2. Samuelin kirja 21:1–22
21 Mutta Daavidin päivinä tuli nälänhätä+ kolmeksi vuodeksi, vuosi vuoden jälkeen, ja Daavid ryhtyi etsimään Jehovan kasvoja. Silloin Jehova sanoi: ”Saulin ja hänen huoneensa yllä on verivelka*, koska hän on surmannut gibeonilaisia.”+
2 Niin kuningas kutsui gibeonilaiset+ ja puhui heille. (Gibeonilaiset eivät muuten olleet Israelin poikia, vaan amorilaisista+ jäljellä olevia, ja Israelin pojat olivat itse antaneet heille valansa,+ mutta Saul yritti lyödä+ heidät, koska hän tunsi mustasukkaisuutta+ Israelin ja Juudan poikien puolesta.)
3 Ja Daavid sanoi gibeonilaisille: ”Mitä minun pitää tehdä teille, ja millä toimitan sovituksen,*+ niin että varmasti siunaisitte Jehovan perintöä?”+
4 Niin gibeonilaiset sanoivat hänelle: ”Meidän* ja Saulin sekä hänen huonekuntansa välillä ei ole kysymys hopeasta tai kullasta,+ eikä meidän sovi surmata ketään Israelissa.” Siihen hän sanoi: ”Teen hyväksenne mitä tahansa sanottekin.”
5 Tällöin he sanoivat kuninkaalle: ”Sen miehen, joka perin pohjin hävitti+ meitä ja joka aikoi+ tuhota meidät niin, ettemme olisi voineet olla missään koko Israelin alueella,
6 hänen pojistaan annettakoon meille seitsemän miestä,+ ja meidän on asetettava heidät Jehovan nähtäville*+ Saulin, Jehovan valitun,+ Gibeassa.”*+ Niin kuningas sanoi: ”Minä annan heidät.”
7 Kuningas tunsi kuitenkin sääliä Mefibosetia,+ Saulin pojan Jonatanin poikaa, kohtaan sen Jehovan valan+ takia, joka oli heidän välillään, Daavidin ja Jonatanin, Saulin pojan, välillä.
8 Niinpä kuningas otti Rispan,+ Ajjan tyttären, kaksi poikaa, jotka hän oli synnyttänyt Saulille, Armonin ja Mefibosetin, ja Mikalin,*+ Saulin tyttären, viisi poikaa, jotka hän oli synnyttänyt Adrielille,+ meholalaisen Barsillain pojalle.
9 Sitten hän antoi heidät gibeonilaisten käsiin, minkä jälkeen nämä asettivat heidät vuorelle Jehovan eteen,+ niin että nämä seitsemän kaatuivat yhdessä; ja heidät surmattiin elonkorjuun ensimmäisinä päivinä, ohrankorjuun alussa.+
10 Mutta Rispa, Ajjan tytär,+ otti säkkikankaan+ ja levitti sen itseään varten kalliolle, jossa se oli elonkorjuun alusta siihen saakka kun vettä virtasi heidän päälleen taivaista,+ eikä hän sallinut taivaiden lintujen+ levätä heidän päällään päivisin eikä kedon villieläinten+ öisin.
11 Lopulta Daavidille ilmoitettiin,+ mitä Rispa, Ajjan tytär, Saulin sivuvaimo, oli tehnyt.
12 Niin Daavid meni ja otti Saulin luut+ ja hänen poikansa Jonatanin luut Jabes-Gileadin maanomistajilta,+ jotka olivat varastaneet ne Bet-Sanin+ torilta, mihin filistealaiset olivat ripustaneet+ heidät sinä päivänä, jona filistealaiset löivät Saulin Gilboalla.+
13 Sen jälkeen hän toi sieltä Saulin luut ja hänen poikansa Jonatanin luut; lisäksi he keräsivät nähtäville asetettujen miesten luut.+
14 Sitten he hautasivat Saulin ja hänen poikansa Jonatanin* luut Benjaminin maahan Seelaan+ hänen isänsä Kisin+ hautapaikkaan tehdäkseen kaiken, mitä kuningas oli käskenyt. Ja Jumala kuuli tämän jälkeen maan puolesta esitettyjä rukouksia.+
15 Ja filistealaiset+ tulivat jälleen sotimaan Israelia vastaan. Niinpä Daavid ja hänen palvelijansa hänen kanssaan menivät alas ja taistelivat filistealaisia vastaan, ja Daavid väsyi.
