2. Samuelin kirja 17:1–29
17 Ahitofel sanoi sitten Absalomille: ”Annathan minun valita kaksitoistatuhatta miestä ja nousta ja ajaa tänä yönä Daavidia takaa.+
2 Ja minä käyn hänen kimppuunsa, kun hän on uupunut ja molemmista käsistään heikko,+ ja minä panen hänet vapisemaan, ja kaikki väki, joka on hänen kanssaan, on pakeneva, ja minä lyön kuninkaan, kun hän on yksinään.+
3 Ja salli minun tuoda koko kansa takaisin luoksesi. Kaikkien palaaminen vastaa miestä, jota etsit, ja koko kansa tulee olemaan rauhassa.”*
4 Ja tämä sana näytti aivan oikealta Absalomin silmissä+ ja kaikkien Israelin vanhinten silmissä.
5 Absalom sanoi kuitenkin: ”Kutsuhan myös arkilainen Husai,+ ja kuulkaamme sekin, mitä hänellä on sanottavana*.”
6 Niin Husai tuli sisään Absalomin luo. Silloin Absalom sanoi hänelle: ”Tämän sanan mukaan on Ahitofel puhunut. Tuleeko meidän toimia hänen sanansa mukaan? Ellei, niin puhu sinä.”
7 Tällöin Husai sanoi Absalomille: ”Neuvo, jonka Ahitofel on antanut, ei tällä kertaa ole hyvä!”+
8 Ja Husai sanoi edelleen: ”Sinähän tunnet hyvin isäsi ja hänen miehensä, että he ovat väkeviä,+ ja he ovat sielultaan katkeria+ kuin naaraskarhu, joka on menettänyt pentunsa kedolla,+ ja isäsi on soturi,+ eikä hän vietä yötään väen parissa.
9 Katso! Nyt hän piileksii+ jossakin onkaloista tai jossakin muista paikoista, ja on tapahtuva, että heti kun hän alussa käy heidän kimppuunsa, on se, joka kuulee siitä, kuuleva ja sanova: ’Absalomia seuraavalle väelle on tullut tappio!’
10 Ja urhoollinenkin mies, jonka sydän on kuin leijonan*+ sydän, raukeamalla raukeaa,+ sillä koko Israel tietää, että isäsi on väkevä mies+ ja sellaisia ovat myös hänen kanssaan olevat urhoolliset miehet.+
11 Minä puolestani sanon neuvoksi: Koottakoon ehdottomasti koko Israel luoksesi Danista Beersebaan+ lukuisina kuin hiekkajyväset, jotka ovat meren rannalla,+ samalla kun itse omassa persoonassasi* lähdet taisteluun.*+
12 Ja meidän on mentävä häntä vastaan johonkin niistä paikoista, joista hänet varmasti löydetään,+ ja me käymme hänen päälleen niin kuin kaste+ lankeaa maan päälle, eikä hänestä ja kaikista niistä miehistä, jotka ovat hänen kanssaan, ole jäävä jäljelle ainoatakaan.
13 Ja jos hän vetäytyy johonkin kaupunkiin, niin koko Israelin on vietävä köydet siihen kaupunkiin, ja me varmasti kiskomme sen alas purolaaksoon, kunnes sieltä ei tosiaankaan löydy edes pikkukiveä.”+
14 Silloin Absalom ja kaikki Israelin miehet sanoivat: ”Arkilaisen Husain neuvo on parempi+ kuin Ahitofelin neuvo!” Ja Jehova itse oli käskenyt+ tekemään tyhjäksi+ Ahitofelin sinänsä hyvän neuvon,+ jotta Jehova tuottaisi Absalomille onnettomuuden.+
15 Myöhemmin Husai sanoi papeille, Sadokille+ ja Abjatarille: ”Niin ja niin Ahitofel neuvoi Absalomia ja Israelin vanhimpia, ja näin ja näin minä itse neuvoin.
16 Ja lähettäkää nyt nopeasti viesti ja ilmoittakaa Daavidille+ sanoen: ’Älä jää yöksi erämaan aavikkotasangoille, vaan sinunkin pitäisi ehdottomasti mennä yli,+ jottei kuningasta ja kaikkea väkeä, joka on hänen kanssaan, nielaistaisi.’”*+
17 Kun Jonatan+ ja Ahimaas+ seisoivat En-Rogelin+ luona, eräs palvelijatar lähti ja kertoi heille. Niin he puolestaan lähtivät, koska heidän oli kerrottava kuningas Daavidille; he eivät näet voineet näyttäytyä tulemalla kaupunkiin.
