Roomalaisille 11:1–36
11 Kysyn siis: ei kai Jumala ole hylännyt kansaansa?+ Älköön koskaan tapahtuko niin! Sillä minäkin olen israelilainen,+ Abrahamin siementä, Benjaminin heimoa.+
2 Jumala ei ole hylännyt kansaansa, johon hän on ensiksi kiinnittänyt huomiota.*+ Vai ettekö tiedä, mitä Raamattu sanoo Elian yhteydessä, kun hän kääntyy Jumalan puoleen Israelia vastaan?+
3 ”Jehova*, he ovat tappaneet profeettasi, he ovat kaivamalla kaataneet alttarisi, ja minä yksin olen jäljellä, ja he tavoittelevat sieluani.”*+
4 Mutta mitä Jumalan julistus+ sanoo hänelle? ”Olen jättänyt itselleni seitsemäntuhatta miestä, jotka eivät ole notkistaneet polveaan Baalille.”+
5 Tällä tavoin on siis nykyisenäkin aikana ilmaantunut jäännös+ valinnan+ mukaan ansaitsemattoman hyvyyden johdosta.
6 Mutta jos se johtuu ansaitsemattomasta hyvyydestä,+ se ei enää johdu teoista;+ muutoin ansaitsematon hyvyys ei enää osoittaudu ansaitsemattomaksi hyvyydeksi.+
7 Miten siis on? Juuri sitä, mitä Israel hartaasti etsii, se ei ole saanut,+ mutta valitut*+ ovat saaneet sen. Muiden tunto on turtunut,+
8 niin kuin on kirjoitettu: ”Jumala* on antanut heille sikeän unen hengen,+ silmät, niin etteivät he näe, ja korvat, niin etteivät he kuule, aina tähän päivään asti.”+
9 Ja Daavid sanoo: ”Tulkoon heidän pöytänsä* heille ansaksi ja pyydykseksi ja kompastuskiveksi ja rankaisuksi;+
10 pimetkööt heidän silmänsä näkemättömiksi, ja paina heidän selkänsä aina kumaraan.”+
11 Kysyn sen tähden: kompastuivatko he niin, että kaatuivat+ täysin? Älköön koskaan tapahtuko niin! Vaan heidän harha-askeleestaan+ koituu pelastus kansakuntien ihmisille,+ jotta heidät yllytettäisiin mustasukkaisuuteen.+
12 Jos nyt heidän harha-askeleensa merkitsee rikkautta maailmalle ja heidän vähenemisensä merkitsee rikkautta kansakuntien ihmisille,+ niin kuinka paljon enemmän tuleekaan heidän täysi lukunsa*+ merkitsemään sitä!
13 Puhun nyt teille, jotka olette kansakuntien ihmisiä. Koska minä olen todellisuudessa kansakuntien+ apostoli,+ niin pidän palvelustani+ kunniassa,+
14 jos suinkin voin yllyttää omaa lihaani olevia mustasukkaisuuteen ja pelastaa+ joitakuita heistä.+
15 Sillä jos heidän pois heittämisensä+ merkitsee maailmalle sovitusta,+ niin mitä heidän vastaan ottamisensa merkitsee muuta kuin elämää kuolleista?
16 Edelleen, jos ensi hedelmäksi+ otettu osa on pyhä, niin koko määrä on myös, ja jos juuri on pyhä,+ niin oksat ovat myös.
