2. Samuelin kirja 19:1–43
19 Myöhemmin Joabille ilmoitettiin: ”Katso! Kuningas itkee, ja hän suree koko ajan Absalomia.”+
2 Niin pelastuksesta tuli sinä päivänä kaikelle väelle surun aihe, sillä väki kuuli sanottavan sinä päivänä: ”Kuningas on pahoillaan poikansa vuoksi.”
3 Ja väki alkoi sinä päivänä tulla varkain kaupunkiin,+ niin kuin tulisi varkain väki tuntiessaan häpeää siksi, että on paennut taistelusta.
4 Ja kuningas itse peitti kasvonsa, ja kuningas huusi jatkuvasti kovalla äänellä: ”Poikani Absalom! Absalom, poikani, poikani!”+
5 Lopulta Joab tuli sisälle taloon kuninkaan luo ja sanoi: ”Sinä olet tänään saattanut häpeään kaikkien palvelijoittesi kasvot, niiden jotka avasivat tänään sinun sielullesi sekä poikiesi+ ja tyttäriesi+ sielulle ja vaimojesi+ sielulle ja sivuvaimojesi+ sielulle pääsyn turvaan,+
6 kun rakastat niitä, jotka vihaavat sinua, ja vihaat niitä, jotka rakastavat sinua; olethan ilmoittanut tänään, että päälliköt ja palvelijat eivät merkitse sinulle mitään, sillä tiedän tänään hyvin, että jos ainoastaan Absalom olisi elossa ja kaikki me muut olisimme tänään kuolleita, niin se olisi sinun silmissäsi oikein.
7 Ja nyt, nouse, mene ulos ja puhu suoraan palvelijoittesi sydämeen,+ sillä totisesti vannon Jehovan kautta, että jos et mene ulos, ei yksikään mies jää luoksesi tänä yönä,+ ja tämä on sinulle varmasti pahempaa kuin kaikki se vahinko, joka on kohdannut sinua nuoruudestasi tähän saakka.”
8 Niinpä kuningas nousi ja istuutui porttiin,+ ja kaikelle kansalle ilmoitettiin ja sanottiin: ”Kuningas istuu portissa.” Ja kaikki kansa alkoi tulla kuninkaan eteen.
Israelista sen sijaan jokainen oli paennut kotiinsa.*+
9 Ja kaikki kansa tuli sekaantuneeksi kiistelyyn kaikissa Israelin heimoissa sanoen: ”Kuningashan meidät vapautti vihollistemme kourista,+ ja hän meitä auttoi pääsemään turvaan filistealaisten kourista, ja nyt hän on paennut maasta Absalomin tähden.+
10 Absalom taas, jonka me voitelimme hallitsemaan meitä,+ on kuollut taistelussa.+ Miksi ette nyt sitten tee mitään tuodaksenne kuninkaan takaisin?”+
11 Kuningas Daavid puolestaan lähetti sanomaan papeille, Sadokille+ ja Abjatarille:+ ”Puhukaa Juudan vanhimmille+ ja sanokaa: ’Miksi teistä pitäisi tulla viimeisiä tuomaan kuningasta takaisin taloonsa, kun sana kaikesta Israelista on tullut kuninkaalle hänen taloonsa?
12 Veljiänihän te olette, luutani ja lihaani te olette.+ Miksi teistä siis pitäisi tulla viimeisiä tuomaan kuningasta takaisin?’
13 Ja Amasalle teidän tulee sanoa:+ ’Etkö sinä ole luutani ja lihaani? Niin tehköön Jumala minulle ja niin hän siihen lisätköön,+ ellei sinusta tule eteeni armeijan päällikköä kaikiksi päiviksi Joabin sijaan.’”+
14 Näin hän taivutti kaikkien Juudan miesten sydämet kuin yhden miehen,+ niin että he lähettivät kuninkaalle sanan: ”Tule takaisin, sinä ja kaikki palvelijasi.”
15 Ja kuningas lähti paluumatkalle ja tuli lopulta Jordanille asti. Juuda puolestaan tuli Gilgaliin+ mennäkseen kuningasta vastaan, johdattaakseen kuninkaan Jordanin yli.
16 Silloin Simei,+ Geran poika,+ benjaminilainen, joka oli Bahurimista,+ kiirehti ja meni alas Juudan miesten kanssa kuningas Daavidia vastaan.