18 Eräs nuori mies sattui kuitenkin näkemään heidät ja kertoi Absalomille. Niin he molemmat lähtivät nopeasti ja tulivat Bahurimiin+ erään miehen talolle, jolla oli kaivo pihallaan, ja he laskeutuivat siihen.
19 Sen jälkeen nainen otti peitteen ja levitti sen kaivon päälle ja kasasi sille murskattuja jyviä,+ eikä siitä tiedetty mitään.
20 Absalomin palvelijat tulivat nyt naisen luo hänen taloonsa ja sanoivat: ”Missä Ahimaas ja Jonatan ovat?” Tähän nainen sanoi heille: ”He kulkivat täältä vesille päin.”+ Sitten he etsiskelivät eivätkä löytäneet heitä,+ ja niin he palasivat Jerusalemiin.
21 Ja näiden mentyä pois tapahtui, että he tulivat ylös kaivosta ja jatkoivat matkaansa ja kertoivat kuningas Daavidille ja sanoivat Daavidille: ”Nouskaa ja ylittäkää nopeasti vedet, sillä siihen ja siihen tapaan Ahitofel neuvoi+ teitä vastaan.”
22 Daavid nousi heti ja myös kaikki väki, joka oli hänen kanssaan, ja he lähtivät ylittämään Jordania, kunnes aamu valkeni,+ kunnes ei puuttunut ketään, joka ei olisi ylittänyt Jordania.
23 Mutta kun Ahitofel näki, ettei hänen neuvonsa mukaan ollut toimittu,+ niin hän satuloi aasin ja nousi ja meni kotiinsa omaan kaupunkiinsa.+ Sen jälkeen hän antoi käskyjä huonekunnalleen+ ja kuristautui,*+ ja niin hän kuoli.+ Sitten hänet haudattiin+ esi-isiensä hautapaikkaan.
24 Daavid puolestaan tuli Mahanaimiin,+ ja Absalom itse ylitti Jordanin, hän ja kaikki Israelin miehet hänen kanssaan.
25 Ja Absalom asetti Joabin+ sijaan armeijan johtoon Amasan,+ ja Amasa oli sen Jitra-nimisen+ israelilaisen* miehen poika, joka oli yhtynyt Abigailiin,+ Nahasin* tyttäreen, Joabin äidin Serujan sisareen.
26 Ja Israel ja Absalom leiriytyivät Gileadin maahan.+
27 Ja tapahtui, että heti kun Daavid tuli Mahanaimiin, Sobi, Nahasin poika Ammonin poikien Rabbasta,+ ja Makir,+ Ammielin poika+ Lo-Debarista, ja gileadilainen Barsillai+ Rogelimista+
28 toivat* vuoteita ja vateja ja savenvalajan astioita ja vehnää ja ohraa ja jauhoja+ ja paahdettuja jyviä+ ja härkäpapuja+ ja linssejä+ ja kuivattuja jyviä;
29 ja hunajaa+ ja voita+ ja lampaita ja tuorejuustoa he toivat Daavidille ja hänen kanssaan olevalle väelle syötäväksi,+ sillä he sanoivat: ”Väki on nälissään ja väsynyttä ja janoissaan erämaassa.”+
Alaviitteet
^ Mahd.: ”Ja salli minun tuoda koko kansa takaisin luoksesi, niin kuin morsian palaa aviomiehensä luo. Sinä etsit vain yhden miehen sielua, ja koko kansa tulee olemaan rauhassa.” LXX tukee tätä.
^ Kirjm. ”suussaan”.
^ ”leijonan”. Hepr. ha·ʼar·jehʹ, afrikkalainen leijona.
^ LXXSyVg: ”heidän joukkoonsa”.
^ ”samalla kun itse omassa persoonassasi”. Kirjm. ”ja omat kasvosi [lähtevät]”.
^ Tai ”jottei kuninkaalle ja kaikelle väelle, joka on hänen kanssaan, ilmoitettaisi”.
^ ”Nahasin”, MLXXSyVg; LXXLagarde: ”Iisain”; vrt. 1Ai 2:12–16.
^ ”toivat”, LXX.
