2. Samuelin kirja 2:1–32
2 Ja sen jälkeen tapahtui, että Daavid tiedusteli Jehovalta+ sanoen: ”Menenkö ylös johonkin Juudan kaupungeista?” Tähän Jehova sanoi hänelle: ”Mene.” Ja Daavid sanoi vielä: ”Mihin minä menen?” Silloin hän sanoi: ”Hebroniin.”+
2 Niinpä Daavid meni sinne ja myös hänen molemmat vaimonsa, jisreeliläinen Ahinoam+ ja karmelilaisen Nabalin vaimo Abigail.+
3 Ja kanssaan olleet miehet+ Daavid vei sinne, kunkin huonekuntineen, ja he asettuivat asumaan Hebronin alueen kaupunkeihin.
4 Sitten Juudan+ miehet tulivat ja voitelivat+ Daavidin siellä Juudan huoneen kuninkaaksi.+
Ja he tulivat ilmoittamaan Daavidille ja sanoivat: ”Jabes-Gileadin miehet hautasivat Saulin.”
5 Siksi Daavid lähetti Jabes-Gileadin+ miesten luo sanansaattajia sanomaan heille: ”Jehova siunatkoon teitä,+ koska osoititte tätä rakkaudellista huomaavaisuutta*+ herraanne* Saulia kohtaan hautaamalla hänet.+
6 Ja osoittakoon nyt Jehova teitä kohtaan rakkaudellista huomaavaisuutta+ ja luotettavuutta*, ja minäkin osoitan teille tätä hyvyyttä, koska olette tämän tehneet.+
7 Ja vahvistukoot nyt kätenne, ja osoittautukaa urhoollisiksi miehiksi,+ sillä herranne Saul on kuollut, ja minut taas Juudan huone on voidellut itselleen kuninkaaksi.”+
8 Mutta Saulin armeijan päällikkö Abner,+ Nerin poika, otti Is-Bosetin,+ Saulin pojan, ja vei hänet sitten toiselle puolelle* Mahanaimiin+
9 ja teki hänet Gileadin+ ja asurilaisten* ja Jisreelin+ ja Efraimin+ ja Benjaminin,+ niin, koko Israelin kuninkaaksi.
10 Nelikymmenvuotias oli Is-Boset, Saulin poika, tullessaan Israelin kuninkaaksi, ja hän hallitsi kaksi vuotta. Osoittautui, että ainoastaan Juudan huone+ seurasi Daavidia.
11 Ja niiden päivien luvuksi, jotka Daavid oli Juudan huoneen kuninkaana Hebronissa, tuli seitsemän vuotta ja kuusi kuukautta.+
12 Aikanaan Abner, Nerin poika, ja Is-Bosetin, Saulin pojan, palvelijat lähtivät Mahanaimista+ Gibeoniin.+
13 Myös Joab,+ Serujan poika,+ ja Daavidin palvelijat lähtivät*, ja he kohtasivat myöhemmin toisensa Gibeoninlammikolla, ja he jäivät istumaan, toiset lammikon toiselle puolelle ja toiset lammikon toiselle puolelle.
14 Lopulta Abner sanoi Joabille: ”Pyydän, nouskoot nuoret miehet ja esittäkööt taistelun edessämme.” Tähän Joab sanoi: ”Nouskoot.”
15 Niin he nousivat ja menivät toiselle puolelle luvun mukaan, kaksitoista Benjaminille ja Is-Bosetille,+ Saulin pojalle, kuuluvaa ja kaksitoista Daavidin palvelijoista.
16 Ja he tarttuivat toinen toistaan päästä kunkin miekka toisen kyljessä, niin että he kaatuivat yhdessä. Ja sitä paikkaa alettiin nimittää Helkat-Hassurimiksi*, joka on Gibeonissa.+
17 Ja taistelu tuli sinä päivänä äärimmäisen ankaraksi, ja Abner+ ja Israelin miehet kärsivät lopulta tappion Daavidin palvelijoiden edessä.
