Ilmestys 16:1–21

16  Ja minä kuulin suuren äänen+ sanovan pyhäköstä niille seitsemälle enkelille: ”Menkää ja vuodattakaa ne seitsemän Jumalan suuttumuksen+ maljaa maahan.”  Ja ensimmäinen+ meni pois ja vuodatti maljansa maahan.+ Ja ihmisiin, joissa oli pedon merkki+ ja jotka palvoivat sen kuvaa,+ tuli tuskallinen ja pahanlaatuinen märkähaava.+  Ja toinen+ vuodatti maljansa mereen.+ Ja se tuli kuin kuolleen vereksi,+ ja jokainen elävä sielu kuoli, kaikki, mitä meressä+ oli.  Ja kolmas+ vuodatti maljansa jokiin+ ja vesien lähteisiin. Ja ne tulivat vereksi.+  Ja minä kuulin vesien enkelin sanovan: ”Sinä*, joka olet ja joka olit,+ sinä Uskollinen,+ olet vanhurskas, koska olet antanut nämä päätökset,+  sillä he ovat vuodattaneet pyhien ja profeettojen verta,+ ja sinä olet antanut heille verta+ juotavaksi. He ansaitsevat sen.”+  Ja minä kuulin alttarin sanovan: ”Niin, Jehova* Jumala, Kaikkivaltias,+ todet ja vanhurskaat ovat sinun oikeudelliset päätöksesi.”+  Ja neljäs+ vuodatti maljansa aurinkoon, ja auringon* annettiin paahtaa+ ihmisiä tulella.  Ja ihmiset paahtuivat suuresta kuumuudesta, mutta he rienasivat Jumalan nimeä,+ hänen jolla on nämä vitsaukset vallassaan,+ eivätkä he katuneet antaakseen hänelle kunnian.+ 10  Ja viides vuodatti maljansa pedon+ valtaistuimelle. Ja sen valtakunta pimeni,+ ja ihmiset alkoivat pureskella kieltään tuskasta, 11  mutta he rienasivat+ taivaan Jumalaa tuskiensa ja märkähaavojensa takia, eivätkä he katuneet tekojaan. 12  Ja kuudes+ vuodatti maljansa suureen Eufratvirtaan,+ ja sen vesi kuivui,+ jotta tie valmistuisi auringonnoususta tuleville kuninkaille.+ 13  Ja minä näin lohikäärmeen+ suusta ja pedon+ suusta ja väärän profeetan*+ suusta tulevan kolme epäpuhdasta henkeytettyä ilmausta,*+ näöltään kuin sammakkoja.+ 14  Ne ovat näet demonien henkeyttämiä ilmauksia*+ ja tekevät tunnusmerkkejä,+ ja ne lähtevät koko asutun maan* kuninkaiden+ luo kokoamaan heidät Jumalan, Kaikkivaltiaan, suuren päivän+ sotaan.+ 15  ”Katso! Minä tulen* kuin varas.+ Onnellinen on se, joka pysyy valveilla+ ja säilyttää päällysvaippansa, jottei hän vaeltaisi alastomana eikä hänen häpeällisyyttään katseltaisi.”+ 16  Ja ne kokosivat heidät paikkaan*, joka hepreaksi on nimeltään Har-Magedon.*+ 17  Ja seitsemäs vuodatti maljansa ilmaan.+ Tällöin pyhäköstä, valtaistuimelta, lähti suuri ääni,+ joka sanoi: ”Se on tapahtunut!” 18  Ja tuli salamoita ja ääniä ja jylinää, ja tuli suuri maanjäristys,+ jollaista ei ollut sattunut siitä lähtien, kun ihmisiä ilmaantui maan päälle,+ niin laaja maanjäristys,+ niin suuri. 19  Ja se suuri kaupunki+ jakautui kolmeen osaan, ja kansakuntien kaupungit kukistuivat; ja Suuri Babylon*+ muistettiin Jumalan edessä, jotta sille annettaisiin hänen vihastuksensa suuttumuksen viinimalja.+ 20  Myös jokainen saari pakeni, eikä vuoria löytynyt.+ 21  Ja suuri raesade,+ jossa jokainen rae painoi noin talentin*, syöksyi taivaasta ihmisten päälle, ja ihmiset rienasivat+ Jumalaa raevitsauksen+ tähden, sillä sen vitsaus oli tavattoman suuri.

Alaviitteet

”Sinä”, אACVgSyh; TR: ”Sinä, oi Herra”; J7,8,13,14,16: ”Sinä, Jehova”.
Ks. liite 1D.
Kirjm. ”sen”.
”väärän profeetan”. Kreik. pseu·do·pro·fēʹtou; lat. pseudoprophetae; J17,22(hepr.): neviʼʹ haš·šeʹqer.
Tai ”epäpuhdasta henkeä”.
Tai ”demonien henkiä”.
”asutun maan”. Kirjm. ”asutun”. Kreik. oi·kou·meʹnēs, yks. fem., tarkoittaa maata.
”Minä tulen”, אcAVgSyh; א*: ”Hän tulee”.
”paikkaan”, אVgSyh; A: ”joelle”.
Tai ”Harmagedon”. Kreik. Har Ma·ge·dōnʹ; lat. Hermagedon; J18,22(hepr.): Har Megid·dōnʹ ’Megiddon vuori’.
Kreik. Ba·by·lōnʹ; J17,22(hepr.): Ba·velʹ.
Noin 20,4 kg.