Ilmestys 14:1–20

14  Ja minä näin, ja katso, Karitsa+ seisoi Siioninvuorella+ ja hänen kanssaan sataneljäkymmentäneljätuhatta,+ joiden otsaan oli kirjoitettu hänen nimensä ja hänen Isänsä nimi.+  Ja minä kuulin taivaasta äänen niin kuin paljojen* vesien äänen+ ja niin kuin kovan jylinän äänen; ja ääni, jonka kuulin, oli kuin laulajien, jotka säestävät itseään harpulla,+ kun he soittavat harppujaan.  Ja he laulavat+ ikään kuin uutta laulua+ valtaistuimen edessä ja niiden neljän elävän olennon+ ja vanhinten*+ edessä, eikä kukaan kyennyt oppimaan* sitä laulua paitsi ne sataneljäkymmentäneljätuhatta,+ jotka on ostettu+ maasta.  Nämä ovat niitä, jotka eivät ole saastuttaneet itseään naisten kanssa;+ he ovat näet neitsyitä.+ Nämä ovat niitä, jotka seuraavat jatkuvasti Karitsaa, minne hän meneekin.+ Nämä ostettiin+ ihmisistä ensi hedelmäksi+ Jumalalle ja Karitsalle,  eikä heidän suustaan ole löydetty mitään valhetta;+ he ovat moitteettomia.+  Ja minä näin erään toisen enkelin lentävän keskitaivaalla,*+ ja hänellä oli julistettavana ikuinen hyvä uutinen+ iloisena sanomana maan päällä asuville ja jokaiselle kansakunnalle ja heimolle ja kielelle ja kansalle,+  ja hän sanoi suurella äänellä: ”Pelätkää Jumalaa+ ja antakaa hänelle kunnia,+ sillä hänen tuomionsa hetki on tullut,+ ja niin palvokaa häntä, joka on tehnyt+ taivaan ja maan ja meren ja vesien lähteet.”+  Ja seurasi vielä toinen enkeli*, joka sanoi: ”Se on kukistunut! Suuri Babylon+ on kukistunut,+ se joka pani kaikki kansakunnat juomaan haureutensa* suuttumuksenviiniä!”+  Ja heitä seurasi vielä kolmas enkeli, joka sanoi suurella äänellä: ”Jos joku palvoo petoa+ ja sen kuvaa+ ja ottaa otsaansa tai käteensä merkin,+ 10  niin hän tulee myös juomaan Jumalan suuttumuksen viiniä, joka vuodatetaan laimentamattomana hänen vihastuksensa maljaan,+ ja häntä piinataan+ tulella ja rikillä+ pyhien enkelien nähden ja Karitsan nähden. 11  Ja heidän piinansa savu nousee aina ja ikuisesti,+ eikä heillä ole lepoa päivällä eikä yöllä, niillä, jotka palvovat petoa ja sen kuvaa, eikä kenelläkään, joka ottaa sen nimen merkin.+ 12  Tässä on kyseessä pyhien kestävyys,+ niiden, jotka noudattavat Jumalan käskyjä+ ja uskovat Jeesukseen.”+ 13  Ja minä kuulin äänen sanovan taivaasta: ”Kirjoita: onnellisia ovat ne kuolleet,*+ jotka tästä lähin kuolevat Herran yhteydessä.+ Niin, sanoo henki, levätkööt he* vaivannäöistään, sillä heidän tekonsa seuraavat heitä.” 14  Ja minä näin, ja katso: valkoinen pilvi, ja pilvellä istui joku ihmisen pojan kaltainen,+ päässään kultainen kruunu+ ja kädessään terävä sirppi. 15  Ja temppelipyhäköstä* tuli esiin eräs toinen enkeli ja huusi suurella äänellä pilvellä istuvalle: ”Ojenna sirppisi ja leikkaa,+ koska leikkuun hetki on tullut, sillä maan elo*+ on täysin kypsä.”*+ 16  Ja pilvellä istuva heilautti sirppinsä maan päälle, ja maan elo tuli leikatuksi. 17  Ja temppelipyhäköstä*, joka on taivaassa,+ tuli esiin vielä toinen enkeli, ja hänelläkin oli terävä sirppi. 18  Ja alttarista tuli esiin vielä yksi enkeli, ja hänellä oli tuli vallassaan.+ Ja hän huusi suurella äänellä sille, jolla oli terävä sirppi, sanoen: ”Ojenna terävä sirppisi ja korjaa maan viiniköynnöksen tertut,+ sillä sen rypäleet ovat kypsyneet.” 19  Ja enkeli+ heilautti sirppinsä maahan ja korjasi maan viiniköynnöksen,+ ja hän heitti sen suureen Jumalan suuttumuksen viinikuurnaan.+ 20  Ja viinikuurna poljettiin kaupungin ulkopuolella,+ ja viinikuurnasta pursui verta hevosten+ suitsiin saakka, tuhannen kuudensadan stadionin* päähän.+

Alaviitteet

Tai ”suurten”.
Tai ”hallitsemaan”, ”oppimaan täysin”.
Kreik. pre·sby·teʹrōn.
Tai ”zeniitissä”, ”suoraan pääni yläpuolella”.
Ks. liite 5A.
”enkeli”, אcACSyh; P47א* jättävät pois.
”ne kuolleet”. Tai ”ne”.
Tai ”jotta he saisivat levätä”.
Tai ”jumalallisesta asumuksesta (asunnosta)”. Kreik. tou na·ouʹ; J17,18,22(hepr.): ha·hē·khalʹ palatsista’, ’temppelistä’.
Tai ”sato”.
Tai ”on kokonaan kuivunut”.
Ks. jae 15: ”temppelipyhäköstä”, alav.
Noin 296 km. Stadion oli roomalaisen mailin kahdeksasosa, 185 m.