Heprealaisille 10:1–39

10  Sillä koska Laissa on tulevan hyvän varjo+ mutta ei itse asioiden todellista olemusta, ihmiset eivät voi koskaan samoilla teurasuhreilla, joita he vuodesta vuoteen alituisesti uhraavat, tehdä lähestyviä täydellisiksi.+  Eikö muutoin uhreja olisi lakattu uhraamasta, koska niillä pyhää palvelusta suorittavilla*, jotka olisi puhdistettu kerran kaikiksi ajoiksi, ei olisi enää mitään tietoisuutta synneistä?+  Päinvastoin näissä uhreissa on vuodesta vuoteen muistutus synneistä,+  sillä sonnien ja vuohien veren on mahdotonta ottaa pois syntejä.+  Siksi hän sanoo tullessaan maailmaan: ”’Teurasuhria ja uhrilahjaa sinä et tahtonut,+ mutta sinä valmistit minulle ruumiin.+  Kokonaispolttouhreja* ja syntiuhria sinä et hyväksynyt.’+  Silloin minä sanoin: ’Katso! Olen tullut (kirjakääröön on kirjoitettu minusta)+ tekemään sinun tahtosi, oi Jumala.’”+  Sanottuaan ensin: ”Teurasuhreja ja uhrilahjoja ja kokonaispolttouhreja ja syntiuhria sinä et tahtonut etkä hyväksynyt”+ – teurasuhreja joita uhrataan Lain mukaan+  hän sanookin sitten näin: ”Katso! Olen tullut tekemään sinun tahtosi.”*+ Hän ottaa pois ensimmäisen vahvistaakseen toisen.+ 10  Sanotun ”tahdon”+ perusteella meidät on pyhitetty+ Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilahjalla+ kerta kaikkiaan.+ 11  Lisäksi jokainen pappi asettuu päivästä päivään+ paikoilleen+ suorittaakseen julkista palvelusta ja uhratakseen samat teurasuhrit usein, koska ne eivät voi minään aikana ottaa syntejä täysin pois.+ 12  Mutta tämä mies uhrasi yhden uhrin syntien edestä ainiaaksi+ ja istui Jumalan oikealle puolelle+ 13  ja siitä lähtien odottaa, kunnes hänen vihollisensa pannaan hänen jalkojensa alustaksi.+ 14  Sillä hän on yhdellä uhrilahjalla+ tehnyt ainiaaksi täydellisiksi+ ne, jotka pyhitetään. 15  Sitä paitsi myös pyhä henki+ todistaa meille, sillä sanottuaan: 16  ”’Tämä on se liitto, jonka teen heidän hyväkseen niiden päivien jälkeen’, sanoo Jehova*. ’Minä panen lakini heidän sydämeensä, ja heidän mieleensä tulen ne kirjoittamaan’”+ 17  se sanoo jälkeenpäin*: ”Ja heidän syntejään ja laittomia tekojaan en suinkaan palauta enää mieleeni.”+ 18  Mutta missä on näiden anteeksianto,+ siellä ei ole enää uhrilahjaa synnin edestä.+ 19  Sen tähden, veljet, koska meillä on rohkeutta* Jeesuksen veren perusteella pyhään paikkaan* vievää pääsytietä+ varten, 20  jonka hän vihki meille uudeksi ja eläväksi tieksi esiripun,+ toisin sanoen lihansa,+ kautta, 21  ja koska meillä on suuri pappi huolehtimassa Jumalan huoneesta,+ 22  niin käykäämme esiin totuudellisin sydämin täydessä uskon varmuudessa, koska sydämemme on vihmomalla puhdistettu pahasta omastatunnosta+ ja ruumiimme pesty puhtaalla vedellä.+ 23  Pitäkäämme kiinni toivomme+ julkisesta julistamisesta* horjumatta,+ sillä hän, joka lupasi, on uskollinen.+ 24  Ja ottakaamme huomioon toinen toisemme kannustaaksemme+ rakkauteen ja hyviin tekoihin,+ 25  jättämättä yhteen kokoontumistamme,+ niin kuin muutamilla on tapana, vaan rohkaisten+ toisiamme, ja sitä enemmän, kuta enemmän näette sen päivän lähestyvän.+ 26  Sillä jos tahallamme+ harjoitamme syntiä saatuamme totuuden täsmällisen tuntemuksen,+ ei ole enää jäljellä uhria syntien edestä,+ 27  vaan tietty pelottava tuomion+ odotus ja tulinen kiivaus, joka kuluttaa ne, jotka ovat vastaan.+ 28  Jokainen, joka on hylännyt Mooseksen lain, kuolee säälittä kahden tai kolmen henkilön todistuksen perusteella.+ 29  Kuinka paljon ankaramman rangaistuksen+ luulette sen ansaitsevan, joka on tallannut jalkoihinsa+ Jumalan Pojan ja pitänyt tavallisen arvoisena liiton veren,+ jolla hänet pyhitettiin, ja häväissyt ylenkatseellisesti ansaitsemattoman hyvyyden henkeä?+ 30  Sillä me tunnemme hänet, joka sanoi: ”Minun on kosto; olen maksava takaisin”*+ ja taas: ”Jehova* tuomitsee kansansa.”+ 31  On pelottavaa joutua elävän Jumalan käsiin.+ 32  Muistakaa kuitenkin jatkuvasti entisiä päiviä, joina te valistetuiksi+ tultuanne kestitte suuren kamppailun kärsimyksissä,+ 33  toisinaan ollessanne kuin näyttämöllä+ sekä häväistysten että ahdistusten alaisina ja toisinaan tullessanne osallisiksi niiden kanssa, jotka kokivat sellaista.+ 34  Sillä te sekä ilmaisitte myötätuntoa vankilassa olevia kohtaan että suhtauduitte iloiten omaisuutenne ryöstämiseen,+ koska tiesitte, että teillä itsellänne on parempi ja pysyvä omaisuus.+ 35  Älkää sen tähden heittäkö pois puhumisen vapauttanne,*+ josta maksetaan suuri palkka.+ 36  Sillä te tarvitsette kestävyyttä,+ jotta Jumalan tahdon tehtyänne+ saisitte lupauksen täyttymyksen.+ 37  Sillä vielä ”aivan vähän aikaa”,+ niin ”hän, joka on tulossa, saapuu eikä viivyttele”.+ 38  ”Mutta minun vanhurskaani tulee elämään uskosta”+ ja ”jos hän vetäytyy pois, ei sieluni mielly häneen”.+ 39  Mutta me emme ole sellaisia, jotka vetäytyvät pois tuhoon,+ vaan sellaisia, joilla on usko sielun elossa säilymiseksi.+

