Nehemia 9:1–38
9 Ja tämän kuun+ kahdentenakymmenentenäneljäntenä päivänä Israelin pojat kokoontuivat sekä paastosivat,+ ja heillä oli säkkikangas+ ja multaa+ päällään.
2 Ja Israelin siemen ryhtyi erottautumaan+ kaikista vierasmaalaisista*+ ja astui sitten esiin tunnustamaan+ omat syntinsä+ ja isiensä erheet.+
3 Sen jälkeen he nousivat seisomaan paikallaan+ ja lukivat ääneen Jehovan, Jumalansa, lain kirjaa+ neljännen osan päivästä,+ ja neljännen osan he tekivät tunnustuksia+ ja kumarsivat Jehovaa, Jumalaansa.+
4 Niin Jesua ja Bani, Kadmiel, Sebanja, Bunni, Serebja,+ Bani ja Kenani nousivat leeviläisten korokkeelle+ ja huusivat kuuluvalla äänellä+ Jehovan, Jumalansa, puoleen.
5 Ja leeviläiset Jesua ja Kadmiel, Bani, Hasabneja, Serebja, Hodia, Sebanja ja Petahja sanoivat: ”Nouskaa, siunatkaa+ Jehovaa, Jumalaanne, ajan hämärästä ajan hämärään asti.+ Ja siunatkoot he sinun loistoisaa nimeäsi,+ joka on korotettu yli kaiken siunauksen ja ylistyksen.
6 Sinä yksin olet Jehova;+ sinä itse olet tehnyt taivaat,+ taivasten taivaan ja koko niiden armeijan,+ maan+ ja kaiken, mitä sen päällä on,+ meret+ ja kaiken, mitä niissä on,+ ja sinä varjelet ne kaikki elossa, ja taivaiden armeija+ kumartaa sinua.
7 Sinä olet Jehova, tosi Jumala, joka valitsit Abramin+ ja toit hänet pois Kaldean Urista+ ja annoit hänelle nimen Abraham.+
8 Ja sinä havaitsit hänen sydämensä uskolliseksi edessäsi;+ niin hänen kanssaan tehtiin* liitto+ siitä, että kanaanilaisten, heettiläisten, amorilaisten ja perissiläisten ja jebusilaisten ja girgasilaisten maa annettaisiin hänelle, annettaisiin hänen siemenelleen,+ ja sinä ryhdyit toteuttamaan sanojasi, koska olet vanhurskas.+
9 Niin sinä näit+ esi-isiemme ahdistuksen Egyptissä, ja heidän huutonsa Punaisenmeren rannalla sinä kuulit.+
10 Sitten sinä teit tunnusmerkkejä ja ihmeitä faraota ja kaikkia hänen palvelijoitaan ja kaikkea hänen maansa kansaa vastaan,+ sillä sinä tiesit heidän menetelleen julkeasti+ heitä vastaan, ja sinä ryhdyit tekemään itsellesi nimeä,+ kuten tänäkin päivänä.
11 Ja meren sinä halkaisit+ heidän edessään, niin että he meren keskitse kulkivat yli kuivaa maata myöten,+ ja heidän takaa-ajajansa sinä sinkosit syvyyksiin+ kuin kiven+ voimakkaisiin vesiin.+
12 Ja sinä johdatit heitä päivällä pilvipatsaalla+ ja yöllä tulipatsaalla+ valaistaksesi+ heille tien, jota heidän piti kulkea.
13 Ja sinä laskeuduit Siinainvuorelle+ ja puhuit heille taivaasta+ ja annoit heille rehdit oikeudelliset päätökset+ ja totuuden lait,+ hyvät säännökset+ ja käskyt.+
14 Ja sinä teit heille tunnetuksi pyhän sapattisi+ ja annoit heille käskyt ja säännökset ja lain palvelijasi Mooseksen välityksellä.+
15 Ja sinä annoit heille leipää taivaasta heidän nälkäänsä+ ja hankit heille vettä kalliosta heidän janoonsa+ ja edelleen käskit heidän mennä+ ottamaan haltuunsa maan, jonka olit kätesi kohottaen vannonut antavasi heille.+
