Heprealaisille 4:1–16

4  Sen tähden, koska lupaus hänen lepoonsa+ pääsemisestä on jäljellä, pelätkäämme sitä, että se voi jolloinkin näyttää jääneen joltakulta teistä saavuttamatta.+  Sillä hyvä uutinen on julistettu myös meille+ samoin kuin heillekin,+ mutta se sana, joka kuultiin, ei hyödyttänyt heitä,+ koska usko+ ei liittänyt heitä niihin, jotka kuulivat.*+  Sillä me, jotka olemme uskoneet, pääsemme siihen lepoon, niin kuin hän on sanonut: ”Niin minä vannoin+ suuttumuksessani: ’He eivät varmasti pääse+ minun lepooni’”,+ vaikka hänen tekonsa* olivat valmiina+ maailman perustamisesta*+ asti.  Sillä hän on jossakin sanonut seitsemännestä päivästä seuraavasti: ”Ja Jumala* lepäsi seitsemäntenä päivänä kaikista teoistaan”+  ja tässä taas: ”He eivät varmasti pääse minun lepooni.”+  Koska siis tosiasiaksi jää, että jotkut pääsevät siihen, ja ne, joille hyvä uutinen+ ensiksi julistettiin, eivät päässeet siihen tottelemattomuuden vuoksi,+  niin hän määrää jälleen erään päivän sanomalla niin pitkän ajan jälkeen Daavidin psalmissa: ”Tänä päivänä”, niin kuin edellä on sanottu: ”Jos tänä päivänä kuuntelette hänen omaa ääntään,+ älkää paaduttako sydäntänne.”+  Sillä jos Joosua*+ olisi johdattanut heidät lepopaikkaan,+ niin Jumala* ei olisi jälkeenpäin puhunut+ toisesta päivästä.  Jumalan kansalle jää siis sapatinlepo.+ 10  Sillä se, joka on päässyt Jumalan* lepoon,+ on itsekin levännyt omista teoistaan+ niin kuin Jumala omistaan. 11  Tehkäämme sen tähden kaikkemme päästäksemme siihen lepoon, jottei kukaan lankeaisi noudattamaan samaa tottelemattomuuden mallia.+ 12  Sillä Jumalan sana+ on elävä+ ja voimaa uhkuva*+ ja terävämpi kuin mikään kaksiteräinen miekka+ ja tunkee lävitse jopa erottamaan sielun+ ja hengen+ ja nivelet ja niiden ytimen ja kykenee havaitsemaan* sydämen ajatukset ja aikomukset.*+ 13  Eikä ole yhtään luotua, joka ei ole ilmeinen hänen katseelleen,+ vaan kaikki on alastonta ja täysin paljastettua hänen silmilleen, jolle meidän on tehtävä tili.+ 14  Koska meillä siis on suuri ylimmäinen pappi, joka on kulkenut taivaiden läpi,+ Jeesus, Jumalan Poika,+ niin pitäkäämme kiinni hänen tunnustamisestaan.+ 15  Sillä ei meillä ole sellainen ylimmäinen pappi*, joka ei voi suhtautua myötätuntoisesti+ heikkouksiimme, vaan sellainen, joka on koeteltu kaikissa suhteissa samoin kuin mekin, mutta ilman syntiä.+ 16  Lähestykäämme+ sen tähden vapaasti puhuen+ ansaitsemattoman hyvyyden valtaistuinta, jotta saisimme armon ja löytäisimme ansaitsemattoman hyvyyden avuksi oikeaan aikaan.+

Alaviitteet

”koska usko ei liittänyt sitä [sanaa] niihin, jotka kuulivat”, א.
Kirjm. ”[siemenen] alas heittämisestä”. Kreik. ka·ta·bo·lēsʹ.
”hänen tekonsa”. Kirjm. ”teot”, אAB; Syp: ”Jumalan teot”; J17: ”Jehovan teot”.
”Jumala”, אABVgSyp; J17: ”hän”.
Kirjm. ”hän”.
”Jehosua”, J17,18,22; P46אABVg: ”Jeesus”; Syp: ”Ješu-bar-Nun (Jeesus, Nunin poika)”. Ks. Jos 1:1: ”Joosualle”, alav.
Kirjm. ”hänen [lepoonsa]”.
”aikomukset”. Kirjm. ”henkiset taipumukset”.
”kykenee havaitsemaan”. Kirjm. ”kykenevä arvostelemaan (tuomitsemaan)”. Kreik. kri·ti·kosʹ.
”voimaa uhkuva”. Kirjm. ”energinen”. Kreik. e·ner·gēsʹ.
”ylimmäinen pappi”. Kreik. ar·khi·e·reʹa; lat. pontificem ’pontifex (antiikin Roomassa ylimmän papiston jäsen)’; J17,22(hepr.): ko·henʹ ga·dōlʹ.