16 Ja Jisbi-Benob, joka kuului refalaisista*+ syntyneisiin, jonka keihäs+ painoi kolmesataa kuparisekeliä* ja joka oli vyöttäytynyt uuteen miekkaan*, aikoi lyödä Daavidin.
17 Abisai,+ Serujan poika, tuli heti hänen avukseen+ ja löi filistealaisen maahan ja surmasi hänet. Silloin Daavidin miehet vannoivat hänelle sanoen: ”Et saa enää lähteä meidän kanssamme taisteluun,+ jotta et sammuttaisi+ Israelin lamppua!”+
18 Ja tämän jälkeen tapahtui, että jälleen kerran syttyi sota filistealaisia vastaan Gobissa*. Silloin husalainen+ Sibbekai+ löi Safin, joka kuului refalaisista+ syntyneisiin.
19 Ja taas kerran syttyi sota filistealaisia vastaan Gobissa, ja niin Elhanan,+ betlehemiläisen Jaare-Oregimin poika, löi gatilaisen* Goljatin*, jonka keihäänvarsi oli kuin kangastukki.+
20 Ja vielä kerran syttyi sota Gatissa,+ kun siellä sattui olemaan poikkeuksellisen kookas mies, jolla oli kummassakin kädessään kuusi sormea ja kummassakin jalassaan kuusi varvasta, kaikkiaan kaksikymmentäneljä, ja hänkin oli syntynyt refalaisille.+
21 Ja hän pilkkasi+ jatkuvasti Israelia. Lopulta Jonatan,+ Daavidin veljen Simein*+ poika, löi hänet.
22 Nämä neljä olivat syntyneet refalaisille Gatissa,+ ja he kaatuivat Daavidin käden kautta ja hänen palvelijoittensa käden kautta.+
Alaviitteet
^ Kirjm. ”veret”. Hepr. had·da·mimʹ.
^ Tai ”hyvityksen”.
^ Kirjm. ”Minun”, M, kollektiivisessa merkityksessä; Mreunah.: ”Meidän”.
^ ”asetettava heidät Jehovan nähtäville”, M; ts. käsivarret ja sääret murrettuina; LXX: ”ripustettava heidät aurinkoon Jehovalle”; Sy: ”uhrattava heidät Jehovalle”.
^ ”Saulin, Jehovan valitun, Gibeassa”, M; LXX: ”Saulin Gibeassa, Jehovan valitut”; Vg: ”Saulin, Jehovan kerran valitseman, Gibeassa”. Todennäköisesti tarkoitettu luettavaksi: ”Saulin Gibeassa Jehovan vuorella.” Vrt. jae 9.
^ ”Merabin”, LXXLagarde ja kaksi hepr. käsik.; Sy: ”Nadabin”. Targumien mukaan: ”Merabin viisi poikaa (jotka Mikal, Saulin tytär, kasvatti), jotka hän oli synnyttänyt”. Vrt. 6:23.
^ LXX lisää: ”ja aurinkoon ripustettujen”.
^ Kirjm. ”Rafasta”. ”Rafa”, hepr. ha·Ra·fahʹ. Isän nimi edustaa tässä koko tuota jättiläisten sukua.
^ Tai ”sekeliä kuparia”. Keihään paino oli noin 3,42 kg.
^ Tai ”jonka vyöllä oli uusi miekka”. Vg: ”uusi miekka”; kreik. ko·ryʹnēn ’nuija’, joka oli usein raudoitettu taistelua varten.
^ Tai ”Gatista olevan”.