16 Ja he, siis esi-isämme, menettelivät julkeasti+ ja jäykistivät niskaansa,+ eivätkä he kuunnelleet sinun käskyjäsi.
17 Niin he kieltäytyivät kuuntelemasta,+ eivätkä he muistaneet+ ihmeellisiä tekojasi, jotka olit heidän parissaan suorittanut, vaan he jäykistivät niskaansa+ ja asettivat päämiehen+ palatakseen orjuuteensa Egyptiin*. Mutta sinä olet anteeksiantojen+ Jumala*, suosiollinen+ ja armollinen,+ hidas vihastumaan+ ja runsas+ rakkaudellisessa huomaavaisuudessa, etkä sinä hylännyt heitä.+
18 Niinpä kun he olivat tehneet itselleen valetun vasikkapatsaan+ ja alkoivat sanoa: ’Tämä on sinun Jumalasi*, joka johdatti sinut pois Egyptistä’,+ ja syyllistyivät jatkuvasti hyvin epäkunnioittaviin tekoihin,
19 niin sinä et runsaassa armossasi hylännyt+ heitä erämaahan. Pilvipatsas ei väistynyt heidän yltään päivällä johdattamasta heitä tiellä+ eikä tulipatsas yöllä valaisemasta heille sitä tietä, jota heidän piti kulkea.+
20 Ja sinä annoit hyvän henkesi+ tehdäksesi heidät harkitseviksi etkä pidättänyt mannaasi heidän suustaan,+ ja heidän janoonsa annoit vettä.+
21 Ja neljäkymmentä+ vuotta sinä hankit heille ruokaa erämaassa. Heiltä ei puuttunut mitään.+ Heidän vaatteensa eivät kuluneet,+ eivätkä heidän jalkansa ajettuneet.+
22 Ja sinä annoit heille valtakuntia+ ja kansoja ja jaoit niitä pala palalta,+ niin että he ottivat haltuunsa Sihonin maan,+ jopa Hesbonin+ kuninkaan maan ja Basanin+ kuninkaan Ogin+ maan.
23 Ja heidän poikansa sinä teit yhtä lukuisiksi kuin taivaiden tähdet.+ Sitten sinä veit heidät siihen maahan,+ josta olit luvannut heidän esi-isilleen,+ että he menisivät ottamaan sen haltuunsa.
24 Niin heidän poikansa+ tulivat ja ottivat maan haltuunsa,+ ja sinä ryhdyit alistamaan+ heidän edessään maan asukkaita, kanaanilaisia,+ ja antamaan heitä heidän käsiinsä, niin, heidän kuninkaitaan+ ja maan kansoja,+ jotta he tekisivät näille mielensä mukaan.+
25 Ja he valloittivat linnoitettuja kaupunkeja+ ja lihavan maan+ ja ottivat haltuunsa taloja, jotka olivat kaikkia hyvyyksiä täynnä,+ hakattuja vesisäiliöitä,+ viinitarhoja ja oliivilehtoja+ ja ravintoa antavia puita runsain määrin, ja niin he söivät ja tulivat kylläisiksi+ ja lihoivat+ ja elivät ylellisesti suuressa hyvyydessäsi.+
26 Mutta he tulivat tottelemattomiksi+ ja kapinoivat sinua vastaan+ ja heittivät toistuvasti lakisi selkänsä taakse+ ja tappoivat omat profeettasi,+ jotka todistivat heitä vastaan palauttaakseen heidät luoksesi,+ ja he syyllistyivät jatkuvasti hyvin epäkunnioittaviin tekoihin.+
27 Tämän vuoksi sinä annoit heidät heidän vastustajiensa käsiin,+ jotka aiheuttivat heille jatkuvasti ahdinkoa,+ mutta ahdinkonsa aikana he huusivat sinun puoleesi,+ ja sinä itse kuulit heitä taivaista,+ ja runsaan armosi+ mukaisesti sinä annoit heille pelastajia,+ jotka pelastivat heidät heidän vastustajiensa käsistä.+
28 Mutta heti kun he pääsivät lepoon, he tekivät taas sitä, mikä on pahaa sinun edessäsi,+ ja sinä jätit heidät heidän vihollistensa käsiin, jotka polkivat heitä maahan.+ Silloin he palasivat ja huusivat sinua avukseen,+ ja sinä itse kuulit taivaista+ ja vapautit heidät runsaan armosi mukaisesti kerran toisensa jälkeen.+
29 Vaikka sinä todistit+ heitä vastaan palauttaaksesi heidät lakisi yhteyteen,+ he itse menettelivät julkeasti+ eivätkä kuunnelleet käskyjäsi, ja he tekivät syntiä+ sinun oikeudellisia päätöksiäsi+ vastaan, joista ihminen*, jos hän tekee niiden mukaan, on myös elävä.+ Ja he hangoittelivat vastaan+ ja jäykistivät niskansa+ eivätkä kuunnelleet.+
30 Mutta sinä olit malttavainen heitä kohtaan monta vuotta+ ja todistit jatkuvasti+ heitä vastaan hengelläsi profeettojesi välityksellä, mutta he eivät ottaneet korviinsa.+ Lopulta sinä annoit heidät maiden kansojen käsiin.+
31 Ja runsaassa armossasi sinä et tehnyt loppua heistä+ etkä hylännyt+ heitä, sillä sinä olet suosiollinen+ ja armollinen+ Jumala*.
