Ilmestys 6:1–17
6 Ja minä näin, kun Karitsa+ avasi yhden niistä seitsemästä sinetistä,+ ja minä kuulin yhden niistä neljästä elävästä olennosta+ sanovan kuin ukkosen äänellä: ”Tule!”+
2 Ja minä näin, ja katso: valkoinen hevonen;+ ja sen selässä istuvalla+ oli jousi;+ ja hänelle annettiin kruunu,+ ja hän lähti voittoisana+ ja täydentääkseen voittonsa.+
3 Ja kun hän avasi toisen sinetin, kuulin toisen elävän olennon+ sanovan: ”Tule!”
4 Ja tuli eräs toinen, tulenvärinen hevonen; ja sen selässä istuvan annettiin ottaa rauha pois maasta, niin että ihmiset tappaisivat toisiaan; ja hänelle annettiin suuri miekka.+
5 Ja kun hän+ avasi kolmannen sinetin, kuulin kolmannen elävän olennon+ sanovan: ”Tule!” Ja minä näin, ja katso: musta hevonen; ja sen selässä istuvalla oli kädessään vaaka.+
6 Ja minä kuulin äänen ikään kuin niiden neljän elävän olennon+ keskeltä+ sanovan: ”Litra* vehnää denaarilla,*+ ja kolme litraa ohria denaarilla; äläkä vahingoita oliiviöljyä äläkä viiniä.”+
7 Ja kun hän avasi neljännen sinetin, kuulin neljännen elävän olennon+ äänen sanovan: ”Tule!”
8 Ja minä näin, ja katso: hallava hevonen; ja sen selässä istuvan nimi oli Kuolema. Ja Haades*+ seurasi hänen kintereillään. Ja niille annettiin valta maan neljänteen osaan, tappaa pitkällä miekalla+ ja nälänhädällä*+ ja kuolettavalla vitsauksella* ja maan petojen+ avulla.
9 Ja kun hän avasi viidennen sinetin, näin alttarin+ alapuolella niiden sielut,+ jotka oli tapettu+ Jumalan sanan vuoksi ja* sen todistustyön*+ vuoksi, joka heillä oli ollut.
10 Ja he huusivat suurella äänellä sanoen: ”Mihin asti, Suvereeni+ Herra*, pyhä ja totuudellinen,+ sinä pidätyt tuomitsemasta+ ja kostamasta meidän vertamme+ niille, jotka asuvat maan päällä?”
11 Ja heille kullekin annettiin valkoinen+ pitkä vaate, ja heitä käskettiin lepäämään vielä vähän aikaa, kunnes täyttyisi myös heidän orjatovereittensa ja heidän veljiensä luku, jotka olivat joutumaisillaan tapettaviksi+ niin kuin hekin.
12 Ja minä näin, kun hän avasi kuudennen sinetin, ja tapahtui suuri maanjäristys, ja aurinko tuli mustaksi kuin karvainen säkkikangas,+ ja koko kuu tuli kuin vereksi,+
13 ja taivaan tähdet putosivat maahan, niin kuin viikunapuu, jota kova tuuli ravistaa, pudottaa raa’at viikunansa.
14 Ja taivas väistyi pois kuin kirjakäärö, jota kääritään kokoon,+ ja jokainen vuori ja saari siirrettiin pois paikaltaan.+
15 Ja maan kuninkaat ja korkea-arvoisimmat ja sotapäälliköt* ja rikkaat ja voimakkaat ja kaikki orjat ja vapaat kätkeytyivät luoliin ja vuorten kallioihin.+
16 Ja he sanovat sanomistaan vuorille ja kallioille: ”Kaatukaa meidän päällemme+ ja kätkekää meidät valtaistuimella istuvan+ kasvoilta ja Karitsan vihastukselta,+
17 sillä heidän vihastuksensa+ suuri päivä+ on tullut, ja kuka voi kestää?”+
Alaviitteet
^ Kreik. Khoiʹniks. Hieman yli litran.
^ ”kuolettavalla vitsauksella”. Tai ”kuolemalla”.
^ Tai ”elintarvikepulalla”, ”nälällä”.
^ ”Haades”, אA; SyhJ7,8,11-14,16-18,22: ”Šeol”. Ks. liite 4B.
^ Tai ”niin”.
^ ”todistustyön”. Kirjm. ”todistuksen”. Kreik. mar·ty·riʹan; lat. testimonium.
^ ”Suvereeni Herra”. Kreik. ho De·spoʹtēs; J17,22(hepr.): ʼAdo·najʹ. Ks. liite 1E.
^ Tai ”kiliarkit”, 1000 sotilaan päälliköt.
