Esra 3:1–13

3  Kun seitsemäs+ kuukausi tuli, niin Israelin pojat olivat kaupungeissaan. Ja kansa alkoi kokoontua yhtenä+ miehenä Jerusalemiin.+  Ja Jesua,*+ Josadakin* poika, ja hänen veljensä, papit, ja Serubbabel,+ Sealtielin+ poika, ja hänen veljensä nousivat ja ryhtyivät rakentamaan Israelin Jumalan alttaria uhratakseen sillä polttoteurasuhreja sen mukaan kuin on kirjoitettuna+ Mooseksen, tosi Jumalan miehen*, laissa.  Niin he pystyttivät alttarin lujasti paikalleen,+ sillä heidät valtasi pelko* maiden kansojen tähden,*+ ja he alkoivat uhrata sillä polttoteurasuhreja Jehovalle, aamun ja illan polttoteurasuhreja.+  Sitten he viettivät lehtimajanjuhlaa+ sen mukaan kuin on kirjoitettu,+ polttoteurasuhrein päivästä päivään sen säännön mukaisin määrin, joka kutakin päivää koski.+  Ja myöhemmin oli vakituinen polttouhri+ sekä uusienkuiden+ ja kaikkien Jehovan pyhitettyjen juhla-aikojen+ ja kaikkien niiden uhrit, jotka halusivat esittää vapaaehtoisen+ uhrilahjan Jehovalle.  Seitsemännen kuun ensimmäisestä päivästä+ alkaen he rupesivat uhraamaan polttoteurasuhreja Jehovalle, vaikka Jehovan temppelin* perustusta ei ollut vielä laskettu.  Niin he antoivat rahaa+ hakkaajille+ ja käsityöläisille+ ja ruokatarvikkeita+ ja juomaa ja öljyä+ sidonilaisille+ ja tyroslaisille,+ jotta nämä toisivat setripuita Libanonilta+ mereen Joppen+ edustalle, sen luvan perusteella, jonka Persian kuningas Kyyros+ oli heille antanut.  Ja toisena vuonna siitä, kun he olivat tulleet tosi Jumalan huoneeseen Jerusalemiin, toisessa kuussa,+ Serubbabel,+ Sealtielin+ poika, ja Jesua,+ Josadakin poika, ja muut heidän veljensä, papit ja leeviläiset sekä kaikki, jotka olivat tulleet pois vankeudesta+ Jerusalemiin, aloittivat*, ja he asettivat nyt kaksikymmenvuotiaat ja sitä vanhemmat leeviläiset+ valvomaan Jehovan huoneen työtä.+  Niinpä Jesua+ poikineen ja veljineen ja Kadmiel poikineen, Juudan* pojat, nousivat yhtenä ryhmänä valvomaan niitä, jotka olivat työn tekijöitä tosi Jumalan huoneessa, myös Henadadin+ pojat poikineen ja veljineen, leeviläiset. 10  Kun rakennusmiehet laskivat Jehovan temppelin perustuksen,+ niin virkapukuiset+ papit trumpetteineen+ ja leeviläiset, Asafin+ pojat, symbaaleineen+ nousivat ylistämään Jehovaa Israelin kuninkaan Daavidin ohjauksen mukaan.+ 11  Ja he alkoivat vuorolaululla ylistää+ ja kiittää Jehovaa: ”Sillä hän on hyvä,+ sillä hänen rakkaudellinen huomaavaisuutensa* Israelia kohtaan kestää ajan hämärään asti.”+ Niin koko kansa huusi kovalla huudolla+ ylistäen Jehovaa Jehovan huoneen perustuksen laskemisesta. 12  Ja monet papit+ ja leeviläiset ja isänhuoneiden+ päämiehet, vanhat miehet, jotka olivat nähneet edellisen huoneen,+ itkivät+ suureen ääneen, kun tämän huoneen perustus+ laskettiin heidän silmiensä edessä, monien muiden korottaessa äänensä ilohuutoon.+ 13  Niinpä kansa ei voinut erottaa riemuhuudon+ ääntä kansan itkun äänestä, sillä kansa huusi kovalla huudolla, ja ääni kuului kauas.

Alaviitteet

”Jeesus”, LXX.
Hepr. Jō·tsa·daqʹ. Vrt. 1Ai 6:14, 15; Hag 1:1, 12, 14; 2:2, 4; Sak 6:11, joissa M(hepr.):ssä on nimen pitempi muoto Jehō·tsa·daqʹ.
”tosi Jumalan miehen”. Hepr. ʼiš-ha·ʼElo·himʹ. Ks. liite 1F.
”sillä maiden kansoilla [oli] heitä kohtaan vihamielisyys”, M:iin tehdyn pienen korjauksen mukaan.
Kirjm. ”sillä heillä [oli] pelko”, M.
”vaikka – – temppelin”. Hepr. wehē·khalʹ; lat. templum. Ks. Mt 23:16, alav.
Ts. työn.
2:40:ssä ”Hodavjan” ja Ne 7:43:ssa ”Hodevan”.
Tai ”uskollinen rakkautensa”.