Roomalaisille 10:1–21
10 Veljet, minun sydämeni hyvä tahto ja heidän puolestaan Jumalalle esittämäni rukous ovat tosiaankin heidän pelastuksekseen.+
2 Sillä minä todistan* heistä, että heillä on palavaa intoa+ Jumalan puolesta, mutta ei täsmällisen tiedon+ mukaan,
3 sillä koska he eivät tunteneet Jumalan vanhurskautta,+ vaan yrittivät vahvistaa omaansa,+ he eivät alistuneet Jumalan vanhurskauteen.+
4 Sillä Kristus on Lain loppu,*+ jotta jokaisella, joka uskoo, olisi vanhurskaus.+
5 Sillä Mooses kirjoittaa, että ihminen, joka on tehnyt Lain vanhurskauden, tulee elämään siitä.+
6 Mutta uskosta johtuva vanhurskaus puhuu näin: ”Älä sano sydämessäsi:+ ’Kuka nousee taivaaseen?’,+ toisin sanoen tuomaan Kristusta+ alas,
7 tai: ’Kuka laskeutuu syvyyteen?’,+ toisin sanoen tuomaan Kristusta ylös kuolleista.”+
8 Mutta mitä se sanoo? ”Sana on lähellä sinua, omassa suussasi ja omassa sydämessäsi”,+ toisin sanoen uskon ”sana”,+ jota me saarnaamme.*+
9 Sillä jos sinä julkisesti julistat tämän ”omassa suussasi” olevan sanan,+ että Jeesus on Herra,*+ ja uskot sydämessäsi, että Jumala on herättänyt hänet kuolleista,+ niin sinä pelastut.+
10 Sillä sydämellä+ uskotaan vanhurskaudeksi, mutta suulla annetaan julkinen julistus+ pelastukseksi.
11 Sillä Raamattu sanoo: ”Ei kukaan, joka perustaa+ uskonsa häneen, tule pettymään.”*+
12 Ei ole näet erotusta juutalaisen ja kreikkalaisen välillä,+ sillä kaikilla on sama Herra, joka on rikas+ kaikille, jotka huutavat häntä avukseen.
13 Sillä ”jokainen, joka huutaa avukseen Jehovan* nimeä, pelastuu”.+
14 Mutta kuinka he tulevat huutamaan avukseen häntä, johon he eivät ole uskoneet?+ Entä kuinka he tulevat uskomaan häneen, josta eivät ole kuulleet? Entä kuinka he tulevat kuulemaan, ellei joku saarnaa?+
15 Entä kuinka he tulevat saarnaamaan, ellei heitä ole lähetetty?+ Niin kuin on kirjoitettu: ”Kuinka miellyttävät ovatkaan niiden jalat, jotka julistavat hyvää uutista hyvistä asioista!”+
16 He kaikki eivät kuitenkaan ole totelleet hyvää uutista.+ Sillä Jesaja sanoo: ”Jehova*, kuka on uskonut siihen, mikä on meiltä kuultu?”+
17 Usko siis seuraa siitä, mikä on kuultu.+ Kuultu vuorostaan tulee Kristusta koskevan sanan* välityksellä.+
18 Kysyn kuitenkin: eivätkö he siis kuulleet? Todellisuudessahan ”niiden ääni* kulkeutui kaikkeen maahan+ ja niiden sanat* asutun maan* ääriin”.*+
19 Kysyn kuitenkin: eikö Israel siis tiennyt?+ Ensiksikin Mooses sanoo: ”Minä yllytän teidät mustasukkaisuuteen sen välityksellä, mikä ei ole kansakunta; minä yllytän teidät kiihkeään suuttumukseen typerän kansakunnan välityksellä.”+
20 Mutta Jesaja tulee hyvin rohkeaksi ja sanoo: ”Minut löysivät ne, jotka eivät minua etsineet;+ minä tulin ilmeiseksi niille, jotka eivät minua kysyneet.”+
21 Mutta Israelista hän sanoo: ”Kaiken päivää olen levittänyt käsiäni kohti kansaa, joka on tottelematon+ ja väittää vastaan.”+
Alaviitteet
^ ”minä todistan”. Kreik. mar·ty·rōʹ; lat. testimonium – – perhibeo.
^ Tai ”täydellistetty (lopullinen) loppu”. Kreik. teʹlos.
^ Kreik. kyʹri·os; J12-14,16-18,22(hepr.): ha·ʼa·dōnʹ ’Herra’. Ei ”Jehova”.
^ Tai ”joudu häpeään”.
^ Ks. liite 1D.
^ Ks. liite 1D.
^ ”Kristusta koskevan sanan”, P46א*BCD*Vg; אcASyp: ”Jumalan sanan”; J7,8,10: ”Jehovan sanan”.
^ Tai ”heidän äänensä”.
^ Tai ”heidän sanansa”.
^ ”asutun maan”. Kirjm. ”asutun”. Kreik. oi·kou·meʹnēs, yks. fem., mikä viittaa maahan.