32 Ja nyt, oi Jumalamme, suuri,+ väkevä+ ja pelkoa herättävä*+ Jumala*, sinä joka pidät liiton+ ja säilytät rakkaudellisen huomaavaisuuden,*+ älä pidä vähäisenä edessäsi+ kaikkea sitä kärsimystä, joka on kohdannut meitä,+ meidän kuninkaitamme,+ ruhtinaitamme+ ja pappejamme+ ja profeettojamme+ ja esi-isiämme+ ja kaikkea kansaasi Assyrian kuninkaiden päivistä aina tähän päivään saakka.+
33 Ja sinä olet vanhurskas+ kaikessa, mikä on kohdannut meitä, sillä sinä olet toiminut uskollisesti,+ mutta me olemme menetelleet jumalattomasti.+
34 Meidän kuninkaamme, ruhtinaamme, pappimme ja esi-isämme+ eivät ole toteuttaneet lakiasi+ eivätkä kiinnittäneet huomiota käskyihisi+ eivätkä todistuksiisi*, joilla sinä todistit+ heitä vastaan.
35 Ja he, valtakuntansa*+ aikana ja heille antamiesi runsaiden hyvyyksiesi keskellä+ ja siinä laajassa ja lihavassa maassa,+ jonka asetit heidän käyttöönsä, he eivät palvelleet sinua+ eivätkä kääntyneet pois pahoista menettelytavoistaan.+
36 Katso! Olemme tänä päivänä orjia,+ ja siinä maassa, jonka annoit esi-isillemme syödäksemme sen hedelmiä ja sen hyvyyksiä, katso, olemme orjia siinä,+
37 ja sen sato on runsas+ niille kuninkaille,+ jotka olet asettanut meille syntiemme takia,+ ja he hallitsevat meidän ruumiitamme ja kotieläimiämme mielensä mukaan, ja me olemme suuressa ahdingossa.*+
38 Niinpä me kaiken tämän takia teemme* lujan sopimuksen,+ sekä kirjallisena että ruhtinaittemme, leeviläistemme ja pappiemme sinetillä+ vahvistettuna.”*+
Alaviitteet
^ Kirjm. ”vieraan (maan) pojista”.
^ ”tehtiin”. Hepreassa on tässä infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
^ ”Egyptiin”, LXX ja jotkin hepr. käsik:t; M: ”kapinassaan”.
^ ”Jumala”. Hepr. ʼElōʹah, yks. sanasta ʼElo·himʹ.
^ ”sinun Jumalasi”. Hepr. ʼelo·hēʹkha, mon. ilmaisemassa ylhäisyyttä, koska demonstratiivipronomini zeh ’tämä’ ja verbi he·ʽel·khaʹ ’johti sinut’ ovat yksikössä, mikä osoittaa, että ”Jumalasi” on yks.; kreik. hoi the·oiʹ ’jumalat’; lat. Deus tuus ’Jumalasi’, yks. Vrt. 2Mo 32:4: ”Jumalasi”, alav.
^ ”Jumala”. Hepr. ʼEl.
^ ”ja pelkoa (kunnioitusta) herättävä”. Hepr. wehan·nō·raʼʹ.
^ Tai ”tosi Jumala”. Arvonimeä ʼEl edeltää hepreassa määräinen artikkeli ha, ja siihen liittyvät lisäksi määritteet ”suuri, mahtava ja pelkoa herättävä”. Ks. liite 1G.
^ Tai ”uskollisen rakkauden”.
^ Tai ”muistutuksiisi”, ”kehotuksiisi”.
^ ”valtakuntansa”, MVg; LXXSy ja kaksi hepr. käsik.: ”valtakuntasi”.
^ MLXX:ssa luku päättyy tähän.
^ Kirjm. ”leikkaamme”.
^ Kirjm. ”sopimuksen kirjallisena, ja siinä, mikä sinetöitiin, [olivat] ruhtinaamme, leeviläisemme ja pappimme”.