17 Jos kuitenkin muutamat oksista katkaistiin pois, mutta sinut, vaikka olet villi oliivipuu, oksastettiin niiden joukkoon+ ja sinä tulit osalliseksi oliivipuun+ mehevästä+ juuresta,
18 niin älä ole voitonriemuinen oksien rinnalla. Jos kuitenkin olet voitonriemuinen niiden rinnalla,+ niin et sinä kannata juurta,+ vaan juuri kannattaa sinua.+
19 Sinä sanot sitten: ”Oksat katkaistiin pois,+ jotta minut oksastettaisiin.”+
20 Oikein! Niiden epäuskon takia+ ne katkaistiin pois, mutta sinä pysyt uskon avulla.+ Älköön sinulla enää olko ylväitä ajatuksia,+ vaan pelkää.+
21 Sillä jos Jumala ei säästänyt luonnollisia oksia, ei hän tule säästämään sinuakaan.+
22 Katso sen tähden Jumalan huomaavaisuutta+ ja ankaruutta.+ Langenneita kohtaan on ankaruus,+ mutta sinua kohtaan on Jumalan huomaavaisuus, edellyttäen että pysyt+ hänen huomaavaisuudessaan; muutoin sinutkin hakataan pois.+
23 Nekin, jos ne eivät jää epäuskoonsa, tullaan oksastamaan,+ sillä Jumala kykenee oksastamaan ne jälleen.
24 Sillä jos sinut hakattiin pois oliivipuusta, joka on luonnostaan villi, ja oksastettiin+ luonnonvastaisesti jaloon oliivipuuhun, niin kuinka paljon ennemmin tulevatkaan nämä, jotka ovat luonnollisia, oksastetuiksi omaan oliivipuuhunsa!+
25 En näet tahdo teidän, veljet, olevan tietämättömiä tästä pyhästä salaisuudesta,+ jottette olisi ymmärtäväisiä omissa silmissänne: että Israelille on osaksi tapahtunut tunnon turtuminen,+ kunnes kansakuntien ihmisten täysi luku*+ on tullut sisälle,+
26 ja tällä tavoin koko Israel+ pelastuu, niin kuin on kirjoitettu: ”Vapauttaja tulee Siionista+ ja kääntää pois jumalattomat menettelyt Jaakobista.+
27 Ja tämä on minun puoleltani liitto heidän kanssaan,+ kun otan heidän syntinsä pois.”+
28 Hyvän uutisen kannalta he tosin ovat vihollisia teidän tähtenne,+ mutta Jumalan valinnan* kannalta he ovat rakastettuja esi-isiensä tähden.+
29 Sillä lahjojaan ja kutsumistaan ei Jumala myöhemmin pahoittele.+
30 Sillä niin kuin te olitte kerran tottelemattomia+ Jumalalle, mutta teille on nyt osoitettu armoa+ heidän tottelemattomuutensa+ takia,
31 niin myös nämä ovat nyt olleet tottelemattomia ja teille on ollut seurauksena armo,+ jotta heille itselleenkin osoitettaisiin nyt armoa.
32 Sillä Jumala on sulkenut heidät kaikki yhdessä tottelemattomuuteen,+ jotta hän osoittaisi heille kaikille armoa.+
33 Oi sitä Jumalan rikkauden+ ja viisauden+ ja tiedon+ syvyyttä! Kuinka tutkimattomat ovatkaan hänen tuomionsa+ ja jäljittämättömät hänen tiensä!
34 Sillä ”kuka on tullut tuntemaan Jehovan* mielen,+ tai kenestä on tullut hänen neuvonantajansa”?+
35 Tai: ”Kuka on ensin antanut hänelle, niin että se täytyisi maksaa hänelle takaisin?”+
36 Sillä hänestä ja hänen kauttaan ja häntä varten on kaikki.+ Hänelle olkoon kunnia ikuisesti.+ Aamen.
Alaviitteet
^ Tai ”jonka hän tiesi edeltä”.
^ Ks. liite 1D.
^ Tai ”elämääni”. Ks. liite 4A.
^ ”valitut”. Kirjm. ”valinta [on saanut]”.
^ ”Jumala”, אABVgSyp; J7,8,10,13-15,20: ”Jehova”.
^ Ts. uhripöytänsä. Tai ”Tulkoot heidän pitonsa”.
^ ”täysi lukunsa”. Tai ”täyteytensä”.
^ ”täysi luku”. Tai ”täyteys”.
^ ”Jumalan valinnan”. Tai ”valinnan”, ”valittujen”.
^ Ks. liite 1D.