18 Myös Serujan kolme poikaa,+ Joab+ ja Abisai+ ja Asael,+ sattuivat olemaan siellä, ja Asael oli nopeajalkainen kuin kedon gaselli.+
19 Ja Asael lähti ajamaan Abneria takaa, eikä hän poikennut oikealle eikä vasemmalle seuraamasta Abneria.
20 Lopulta Abner katsoi taakseen ja sanoi: ”Sinäkö se olet, Asael?”, mihin tämä sanoi: ”Minä.”
21 Silloin Abner sanoi hänelle: ”Käänny oikealle tai vasemmalle ja ota kiinni joku nuorista miehistä ja ota omaksesi se, mitä häneltä riisut.”+ Mutta Asael ei tahtonut kääntyä pois seuraamasta häntä.
22 Niin Abner sanoi Asaelille vielä uudelleen: ”Käänny pois seuraamasta minua. Miksi minun pitäisi lyödä sinut* maahan?+ Kuinka voisin silloin kohottaa kasvoni veljesi Joabin puoleen?”
23 Mutta hän kieltäytyi edelleen kääntymästä pois, jolloin Abner iski häntä vatsaan+ keihään tyvipäällä*, niin että keihäs tuli ulos hänen selästään, ja hän kaatui siihen ja kuoli siinä missä oli. Ja tapahtui, että kaikki ne, jotka tulivat paikkaan, jossa Asael oli kaatunut ja sitten kuollut, seisahtuivat.+
24 Ja Joab ja Abisai lähtivät ajamaan Abneria takaa. Kun aurinko oli laskemassa, he tulivat Amman kukkulalle, joka on Giahin edustalla Gibeonin+ erämaahan vievän tien varrella.
25 Ja Benjaminin pojat kokoontuivat Abnerin taakse ja tulivat yhdeksi joukoksi, ja he jäivät seisomaan erään kukkulan laelle.
26 Ja Abner huusi Joabille ja sanoi: ”Tuleeko miekka syömään+ loputtomiin? Etkö tosiaan tiedä, että katkeruutta siitä vain lopulta syntyy?+ Kuinka kauan sitten kestää, ennen kuin sanot väelle, että se kääntyisi takaisin seuraamasta veljiään?”+
27 Silloin Joab sanoi: ”Niin totta kuin tosi Jumala* elää,+ ellet olisi puhunut,+ niin vasta aamulla väki olisi luopunut seuraamasta kukin veljeään.”
28 Sitten Joab puhalsi torveen,+ ja kaikki väki pysähtyi eikä enää jatkanut Israelin takaa-ajamista, eivätkä he ryhtyneet enää uudelleen taistelemaan.
29 Abner ja hänen miehensä puolestaan marssivat Araban+ läpi koko sen yön ja ylittivät sitten Jordanin+ ja marssivat koko rotkon lävitse ja tulivat lopulta Mahanaimiin.+
30 Joab taas kääntyi takaisin seuraamasta Abneria ja alkoi koota kaikkea väkeä yhteen. Ja Daavidin palvelijoista puuttui yhdeksäntoista miestä ja Asael.
31 Ja Daavidin palvelijat olivat lyöneet Benjaminista olevia ja Abnerin miehiä maahan kolmesataakuusikymmentä miestä.+
32 Ja he lähtivät viemään Asaelia+ ja hautaamaan häntä hänen isänsä hautapaikkaan,+ joka on Betlehemissä.+ Sitten Joab ja hänen miehensä marssivat kaiken yötä, ja päivä sarasti heille Hebronissa.+
Alaviitteet
^ Tai ”uskollista rakkautta”.
^ Tai ”totuutta”.
^ ”vei hänet pois leiristä”, LXX.
^ ”gesurilaisten”, SyVg; T: ”asserilaisten”.
^ ”lähtivät Hebronista”, LXX.
^ Nimen merk. ’piikiviveitsien keto’ tai tekstikorjauksen mukaan ’eri puolien keto’. Vrt. Jos 5:2, alav.
^ ”seuraamasta minua, etten löisi sinua”, LXX.
^ Tai ”takapäällä”, mahd. iskemällä keihästä taaksepäin.
^ ”tosi Jumala”. Ks. liite 1F.
