Esra 9:1–15
9 Ja heti kun nämä oli saatettu päätökseen, ruhtinaat+ lähestyivät minua ja sanoivat: ”Israelin kansa ja papit ja leeviläiset eivät ole erottautuneet+ maiden kansoista, kun on kyse niiden inhottavuuksista,+ nimittäin kanaanilaisista,+ heettiläisistä,+ perissiläisistä,+ jebusilaisista,+ ammonilaisista,+ moabilaisista,+ egyptiläisistä+ ja amorilaisista.+
2 Sillä he ovat ottaneet näiden tyttäriä itselleen ja pojilleen,+ ja he, pyhä siemen,+ ovat sekoittuneet+ maiden kansoihin, ja ruhtinaiden ja valtuusmiesten käsi on osoittautunut olevan ensimmäisenä+ tässä uskottomuudessa.”
3 Kuultuani nyt tästä asiasta repäisin heti vaatteeni+ ja hihattoman pukineeni ja raastoin pääni hiuksia+ ja partaani ja jäin tyrmistyneenä istumaan.+
4 Ja he kokoontuivat luokseni, kaikki jotka vapisivat+ niiden sanojen takia, jotka Israelin Jumala oli puhunut pakkosiirtolaisten uskottomuutta vastaan, kun taas minä istuin tyrmistyneenä illan viljauhriin+ asti.
5 Ja illan viljauhrin+ aikaan minä nousin nöyryytyksestäni vaatteeni ja hihaton pukineeni repäistyinä ja laskeuduin sitten polvilleni+ ja levitin käteni Jehovan, Jumalani, puoleen.+
6 Ja minä sanoin:+ ”Oi Jumalani, minua todella hävettää+ ja nolottaa+ kohottaa kasvoni puoleesi, oi Jumalani, sillä ovathan erheemme+ lisääntyneet päämme yli ja syyllisyytemme on kasvanut suureksi aina taivaisiin asti.+
7 Esi-isiemme päivistä+ tähän päivään asti on syyllisyytemme ollut suuri,+ ja erheittemme takia on meidät, meidät itsemme, kuninkaamme,+ pappimme,+ annettu maiden kuninkaiden käsiin miekalla,+ vankeudella+ ja ryöstöllä+ sekä häpeä kasvoilla,+ kuten tänä päivänä.
8 Ja nyt on hetkiseksi tullut suosio+ Jehovalta, Jumalaltamme, kun hän on jättänyt meille pois pääseviä+ ja antanut meille vaarnan* pyhässä paikassaan saadakseen silmämme loistamaan,+ oi Jumalamme, ja antaakseen hiukan elvytystä orjuuteemme.+
9 Sillä me olemme palvelijoita,+ ja orjuudessamme ei Jumalamme ole hylännyt meitä,+ vaan hän osoittaa rakkaudellista huomaavaisuutta meitä kohtaan Persian kuninkaiden edessä+ antaakseen meille elvytystä Jumalamme huoneen pystyttämiseksi+ ja sen autioitettujen paikkojen+ ennallistamiseksi ja antaakseen meille kivimuurin+ Juudassa ja Jerusalemissa.
10 Ja nyt, oi Jumalamme, mitä me sanomme tämän jälkeen? Olemmehan hylänneet käskysi,+
11 jotka annoit palvelijoittesi, profeettojen, välityksellä sanoen: ’Maa, jota olette menossa ottamaan haltuunne, on epäpuhdas maa maiden kansojen epäpuhtauden takia,+ niiden inhottavuuksien+ takia, joilla he ovat täyttäneet sen epäpuhtaudellaan+ äärestä ääreen.+
12 Älkää siis antako tyttäriänne heidän pojilleen+ älkääkä ottako heidän tyttäriään pojillenne, ettekä hamaan ajan hämärään asti saa toimia heidän rauhansa ja menestyksensä hyväksi,*+ jotta vahvistuisitte+ ja varmasti saisitte syödä maan hyvyyttä ja todella ottaisitte sen ajan hämärään asti haltuunne poikianne varten.’+
13 Ja kaiken sen jälkeen, mikä on kohdannut meitä pahojen tekojemme ja suuren syyllisyytemme tähden+ – sillä sinä, oi Jumalamme, olet katsonut erheemme vähäisemmäksi+ kuin se on ja olet antanut meille poispäässeet, kuten nämä+ –
14 ryhtyisimmekö taas rikkomaan käskyjäsi ja lankoutumaan+ kansojen kanssa, joilla on nämä inhottavuudet?+ Etkö sinä vihastu meihin siinä määrin,+ ettei ketään jää jäljelle+ eikä kukaan pääse pois?
15 Oi Jehova, Israelin Jumala, sinä olet vanhurskas,+ koska olemme jääneet jäljelle pois päässeenä kansana, niin kuin tänä päivänä on. Tässä me olemme edessäsi syyllisyydessämme,+ sillä tämän takia on mahdotonta seisoa edessäsi.”+
Alaviitteet
^ Todennäköisesti ”jäännöksen”, yhden hepr. käsik:n ja M:iin tehdyn pienen korjauksen mukaan (sana ja·tedʹ on muutettu sanaksi jeʹter).
^ Kirjm. ”heidän rauhansa puolesta ja heidän hyväkseen”.
