2. Samuelin kirja 24:1–25
24 Mutta Jehovan suuttumus syttyi jälleen+ Israelia kohtaan, kun joku* yllytti Daavidin* heitä vastaan sanomalla: ”Mene, laske+ Israel ja Juuda.”
2 Niin kuningas sanoi Joabille,+ sotajoukkojen päällikölle*, joka oli hänen luonaan*: ”Kiertelehän Israelin kaikki heimot Danista Beersebaan,+ ja luetteloikaa kansa,+ niin saan varmasti tietää kansan lukumäärän.”+
3 Mutta Joab sanoi kuninkaalle: ”Lisätköön Jehova, sinun Jumalasi, kansaa vielä sata kertaa niin paljon kuin heitä on, samalla kun herrani, kuninkaan, omat silmät näkevät sen. Mutta miksi herrani, kuningas, on mieltynyt tällaiseen?”+
4 Lopulta kuninkaan sana taivutti+ Joabin ja sotajoukkojen päälliköt. Niin Joab ja sotajoukkojen päälliköt lähtivät kuninkaan edestä luetteloimaan+ Israelin kansaa.
5 Sitten he ylittivät Jordanin ja leiriytyivät Aroeriin+ sen kaupungin oikealle puolelle*, joka on purolaakson keskellä gadilaisiin+ päin, ja tulivat Jaseriin.+
6 Sen jälkeen he tulivat Gileadiin+ ja Tahtim-Hodsin maahan* ja jatkoivat edelleen Dan-Jaaniin ja kiersivät Sidoniin.+
7 Sitten he tulivat Tyroksen+ linnoitukseen ja kaikkiin hivviläisten+ ja kanaanilaisten kaupunkeihin ja tulivat päätekohtaan Juudan Negeviin,+ Beersebaan.+
8 Näin he kiertelivät läpi koko maan ja tulivat Jerusalemiin yhdeksän kuukauden ja kahdenkymmenen päivän kuluttua.
9 Joab antoi nyt kansan luetteloinnista+ saadun lukumäärän kuninkaalle, ja Israelia kertyi kahdeksansataatuhatta urhoollista miekkamiestä, ja Juudan miehiä oli viisisataatuhatta miestä.+
10 Ja Daavidin sydän alkoi soimata+ häntä sen jälkeen kun hän siten oli laskenut kansan. Sen vuoksi Daavid sanoi Jehovalle: ”Olen tehnyt paljon syntiä+ siinä mitä olen tehnyt. Ja nyt, Jehova, annathan palvelijasi erheen mennä ohitse,+ sillä olen menetellyt hyvin tyhmästi.”+
11 Kun sitten Daavid nousi aamulla, tuli profeetta Gadille,+ Daavidin näkyjennäkijälle,+ Jehovan sana, joka kuului:
12 ”Mene*, ja sinun on sanottava Daavidille: ’Näin on Jehova sanonut: ”Minä asetan sinulle kolme vaihtoehtoa.+ Valitse niistä itsellesi yksi tehdäkseni sinulle sen mukaan.”’”+
13 Niin Gad saapui Daavidin luo ja kertoi hänelle ja sanoi hänelle:+ ”Pitäisikö maahasi tulla sinulle seitsemän* nälkävuotta+ vai sinun paeta vastustajiasi kolme kuukautta,+ kun he ajavat sinua takaa, vai maassasi esiintyä ruttoa* kolme päivää?+ Tiedä* nyt ja katso, mitä vastaan Hänelle, joka minut lähetti.”
14 Niin Daavid sanoi Gadille: ”Olen suuressa ahdingossa. Annathan meidän langeta Jehovan käsiin,+ sillä monet ovat hänen armonosoituksensa,+ mutta älä anna minun langeta ihmisen* käsiin.”*+
15 Silloin Jehova antoi Israeliin ruton+ aamusta alkaen määräaikaan saakka, niin että kansasta kuoli Danista Beersebaan+ seitsemänkymmentätuhatta henkeä.+
16 Ja enkeli+ piti kättään ojennettuna Jerusalemia kohti hävittääkseen sitä, ja Jehova alkoi tuntea mielipahaa+ onnettomuuden johdosta, ja niin hän sanoi enkelille, joka oli hävittämässä kansaa: ”Riittää! Anna nyt kätesi laskea.” Ja Jehovan enkeli puolestaan sattui olemaan lähellä jebusilaisen+ Araunan+ puimatannerta.