17 Ja hänen mukanaan oli tuhat miestä Benjaminista. (Ja myös Siba,+ Saulin huoneen palvelija, ja hänen viisitoista poikaansa+ ja kaksikymmentä palvelijaansa olivat hänen mukanaan, ja he ehtivät* Jordanille ennen kuningasta.
18 Ja hän* meni kahlaamon+ poikki johdattaakseen yli kuninkaan huonekunnan ja tehdäkseen sitä, minkä hän hyväksi näki.) Mutta Simei, Geran poika, lankesi kuninkaan eteen, kun tämä oli ylittämäisillään Jordanin.+
19 Hän sanoi nyt kuninkaalle: ”Älköön herrani lukeko minun syykseni erhettä, äläkä muistele vääryyttä, jonka palvelijasi teki+ sinä päivänä, jona herrani, kuningas, lähti* Jerusalemista, niin että kuningas panisi sen sydämelleen.+
20 Sillä palvelijasi tietää hyvin, että minä olen tehnyt syntiä, ja siksi olen tänään tullut tänne ensimmäisenä koko Joosefin huoneesta+ laskeutuakseni herraani, kuningasta, vastaan.”
21 Abisai,+ Serujan poika,+ vastasi heti ja sanoi: ”Eikö Simei tulisi surmata siksi, että hän kirosi Jehovan voideltua?”*+
22 Mutta Daavid sanoi: ”Mitä tekemistä minulla on teidän kanssanne,*+ te Serujan pojat, kun tulette tänään minulle vastustajaksi?*+ Surmataanko tänään ketään Israelissa?+ Enkö näet hyvin tiedä, että tänään minä olen Israelin kuningas?”
23 Sitten kuningas sanoi Simeille: ”Sinä et kuole.” Ja kuningas vielä vannoi sen hänelle.+
24 Myös Mefiboset,+ Saulin pojanpoika*, tuli alas kuningasta vastaan, eikä hän ollut hoitanut jalkojaan+ eikä hoitanut viiksiään+ eikä pessyt vaatteitaan siitä päivästä alkaen, jona kuningas lähti, aina siihen päivään saakka, jona hän rauhassa tuli.
25 Ja tapahtui, että kun hän tuli Jerusalemiin kuningasta vastaan, niin kuningas sanoi hänelle: ”Miksi et lähtenyt mukaani, Mefiboset?”
26 Tähän hän sanoi: ”Herrani, kuningas, palvelijani+ petkutti minua. Palvelijasi oli näet sanonut: ’Minäpä annan satuloida itselleni aasintamman ratsastaakseni sillä ja mennäkseni kuninkaan mukaan*’, sillä palvelijasi on rampa.+
27 Niin hän panetteli+ palvelijaasi herralleni, kuninkaalle. Mutta herrani, kuningas, on kuin tosi Jumalan enkeli,+ joten tee se, minkä hyväksi näet.
28 Sillä isäni koko huonekunnasta ei olisi herrani, kuninkaan, edessä tullut muuta kuin kuoleman oma*, ja kuitenkin sinä asetit palvelijasi niiden joukkoon, jotka syövät pöydässäsi.+ Niin että mitäpä oikeudenmukaista vaatimusta minulla olisi enää huudettavaksi+ kuninkaan puoleen?”
29 Mutta kuningas sanoi hänelle: ”Miksi enää puhelet sanojasi? Minä sanon: sinun ja Siban tulisi jakaa pelto.”+
30 Tähän Mefiboset sanoi kuninkaalle: ”Ottakoon hän sen vaikka kokonaan,+ nyt kun herrani, kuningas, on tullut rauhassa kotiinsa.”
31 Myös gileadilainen Barsillai+ tuli alas Rogelimista, jotta hän kulkisi Jordanille kuninkaan kanssa saattaakseen hänet Jordanille.
32 Ja Barsillai oli hyvin vanha, kahdeksankymmenvuotias,+ ja juuri hän oli toimittanut kuninkaalle ruokaa, kun tämä asui Mahanaimissa,+ sillä hän oli hyvin huomattava+ mies.
33 Niin kuningas sanoi Barsillaille: ”Tule sinäkin mukanani yli, niin minä toimitan sinulle ruoan luonani Jerusalemissa.”+
34 Mutta Barsillai sanoi kuninkaalle: ”Paljonko lienee elinvuosieni päiviä, niin että menisin kuninkaan kanssa ylös Jerusalemiin?