Alaviitteet

”pyhää palvelusta suorittavilla”. Kreik. la·treuʹon·tas; J18(hepr.): ha·ʽo·vedimʹ ’ne jotka palvelevat (palvovat)’. Ks. 2Mo 3:12, alav.
”Kokonaispolttouhreja”. Kreik. ho·lo·kau·tōʹma·ta; lat. holocaustomata. Nämä polttouhrit ovat teurasuhreja, jotka poltettiin kokonaan.
”sinun tahtosi”. Kreik. to theʹlē·maʹ sou; lat. voluntatem tuam; J17,18,22(hepr.): retsō·nekhaʹ.
Ks. liite 1D.
”se sanoo jälkeenpäin”, Vgkäsik:tSyh(reunah.) ja minuskelikäsik:t 104, 323, 945, 1739, 1881 jne.
Tai ”puhevapautta”. Kirjm. ”suorapuheisuutta”.
Ks. 9:8, alav.
”julkisesta julistamisesta”. Kirjm. ”tunnustuksesta”.
Ks. liite 1D.
”olen maksava takaisin”, P46א*D*ItSyp; אcADcSyh: ”’olen maksava takaisin’, sanoo Herra”; J3,7,8,11-16,24: ”’olen maksava takaisin’, sanoo Jehova”.
Tai ”puhevapauttanne”.