Ilmestys 7:1–17

7  Tämän jälkeen minä näin neljän enkelin+ seisovan maan neljällä kulmalla* ja pitävän tiukasti kiinni maan neljää tuulta,+ jotta mikään tuuli ei puhaltaisi maan päälle eikä meren päälle eikä yhteenkään puuhun.+  Ja minä näin erään toisen enkelin kohoavan auringonnoususta,+ ja hänellä oli elävän Jumalan sinetti,+ ja hän huusi suurella äänellä niille neljälle enkelille, joiden oli annettu vahingoittaa maata ja merta,  sanoen: ”Älkää vahingoittako* maata älkääkä merta älkääkä puita, ennen kuin olemme sinetöineet+ Jumalamme orjat otsastaan.”+  Ja minä kuulin sinetöityjen luvun, sataneljäkymmentäneljätuhatta,+ sinetöidyt kaikista Israelin+ poikien heimoista:+  Juudan+ heimosta kaksitoistatuhatta sinetöityä,Ruubenin+ heimosta kaksitoistatuhatta,Gadin*+ heimosta kaksitoistatuhatta,  Asserin+ heimosta kaksitoistatuhatta,Naftalin+ heimosta kaksitoistatuhatta,Manassen+ heimosta kaksitoistatuhatta,  Simeonin*+ heimosta kaksitoistatuhatta,Leevin+ heimosta kaksitoistatuhatta,Isaskarin+ heimosta kaksitoistatuhatta,  Sebulonin+ heimosta kaksitoistatuhatta,Joosefin+ heimosta kaksitoistatuhatta,Benjaminin+ heimosta kaksitoistatuhatta sinetöityä.+  Tämän jälkeen minä näin, ja katso, suuri joukko,+ jota kukaan ei kyennyt laskemaan, kaikista kansakunnista*+ ja heimoista ja kansoista+ ja kielistä+ seisoi valtaistuimen edessä+ ja Karitsan edessä puettuina pitkiin valkoisiin vaatteisiin,+ ja heidän käsissään oli palmunoksia.+ 10  Ja he huutavat jatkuvasti suurella äänellä sanoen: ”Pelastuksesta* saamme kiittää Jumalaamme,+ joka istuu valtaistuimella,+ ja Karitsaa.”+ 11  Ja kaikki enkelit+ seisoivat valtaistuimen ja vanhinten*+ ja niiden neljän elävän olennon+ ympärillä, ja he lankesivat kasvoilleen valtaistuimen eteen ja palvoivat Jumalaa+ 12  sanoen: ”Aamen! Siunaus ja kirkkaus ja viisaus ja kiitos ja kunnia ja mahti+ ja voima olkoon meidän Jumalallemme aina ja ikuisesti. Aamen.”*+ 13  Ja yksi vanhimmista+ sanoi minulle tämän johdosta: ”Keitä nämä pitkiin valkoisiin vaatteisiin puetut+ ovat, ja mistä he ovat tulleet?” 14  Niin minä sanoin hänelle viipymättä: ”Herrani, sinä tiedät sen.” Ja hän sanoi minulle: ”Nämä ovat ne, jotka tulevat siitä suuresta ahdistuksesta,+ ja he ovat pesseet pitkät vaatteensa ja valkaisseet+ ne Karitsan veressä.+ 15  Sen vuoksi he ovat Jumalan valtaistuimen edessä,+ ja he suorittavat hänelle pyhää palvelusta*+ yötä päivää hänen temppelissään*, ja valtaistuimella istuva+ levittää telttansa+ heidän ylitseen. 16  He eivät enää näe nälkää, eivätkä he enää janoa, eikä auringon hehku satu heihin eikä mikään paahtava kuumuus,+ 17  koska Karitsa,+ joka on valtaistuimen keskellä, paimentaa+ heitä ja opastaa heidät elämän vetten+ lähteille. Ja Jumala pyyhkii pois kaikki kyyneleet heidän silmistään.”+

Alaviitteet

Tai ”ilmansuunnalla”, ”kolkalla”, ”äärellä”.
Kirjm. ”Teidän ei tule kohdella epävanhurskaasti [– – eikä – – eikä]”.
”Gadin”. א jättää pois.
”Simeonin”. א jättää pois.
Kreik. eʹthnous ’etninen ryhmä’; lat. gentibus ’pakanakansat’, ts. ei-juutalaiset; J17,18(hepr.): hag·gō·jimʹ kansakunnat (gojim)’.
Pelastuksesta”. Kreik. sō·tē·riʹa; lat. salus; J17,18,22(hepr.): ha·ješu·ʽahʹ.
Kreik. pre·sby·teʹrōn.
”Aamen”. C jättää pois.
”he suorittavat – – pyhää palvelusta”. Kreik. la·treuʹou·sin; J22(hepr.): weʽō·vedimʹ ’ja he palvelevat (palvovat)’. Vrt. 2Mo 3:12, alav.
Tai ”jumalallisessa asumuksessaan (asunnossaan)”. Kreik. na·ōiʹ, yks. dat.; lat. templo; J17,18,22(hepr.): behē·kha·lōʹ palatsissaan’, ’temppelissään’.