Jaakobin kirje 1:1–27
1 Jaakob,*+ Jumalan ja Herran Jeesuksen Kristuksen orja,+ kahdelletoista hajallaan*+ olevalle heimolle:+
Tervehdys!
2 Pitäkää sitä pelkkänä ilona, veljeni, kun joudutte monenlaisiin koettelemuksiin,+
3 koska tiedätte, että tämä uskonne koeteltu laatu* saa aikaan kestävyyttä.+
4 Mutta antakaa kestävyyden saada työnsä täydelliseksi, jotta olisitte täydelliset+ ja joka suhteessa terveet ettekä minkään puutteessa.+
5 Niinpä jos joltakulta teistä puuttuu viisautta,+ hän pyytäköön sitä jatkuvasti Jumalalta,+ sillä hän antaa kaikille anteliaasti ja soimaamatta,+ ja sitä annetaan hänelle.+
6 Mutta pyytäköön+ jatkuvasti uskossa, lainkaan epäilemättä,*+ sillä se, joka epäilee, on meren aallon kaltainen, jota tuuli ajaa+ ja jota puhallellaan sinne tänne.
7 Niin, älköön se ihminen luulko saavansa mitään Jehovalta;*+
8 hän on päättämätön*+ mies, epävakaa+ kaikilla teillään.
9 Mutta alhainen veli riemuitkoon korotuksestaan+
10 ja rikas+ nöyryytyksestään, sillä hän tulee häviämään niin kuin kasvillisuuden kukka.+
11 Sillä aurinko nousee polttavine helteineen ja kuihduttaa kasvillisuuden, ja sen kukka varisee, ja sen ulkonäön kauneus katoaa. Niin lakastuu rikaskin elämänteillään.+
12 Onnellinen on se mies, joka kestää jatkuvasti koettelemuksen,+ sillä hän saa hyväksytyksi tultuaan elämän kruunun,+ jonka Jehova* on luvannut niille, jotka alati rakastavat häntä.+
13 Älköön kukaan koettelemuksessa+ ollessaan sanoko: ”Jumala koettelee minua.” Sillä pahalla ei Jumalaa voida koetella eikä hän itse koettele ketään.
14 Mutta kutakin koetellaan siten, että hänen oma halunsa+ vetää ja houkuttelee* häntä.
15 Kun sitten halu on hedelmöitynyt, se synnyttää synnin;+ kun synti on vuorostaan suoritettu, se tuottaa kuoleman.+
16 Älkää eksykö,+ rakkaat veljeni.
17 Jokainen hyvä anti+ ja jokainen täydellinen lahja on ylhäältä,+ sillä se tulee alas taivaan valojen Isältä,+ jonka luona ei ole varjon kääntymisen vaihtelua.*+
18 Koska hän tahtoi,+ niin hän tuotti meidät totuuden sanalla+ ollaksemme eräs hänen luomustensa ensi hedelmä.+
19 Tietäkää tämä, rakkaat veljeni. Jokaisen ihmisen täytyy olla nopea kuulemaan, hidas puhumaan,+ hidas vihastumaan,+
20 sillä miehen vihastus ei toteuta Jumalan vanhurskautta.+
21 Pankaa siksi pois kaikki saastaisuus ja se, mikä on liiallista, pahuus,+ ja ottakaa lempeästi vastaan sen sanan juurruttaminen,+ joka voi pelastaa sielunne.*+
22 Tulkaa kuitenkin sanan tekijöiksi+ eikä vain kuulijoiksi, niin että pettäisitte itsenne väärällä järkeilyllä.+
23 Sillä jos joku on sanan kuulija eikä tekijä,+ niin hän on kuin mies, joka katselee luonnollisia kasvojaan peilistä.
24 Sillä hän katsoo itseään ja menee pois ja unohtaa heti, millainen hän on.
25 Mutta joka kiinnittää katseensa* vapauteen kuuluvaan täydelliseen lakiin+ ja pysyy siinä, se tulee olemaan onnellinen+ tekemisessään, koska hänestä ei ole tullut unohtavaa kuulijaa, vaan työn tekijä.+
26 Jos joku mielestään* noudattaa jotakin palvontamuotoa*+ eikä kuitenkaan pidä kieltään kurissa,+ vaan pettää edelleen omaa sydäntään,+ niin hänen palvontamuotonsa on turha.+
27 Palvontamuoto*, joka on Jumalamme ja Isämme näkökannalta puhdas+ ja saastumaton,+ on tämä: orvoista+ ja leskistä+ huolehtiminen heidän ahdistuksessaan+ ja itsensä suojeleminen maailman+ tahroilta.+
Alaviitteet
^ Kirjm. ”hajaannuksessa (diasporassa)”. Kreik. di·a·spo·raiʹ; lat. dispersione.
^ Kreik. I·aʹkō·bos. Hepr. sanasta Ja·ʽa·qovʹ, jonka merk. on ’kantapäähän tarttuva’, ’syrjäyttäjä’.
^ Tai ”koeteltu aitous”. Kirjm. ”se koeteltu”.
^ Kirjm. ”ratkaisematta itse eri tavoin”.
^ Ks. liite 1D.
^ ”Jehova”, J7,8,13,16,17; C(kreikk.): Kyʹri·os; ItVgSyp: ”Jumala”; אAB: ”hän”. Ks. liite 1D.
^ Tai ”pyytää kuin syötillä”. Kirjm. ”tarjoaa [hänelle] syöttiä”.
^ Tai ”ole kääntymisestä johtuvaa vaihtelua tai varjoa”.
^ Tai ”elämänne”. Kreik. tas psy·khasʹ hy·mōnʹ; lat. animas vestras; J17(hepr.): naf·šo·tē·khemʹ.
^ Kirjm. ”joka on kumartunut [vapauteen kuuluvan täydellisen lain puoleen]”.
^ Tai ”ajattelee [noudattavansa]”.
^ ”noudattaa jotakin palvontamuotoa”. Lat. religiosum ’[on] uskonnollinen’.
^ Kreik. thrē·skeiʹa; lat. religio ’uskonto’.
