Roomalaisille 14:1–23

14  Ottakaa heikkouskoinen+ tervetulleena vastaan, mutta älkää tehdäksenne ratkaisuja sisäisistä*+ kysymyksistä.  Yhdellä on uskoa syödä kaikkea,+ mutta se, joka on heikko, syö vihanneksia.  Joka syö, älköön halveksuko sitä, joka ei syö,+ ja joka ei syö, älköön tuomitko sitä, joka syö, sillä Jumala on ottanut hänet tervetulleena vastaan.  Mikä sinä olet tuomitsemaan toisen palvelijaa?+ Oman isäntänsä edessä hän seisoo tai kaatuu.+ Hänet pidetäänkin pystyssä, sillä Jehova* voi pitää hänet pystyssä.+  Yhdestä on yksi päivä toisen yläpuolella,+ toisesta on yksi päivä niin kuin kaikki muutkin;+ olkoon kukin omassa mielessään täysin varma.  Joka viettää päivää, viettää sitä Jehovalle*. Myös joka syö, syö Jehovalle,*+ sillä hän kiittää Jumalaa,+ ja joka ei syö, on syömättä Jehovalle*+ ja silti kiittää Jumalaa.+  Eihän kukaan meistä elä vain itselleen+ eikä kukaan kuole vain itselleen,  sillä jos elämme, elämme Jehovalle,*+ ja jos kuolemme, kuolemme Jehovalle.*+ Elämmepä siis tai kuolemme, me kuulumme Jehovalle.*+  Sillä sitä varten Kristus kuoli ja heräsi jälleen eloon,+ että hän olisi sekä kuolleiden+ että elävien Herra.+ 10  Mutta miksi sinä tuomitset veljeäsi?+ Tai miksi sinä myös halveksut veljeäsi? Sillä me kaikki tulemme seisomaan Jumalan tuomarinistuimen+ edessä; 11  onhan kirjoitettu: ”’Niin totta kuin minä elän’, sanoo Jehova,*+ ’minun edessäni tulee jokainen polvi notkistumaan, ja jokainen kieli tulee tekemään avoimen tunnustuksen Jumalalle.’”*+ 12  Niinpä siis kukin meistä tulee tekemään itsestään tilin Jumalalle.*+ 13  Älkäämme sen tähden enää tuomitko+ toisiamme, vaan päättäkää+ pikemminkin olla panematta veljen+ eteen kompastuskiveä+ tai lankeamisen aihetta. 14  Tiedän ja olen vakuuttunut Herrassa Jeesuksessa, ettei mikään ole saastaista itsessään;+ vain silloin, kun joku pitää jotakin saastaisena, se on hänelle saastaista.+ 15  Sillä jos veljesi on murheellinen ruoan vuoksi, niin et enää vaella rakkauden mukaan.+ Älä saata ruoallasi turmioon sitä, jonka puolesta Kristus kuoli.+ 16  Älkää sen tähden antako tekemänne hyvän joutua herjatuksi. 17  Sillä Jumalan valtakunta+ ei merkitse* syömistä ja juomista,+ vaan vanhurskautta+ ja rauhaa+ ja iloa+ pyhässä hengessä. 18  Sillä se, joka tässä suhteessa palvelee Kristuksen orjana, on Jumalalle otollinen ja ihmisten hyväksymä.+ 19  Niinpä siis pyrkikäämme siihen, mikä edistää rauhaa+ ja mikä on rakentavaa toisillemme.+ 20  Lakkaa repimästä maahan Jumalan työtä vain ruoan tähden.+ Tosin kaikki on puhdasta, mutta se on vahingollista ihmiselle, joka syö antaen aihetta kompastumiseen.+ 21  On hyvä olla syömättä lihaa tai juomatta viiniä tai tekemättä mitään, mihin veljesi kompastuu.+ 22  Pidä sinä itselläsi Jumalan silmien edessä se usko, joka sinulla on.+ Onnellinen on se, joka ei tuomitse itseään siitä, minkä hän hyväksyy. 23  Mutta jos hänellä on epäilyksiä, niin hänelle on jo langetettu tuomio, jos hän syö,+ koska hän ei syö uskosta. Kaikki, mikä ei ole uskosta, onkin syntiä.+

Alaviitteet

Tai ”henkilökohtaisista”.
”Jehova”, J18,23; P46אABC(kreikk.): ho Kyʹri·os; DVgSyh: ”Jumala”. Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
Ks. liite 1D.
”tekemään avoimen tunnustuksen Jumalalle”. Tai ”avoimesti tunnustamaan Jumalan”.
”Jumalalle”, אADVgSyh,p; B jättää pois.
Tai ”ei ole”.