17 Ja Daavid sanoi Jehovalle, kun hän näki enkelin, joka löi kansaa maahan, niin, hän sanoi: ”Minä tässä olen tehnyt syntiä ja minä olen tehnyt väärin, mutta nämä lampaat+ – mitä he ovat tehneet? Pyydän, tulkoon kätesi minun+ ja isäni huoneen päälle.”
18 Myöhemmin sinä päivänä Gad tuli Daavidin luo ja sanoi hänelle: ”Mene ylös, pystytä Jehovalle alttari jebusilaisen Araunan puimatantereelle.”+
19 Ja Daavid lähti menemään ylös Gadin sanan mukaan, sen mukaan kuin Jehova oli käskenyt.+
20 Kun Arauna katsoi alas ja näki kuninkaan ja hänen palvelijoittensa kulkevan häntä kohti, Arauna meni heti ulos ja kumartui+ kuninkaan eteen kasvot maata kohti.+
21 Sitten Arauna sanoi: ”Miksi herrani, kuningas, on tullut palvelijansa luo?” Siihen Daavid sanoi: ”Ostamaan+ sinulta puimatannerta alttarin rakentamiseksi Jehovalle, jotta äkillinen vitsaus+ lakkaisi kansasta.”
22 Mutta Arauna sanoi Daavidille: ”Ottakoon herrani, kuningas, sen+ ja uhratkoon mitä hyväksi näkee. Katso, naudat polttouhriksi ja puimareki ja nautojen välineet polttopuiksi.+
23 Kaiken, oi kuningas, Arauna* toki antaa kuninkaalle.” Ja Arauna sanoi vielä kuninkaalle: ”Osoittakoon Jehova, sinun Jumalasi, mielistyneensä sinuun.”+
24 Mutta kuningas sanoi Araunalle: ”Ei, vaan minä ostamalla ostan sen sinulta täydestä hinnasta,+ enkä minä uhraa Jehovalle, Jumalalleni, polttoteurasuhreja maksutta.”+ Niin Daavid osti+ puimatantereen ja naudat viidelläkymmenellä hopeasekelillä*.
25 Ja Daavid ryhtyi rakentamaan siihen alttaria+ Jehovalle ja uhraamaan polttoteurasuhreja ja yhteysteurasuhreja, ja Jehova kuuli maan puolesta esitettyjä rukouksia,+ niin että äkillinen vitsaus lakkasi Israelista.
Alaviitteet
^ Tai ”kun Daavid yllytettiin”.
^ ”päällikölle”. Hepr. sar; LXX: ”hallitsijalle”; Vg: ”ruhtinaalle”.
^ ”Joabille ja sotajoukkojen päälliköille, jotka olivat hänen luonaan”, LXXLagarde. Ks. jae 4; 1Ai 21:2.
^ ”leiriytyivät Aroeriin sen kaupungin oikealle puolelle”, M; LXXLagarde: ”aloittivat Aroerista ja kaupungista”; Vg: ”tulivat Aroeriin sen kaupungin oikealle puolelle”.
^ ”Tahtim-Hodsin maahan”, M; LXXLagarde: ”heettiläisten maahan, joka on Kadesiin päin”.
^ Kirjm. ”[Tulee olemaan] meneminen”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
^ Tai ”paiseruttoa”. Lat. pestilentia; LXX: ”kuolemaa (kuolettavaa vitsausta)”.
^ Tai ”Ajattele”.
^ ”ihmisen”. Hepr. ʼa·damʹ.
^ LXX lisää: ”Ja Daavid valitsi kuolettavan vitsauksen. (15) Ja oli vehnänkorjuun päivät.”
^ Tai ”Kaiken Arauna kuninkaana”.
^ Arvon voi laskea liitteen 8A taulukon avulla.
