2. Samuelin kirja 16:1–23
16 Kun Daavid itse oli kulkenut laen+ yli vähän matkaa toiselle puolelle, tuli siellä Siba,+ Mefibosetin+ palvelija, häntä vastaan mukanaan pari satuloitua aasia,+ ja niiden selässä oli kaksisataa leipää+ ja sata kakkua rusinoita+ ja sata kesähedelmänippua+ ja suuri ruukullinen viiniä.+
2 Kuningas sanoi silloin Siballe: ”Mitä sinä näillä tarkoitat?”+ Tähän Siba sanoi: ”Aasit ovat kuninkaan huonekunnalle ratsastamista varten, ja leipä ja kesähedelmät ovat nuorille miehille+ syötäviksi, ja viini on erämaassa+ väsyneelle+ juotavaksi.”
3 Kuningas sanoi nyt: ”Entä missä on herrasi* poika?”+ Tähän Siba sanoi kuninkaalle: ”Siellä hän asuu Jerusalemissa, sillä hän sanoi: ’Tänään Israelin huone palauttaa minulle isäni kuningasvallan.’”+
4 Silloin kuningas sanoi Siballe: ”Katso! Sinun on kaikki se, mikä kuuluu Mefibosetille.”+ Siihen Siba sanoi: ”Minä totisesti kumarran+ syvään. Salli minun saada suosio silmissäsi, herrani, kuningas.”
5 Ja kuningas Daavid tuli Bahurimiin+ saakka, ja katso, sieltä oli tulossa mies, joka oli sukua Saulin huoneelle, ja hän oli nimeltään Simei,+ Geran poika; hän tuli ja kirosi tullessaan.+
6 Ja hän alkoi heitellä kivillä Daavidia ja kaikkia kuningas Daavidin palvelijoita, ja kaikki väki ja kaikki väkevät miehet olivat hänen oikealla ja vasemmalla puolellaan.
7 Ja näin Simei sanoi kirotessaan: ”Mene pois, mene pois, sinä verivelkainen+ mies* ja sinä kelvoton mies!*+
8 Jehova on palauttanut päällesi kaiken Saulin huonetta koskevan verivelan, hänen jonka paikalla olet ollut kuninkaana, ja Jehova antaa kuninkuuden poikasi Absalomin käteen. Siinä olet nyt onnettomuudessasi, koska olet verivelkainen mies!”+
9 Lopulta Abisai, Serujan poika,+ sanoi kuninkaalle: ”Miksi tuo kuollut koira+ saisi kirota herraani kuningasta?+ Annathan minun mennä yli ja ottaa häneltä pään pois.”+
10 Mutta kuningas sanoi: ”Mitä tekemistä minulla on teidän kanssanne,*+ te Serujan pojat?+ Antaa hänen vain kirota,+ sillä Jehova itse on sanonut hänelle:+ ’Kiroa Daavidia!’ Kenen siis* tulisi sanoa: ’Miksi olet niin tehnyt?’”+
11 Ja Daavid sanoi vielä Abisaille ja kaikille palvelijoilleen: ”Katso, oma poikani, joka on lähtöisin omista sisuksistani, tavoittelee sieluani,+ ja kuinka paljon enemmän sitten benjaminilainen!+ Antakaa hänen olla, niin että hän voi kirota, sillä Jehova on sanonut hänelle niin!
12 Ehkä Jehova näkee+ silmällään*, ja Jehova on ennallistava minulle hyvyyttä hänen tämänpäiväisen kirouksensa asemesta.”+
13 Sen jälkeen Daavid ja hänen miehensä jatkoivat matkaansa tiellä, samalla kun Simei käveli vuoren sivua pitkin kävellen hänen rinnallaan kirotakseen,+ ja hän heitteli kiviä hänen rinnallaan, ja hän heitti paljon tomua.+
14 Lopulta kuningas ja kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, saapuivat perille väsyneinä. Niin he virvoittautuivat siellä.+
15 Mutta Absalom ja kaikki väki, Israelin miehet, saapuivat Jerusalemiin,+ ja Ahitofel+ oli hänen kanssaan.
16 Ja tapahtui, että heti kun Daavidin ystävä+ arkilainen+ Husai+ tuli Absalomin luo, Husai sanoi Absalomille: ”Eläköön kuningas!+ Eläköön kuningas!”
17 Tähän Absalom sanoi Husaille: ”Tämäkö on rakkaudellista huomaavaisuuttasi ystävääsi kohtaan? Miksi et mennyt ystäväsi kanssa?”+
18 Niin Husai sanoi Absalomille: ”Ei, vaan minä kuulun sille*, jonka Jehova on valinnut ja myös tämä kansa ja kaikki Israelin miehet, ja hänen kanssaan minä asun.
19 Ja toiseksi: Ketä minä itse palvelen? Enkö hänen poikansa edessä? Niin kuin palvelin isäsi edessä, sellaiseksi osoittaudun* sinun edessäsi.”+
20 Myöhemmin Absalom sanoi Ahitofelille: ”Antakaa te neuvo.+ Mitä meidän pitää tehdä?”
21 Silloin Ahitofel sanoi Absalomille: ”Mene isäsi sivuvaimojen luo,+ jotka hän jätti jälkeensä huolehtimaan talosta.+ Ja koko Israel on kuuleva, että olet tehnyt itsesi löyhkäksi+ isällesi,+ ja kaikkien kanssasi olevien kädet+ varmasti vahvistuvat.”
22 Niinpä katolle+ pystytettiin teltta Absalomia varten, ja Absalom meni sitten isänsä sivuvaimojen luo+ koko Israelin silmien edessä.+
23 Ja Ahitofelin neuvo, jonka hän noina päivinä antoi, oli niin kuin mies* olisi tiedustellut tosi Jumalan sanaa*. Sellainen oli jokainen Ahitofelin+ neuvo+ sekä Daavidille että Absalomille.
Alaviitteet
^ ”herrasi”. Hepr. ʼado·nēʹkha, sanan ʼa·dōnʹ mon. osoittamassa ylhäisyyttä.
^ Kirjm. ”verien mies”. Hepr. ʼiš had·da·mimʹ, mon.
^ Tai ”ja – – arvottomuuden mies”. Kirjm. ”ja belialin mies”. Hepr. weʼišʹ hab·beli·jaʹʽal.
^ Mreunah:n mukaan; M: ”Jos hän kiroaa ja jos Jehova on sanonut hänelle: ’Kiroa Daavidia!’ niin kenen [– –?]”
^ Kirjm.: ”Mitä [on] minulle ja teille [– –?]” Hepr. idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa Abisain ehdottaman menettelyn vastustamista. Ks. liite 7B.
^ ”silmällään”. Yksi kahdeksastatoista tekstin korjauksesta. Soferit korjasivat tekstiksi tähän ”erheeseeni”, ts. erheeseen, joka on tehty minua vastaan. LXXSyVg: ”ahdistukseeni”. Ks. liite 2B.
^ ”mies”, 30 hepr. käsik.; M:ssä on vain vokaalimerkki. Tämä on qere (luettava) mutta ei ketiv (kirjoitettu). Ks. Tu 20:13, alav.
^ ”tosi Jumalan sanaa”. Hepr. bid·varʹ ha·ʼElo·himʹ. Arvonimen ʼElo·himʹ edessä on määräinen artikkeli ha korostuksen vuoksi. Tämän ilmauksen ensimmäinen esiintymä. Ks. liite 1F.
