
21 Mutta Ittai vastasi kuninkaalle ja sanoi: ”Niin totta kuin Jehova elää ja niin totta kuin herrani, kuningas, elää,+ siinä paikassa, missä herrani, kuningas, tulee olemaan, tulee palvelijasikin olemaan, olkoonpa se kuolemaksi tai elämäksi!”+
22 Silloin Daavid sanoi Ittaille:+ ”Mene ja kulje yli.” Niin gatilainen Ittai kulki yli ja myös kaikki hänen miehensä ja kaikki pienokaiset, jotka olivat hänen kanssaan.
23 Ja koko maan kansa* itki suureen ääneen,+ ja kaikki väki kulki yli, ja kuningas seisoi Kidronin purolaakson+ äärellä, ja kaikki väki kulki yli avointa tietä pitkin erämaahan*.
24 Ja katso, siellä oli myös Sadok+ ja hänen kanssaan kaikki leeviläiset,+ jotka kantoivat+ tosi Jumalan liiton arkkua,+ ja he asettivat sitten tosi Jumalan arkun maahan Abjatarin+ viereen*, kunnes kaikki väki oli kokonaan kulkenut yli, pois kaupungista.
25 Mutta kuningas sanoi Sadokille: ”Vie tosi Jumalan arkku+ takaisin kaupunkiin.+ Jos minä saan suosion Jehovan silmissä, hän myös varmasti tuo minut takaisin ja antaa minun nähdä sen ja sen olinpaikan.+
26 Mutta jos hän sanookin näin: ’En ole lainkaan mieltynyt sinuun’, niin tässä olen, hän tehköön minulle niin kuin hyväksi näkee.”+
27 Ja kuningas sanoi vielä pappi Sadokille: ”Sinähän olet näkijä?+ Palaa toki rauhassa kaupunkiin ja myös poikasi Ahimaas ja Abjatarin poika Jonatan,+ molemmat poikanne, teidän kanssanne.
28 Minä näet viivyn erämaan kahlaamoilla*, kunnes teiltä tulee tiedokseni sana.”+
29 Niinpä Sadok ja Abjatar veivät tosi Jumalan arkun takaisin Jerusalemiin ja jäivät* sinne.
30 Ja Daavid kulki Öljymäkeä*+ ylös itkien kulkiessaan, pää peitettynä,+ ja hän käveli avojaloin, ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, peitti päänsä, ja he kulkivat ylös itkien kulkiessaan.+
31 Ja Daavidille ilmoitettiin ja sanottiin: ”Ahitofelkin on niiden joukossa, jotka ovat tehneet salaliiton+ Absalomin+ kanssa.” Tällöin Daavid sanoi:+ ”Oi Jehova,+ käännäthän Ahitofelin neuvon tyhmyydeksi!”+
32 Ja tapahtui, että kun Daavid itse tuli laelle, jossa oli* tapana kumartaa Jumalaa, niin häntä vastassa oli siellä arkilainen+ Husai+ pitkä vaate repäistynä ja multaa päänsä päällä.+
33 Daavid sanoi kuitenkin hänelle: ”Jos lähdet mukaani, niin tulisit varmasti minulle kuormaksi.+
34 Mutta jos palaat kaupunkiin ja sanot Absalomille: ’Olen palvelijasi, oi kuningas. Minä olin isäsi palvelijana siihen aikaan, mutta nyt minäkin olen sinun palvelijasi’,+ niin teet tyhjäksi+ Ahitofelin neuvon minun puolestani.
35 Eivätkö papit, Sadok ja Abjatar, ole siellä kanssasi?+ Ja on tapahduttava, että kaikki, mitä saatat kuulla kuninkaan huoneesta, sinun tulee kertoa papeille, Sadokille ja Abjatarille.+
36 Katso! Heidän kanssaan ovat siellä heidän kaksi poikaansa, Ahimaas,+ Sadokin poika, ja Jonatan,+ Abjatarin poika, ja heidän kauttaan teidän on lähetettävä minulle viesti kaikesta, mitä saatatte kuulla.”
37 Niin Husai, Daavidin ystävä,+ tuli kaupunkiin. Sitten Absalomkin+ tuli Jerusalemiin.
Alaviitteet
^ ”neljänkymmenen vuoden”, MLXXVgc; LXXLagardeSyVg: ”neljän vuoden”. Saattaa tarkoittaa 40:ää vuotta Daavidin voitelemisesta. Vrt. 1Sa 16:13.
^ ”pahaa aavistamatta”. Tai ”viattomuudessaan”.
^ ”lähetti – – hakemaan”, M; LXX: ”lähetti – – [sanan] ja kutsui”.
^ Nimen merk. ’kaukainen huone’.
^ Kirjm. ”olivat tulleet hänen jalkojensa juuressa”, ts. jakeessa 19 mainitun Ittain jalkojen juuressa.
^ ”ja osoittakoon Jehova sinua kohtaan”, LXX:n mukaisesti; M jättää pois.
^ Kirjm. ”Ja koko maa”.
^ Mahd. ”kuningas seisoi Kidronin purolaakson äärellä, ja kaikki väki kulki yli hänen edessään oliivipuun tietä erämaassa”, LXXLukianos.
^ ”Abjatarin viereen”, tekstikorjauksen mukaan; M: ”ja Abjatar lähti menemään ylös”.
^ ”kahlaamoilla”, M; Mreunah.LXXSy(yks.)Vg: ”aavikkotasangoilla”.
^ ”ja jäivät”, MSyVg; LXX: ”ja se jäi”.
^ Hepr. vema·ʽalehʹ haz·zē·timʹ ’oliivien (oliivipuiden) ylämäkeä’.
^ Tai ”hänen oli”.
