Ilmestys 10:1–11

10  Ja minä näin erään toisen voimakkaan enkelin+ laskeutuvan* taivaasta puettuna pilveen,+ ja hänen päänsä päällä oli sateenkaari, ja hänen kasvonsa olivat kuin aurinko,+ ja hänen jalkansa+ olivat kuin tulipatsaat,  ja hänellä oli kädessään pieni kirjakäärö* avattuna. Ja hän asetti oikean jalkansa merelle mutta vasemman maalle,+  ja hän huusi suurella äänellä, niin kuin leijona+ karjuu. Ja kun hän huusi, niin seitsemän ukkosta+ korottivat omat äänensä.  Ja kun ne seitsemän ukkosta puhuivat, olin kirjoittamaisillani, mutta minä kuulin äänen sanovan taivaasta:+ ”Sinetöi* se,+ mitä ne seitsemän ukkosta puhuivat, äläkä kirjoita sitä muistiin.”  Ja enkeli, jonka näin seisovan merellä ja maalla, kohotti oikean kätensä kohti taivasta+  ja vannoi hänen kauttaan, joka elää+ aina ja ikuisesti,+ joka loi taivaan ja sen, mitä siinä on, ja maan+ ja sen, mitä siinä on, ja meren ja sen, mitä siinä on:*+ ”Viivytystä*+ ei enää tule olemaan,  vaan seitsemännen enkelin+ äänen kuulumisen* päivinä, jolloin hän on puhaltamaisillaan trumpettiinsa,+ Jumalan pyhä salaisuus*+ sen hyvän uutisen mukaan, jonka hän julisti omille orjilleen, profeetoille,+ on tosiaan saatettu päätökseen.”  Ja ääni,+ jonka kuulin taivaasta, puhuu minulle jälleen ja sanoo: ”Mene, ota se avattu kirjakäärö, joka on merellä ja maalla seisovan enkelin kädessä.”+  Ja minä menin enkelin luo ja pyysin häntä antamaan minulle sen pienen kirjakäärön. Ja hän sanoi minulle: ”Ota ja syö se,+ ja se karvastelee vatsassasi, mutta suussasi se on makea kuin hunaja.” 10  Ja minä otin pienen kirjakäärön enkelin kädestä ja söin sen,+ ja suussani se oli makea kuin hunaja,+ mutta kun olin syönyt sen, vatsaani karvasteli. 11  Ja he sanovat minulle: ”Sinun täytyy profetoida jälleen kansoista ja kansakunnista ja kielistä ja monista kuninkaista.”+

Alaviitteet

Kirjm. ”astuvan alas”.
Kirjm. ”pieni kirjanen”. Kreik. bi·bla·riʹdi·on.
Tai ”Pidä salassa”.
Kirjm. ”Aikaa”. Kreik. khroʹnos.
”ja meren ja sen, mitä siinä on”, P47אcCVg; א*A jättävät pois.
”äänen kuulumisen”. Tai ”äänen”. Kreik. fō·nēsʹ.
”pyhä salaisuus”. Kreik. to my·stēʹri·on.