35 Olen nyt kahdeksankymmenvuotias.+ Osaisinko erottaa hyvää huonosta, tai voisiko palvelijasi maistaa, mitä söisin ja mitä joisin,+ tai voisinko enää kuunnella+ laulajien ja laulajattarien+ ääntä? Miksi siis palvelijasi pitäisi tulla enää taakaksi+ herralleni kuninkaalle?
36 Sillä vain vähän matkaa palvelijasi saattoi tuoda kuningasta mukanaan Jordanille, ja miksi kuninkaan pitäisi maksaa minulle takaisin tällainen palkka?+
37 Annathan palvelijasi palata ja annathan minun kuolla+ kaupungissani lähellä isäni ja äitini hautapaikkaa.+ Mutta tässä on palvelijasi Kimham.+ Menköön hän herrani, kuninkaan, kanssa yli, ja tee sinä hänelle, mitä hyväksi näet.”
38 Niinpä kuningas sanoi: ”Minun kanssani Kimham menee yli, ja minä teen hänelle, mitä hyväksi näet, ja minä teen sinulle kaiken, mitä minulta halunnetkin.”
39 Kaikki väki lähti nyt ylittämään Jordania, ja kuningaskin meni yli, mutta kuningas suuteli+ Barsillaita ja siunasi+ häntä, minkä jälkeen tämä palasi omaan paikkaansa.
40 Kun kuningas meni yli Gilgaliin,+ Kimhamkin meni yli hänen kanssaan sekä myös kaikki Juudan väki ja myös puolet Israelin väestä viedäkseen kuninkaan toiselle puolelle.
41 Ja katso, kaikki Israelin miehet olivat tulossa kuninkaan luo ja sanoivat sitten kuninkaalle: ”Miksi+ veljemme Juudan miehet varastivat sinut, jotta he voisivat tuoda kuninkaan ja hänen huonekuntansa ja kaikki Daavidin miehet hänen kanssaan Jordanin yli?”+
42 Tähän kaikki Juudan miehet vastasivat Israelin miehille: ”Koska kuningas on meille* läheistä sukua;+ minkä vuoksi olet sitten suuttunut tästä? Olemmeko me lainkaan syöneet kuninkaan kustannuksella, tai onko meille kannettu lahjaa?”
43 Mutta Israelin miehet vastasivat Juudan miehille ja sanoivat: ”Meillä* on kuninkaassa kymmenen osaa,+ niin että myös Daavidissa meillä on enemmän kuin sinulla*. Miksi sitten olet kohdellut meitä* halveksivasti, ja miksi meidän asiamme* ei tullut ensimmäiseksi,+ niin että me olisimme tuoneet kuninkaamme takaisin?” Mutta Juudan miesten sana oli ankarampi kuin Israelin miesten sana.
Alaviitteet
^ Kirjm. ”teltoilleen”.
^ Tai ”riensivät”.
^ Mahd. ”he [menivät]”.
^ ”lähti”. Hepr. ja·tsaʼʹ. Tämän sanan yläpuolella on kolme pistettä, jotka osoittavat, että sen sijasta tulee lukea ja·tsaʼʹta ’lähdit’ erään toisen tarkistetun hepr. tekstin mukaisesti ja sopusoinnussa edellä olevan ilmauksen tiz·korʹ ’muistele’ kanssa. Ks. liite 2A.
^ ”voideltua”. Hepr. mešiʹaḥ; kreik. khri·stonʹ; syyr. lam·ši·ḥeh; lat. christo.
^ ”vastustajaksi”. Hepr. lesa·tanʹ; syyr. sa·ta·naʼ; lat. Satan.
^ Kirjm.: ”Mitä [on] minulle ja teille [– –?]” Hepr. idiomi; torjuva kysymys, joka osoittaa Abisain ehdottaman menettelyn vastustamista. Ks. liite 7B.
^ ”Saulin pojan poika”, LXXB; Sy: ”Saulin pojan Jonatanin poika”; MVg: ”Saulin poika”.
^ ”mukaan”, MLXXSyVg; n. 60 hepr. käsik.: ”luokse”.
^ Kirjm. ”muuta kuin kuoleman miehiä”.
^ Kirjm. ”minulle”, kollektiivisessa merkityksessä.
^ Kirjm. ”Minulla”, kollektiivisessa merkityksessä.
^ ”Minulla on kuninkaassa kymmenen osaa, ja minä olen esikoinen etkä sinä, ja siksi olen Daavidissa yläpuolellasi”, LXX.
^ Kirjm. ”minua”.
^ Kirjm. ”minun asiani”.
