2. Tessalonikalaisille 2:1–17

2  Pyydämme teitä kuitenkin, veljet, mitä tulee Herramme* Jeesuksen Kristuksen läsnäoloon*+ ja meidän kokoamiseemme hänen luokseen,+  ettette nopeasti järky pois tolaltanne ettekä minkään henkeytetyn ilmauksen*+ tai suullisen sanoman+ tai muka meiltä olevan kirjeen+ välityksellä innostu ajattelemaan, että Jehovan* päivä+ on tullut.  Älköön kukaan vietelkö teitä millään tavalla, sillä se ei tule, ellei luopumus*+ tule ensin ja laittomuuden* ihminen+ ilmesty,+ tuhon* poika.+  Hän on asettunut vastustamaan+ ja korottaa itsensä jokaisen yläpuolelle, jota kutsutaan ”jumalaksi” tai jumalisen kunnioituksen kohteeksi, niin että hän istuu Jumalan* temppeliin* ja osoittaa julkisesti olevansa jumala.+  Ettekö muista, että ollessani vielä teidän kanssanne minulla oli tapana kertoa+ tästä teille?  Nyt siis tiedätte, mikä+ pidättää+ häntä ilmestymästä ennen aikaansa.+  Tosin tämän laittomuuden salaisuus on jo vaikuttamassa,+ mutta vain siihen asti kun se, joka parhaillaan pidättää*, joutuu pois tieltä.+  Sitten tosiaan paljastuu tuo laiton, jonka Herra Jeesus* surmaa suunsa hengellä+ ja tekee tyhjäksi läsnäolonsa+ ilmeiseksi tulolla.+  Mutta tuon laittoman läsnäoloon* liittyy Saatanan vaikutuksen*+ mukaan kaikkia voimatekoja ja valheellisia tunnusmerkkejä ja ennusmerkkejä+ 10  ja kaikkea epävanhurskasta petosta*+ niille, jotka tuhoutuvat,+ rankaisuksi siitä, että he eivät ottaneet vastaan rakkautta+ totuuteen voidakseen pelastua.+ 11  Sen vuoksi Jumala antaa erheen mennä vaikuttamaan heihin, että he päätyisivät uskomaan valheen,+ 12  jotta heidät kaikki tuomittaisiin, koska he eivät uskoneet totuutta,+ vaan mieltyivät* epävanhurskauteen.+ 13  Me olemme kuitenkin velvollisia aina kiittämään Jumalaa teistä, Jehovan* rakastamat veljet, koska Jumala valitsi teidät+ alusta pitäen pelastukseen pyhittämällä+ teidät hengellä+ ja uskollanne totuuteen.+ 14  Tähän hän kutsui teidät julistamamme hyvän uutisen välityksellä+ Herramme Jeesuksen Kristuksen kirkkauden hankkimiseksi.+ 15  Pysykää siis, veljet, lujina+ ja pitäkää kiinni niistä perinteistä,+ jotka teille on opetettu joko suullisen sanoman tai kirjeemme välityksellä. 16  Ja Herramme Jeesus Kristus itse ja Jumala, meidän Isämme, joka on rakastanut+ meitä ja antanut ikuisen lohdutuksen ja hyvän toivon+ ansaitsemattoman hyvyyden välityksellä, 17  lohduttakoot sydämiänne ja tehkööt teidät lujiksi jokaisessa hyvässä teossa ja sanassa.+

Alaviitteet

”Herramme”, אADVgSyp; B: ”Herran”.
Ks. liite 5B.
”henkeytetyn ilmauksen”. Tai ”hengen”.
Ks. liite 1D.
”laittomuuden”, אB; ADVgSyp: ”synnin”.
Tai ”tyhjäksiteon”. Ks. Mt 7:13, alav.
”luopumus”. Kreik. a·po·sta·siʹa. Tämä substantiivi tulee verbistä a·fiʹstē·mi ’astua pois jostakin’. Substantiivin merk. on ’hylkääminen’, ’luopuminen’, ’kapina’. Ks. Ap 21:21, alav.
”Jumalan”. Kreik. tou The·ouʹ; J17,22(hepr.): ha·ʼElo·himʹ ’[tosi] Jumalan’. Ks. 1Mo 5:22: ”Jumalan”, alav.
”temppeliin”. Tai ”jumalalliseen asumukseen (asuntoon)”. Kreik. na·onʹ; lat. templo; J17,18,22(hepr.): behē·khalʹ palatsiin’, ’temppeliin’.
”se, joka parhaillaan pidättää”. Kirjm. ”parhaillaan hillitsevä”.
”Jeesus”, אAD*Vg; BDc jättävät pois.
Kirjm. ”jonka läsnäoloon”, jossa sana ”jonka” vastaa jakeessa 8 olevaa samanlaista sanaa. Sanaa ”läsnäolo” on käsitelty liitteessä 5B.
Tai ”sisäisen toiminnan”.
Kirjm. ”viettelystä”.
Kirjm. ”vaan olivat pitäneet hyvänä [epävanhurskautta]”.
”Jehovan”, J13,16,24; אAB(kreikk.): Ky·riʹou; D*Vg: ”Jumalan”. Ks. liite 1D.