Roomalaisille 4:1–25
4 Koska näin on, niin mitä sanomme Abrahamista, esi-isästämme+ lihan mukaan?*
2 Jos esimerkiksi Abraham olisi julistettu vanhurskaaksi teoista,+ niin hänellä olisi ollut syytä ylpeillä, mutta ei Jumalan edessä.
3 Sillä mitä Raamattu sanoo? ”Abraham uskoi Jehovaan*, ja se luettiin hänelle vanhurskaudeksi.”+
4 Mutta työtä+ tekevälle ei palkkaa lueta* ansaitsemattomaksi hyvyydeksi,+ vaan velaksi.+
5 Toisaalta sille, joka ei tee työtä, vaan uskoo+ häneen, joka julistaa jumalattoman vanhurskaaksi, hänen uskonsa luetaan vanhurskaudeksi.+
6 Niinhän Daavidkin puhuu sen ihmisen onnellisuudesta*, jolle Jumala lukee vanhurskauden ilman tekoja:
7 ”Onnellisia ovat ne, joiden laittomat teot on annettu anteeksi+ ja joiden synnit on peitetty;+
8 onnellinen on se mies, jonka syntiä Jehova* ei missään tapauksessa ota lukuun.”+
9 Tuleeko tämä onnellisuus sitten ympärileikatuille vai myös ympärileikkaamattomille?+ Sillä me sanomme: ”Abrahamille luettiin hänen uskonsa vanhurskaudeksi.”+
10 Millaisissa olosuhteissa se sitten luettiin? Hänen ollessaan ympärileikattuna vai ympärileikkaamattomana?+ Ei ympärileikattuna, vaan ympärileikkaamattomana.
11 Ja hän sai tunnusmerkin,+ nimittäin ympärileikkauksen, siitä uskosta tulleen vanhurskauden sinetiksi*, joka hänellä oli ympärileikkaamattomana, ollakseen kaikkien niiden isä,+ jotka ympärileikkaamattomina uskovat,+ jotta vanhurskaus luettaisiin heille,
12 ja ympärileikattujen isä, ei ainoastaan niiden, jotka pitävät kiinni ympärileikkauksesta, vaan myös niiden, jotka vaeltavat järjestystä noudattaen sen uskon askeleissa, joka isällämme+ Abrahamilla oli ympärileikkaamattomana.
13 Sillä Abraham tai hänen siemenensä ei saanut sitä lupausta,+ että hän tulisi olemaan maailman perillinen, lain välityksellä, vaan uskosta+ tulleen vanhurskauden välityksellä.
14 Sillä jos laista kiinni pitävät ovat perillisiä, niin usko on tehty hyödyttömäksi ja lupaus on lakkautettu.+
15 Todellisuudessa Laki saa aikaan vihastusta,+ mutta missä lakia ei ole, siellä ei ole rikkomustakaan.+
16 Tämän vuoksi se oli uskosta, jotta se olisi ansaitsemattoman hyvyyden mukainen,+ niin että lupaus+ olisi varma koko hänen siemenelleen,+ ei vain sille, joka pitää kiinni Laista, vaan myös sille, joka pitää kiinni Abrahamin uskosta. (Hän on meidän kaikkien isä,+
17 niin kuin on kirjoitettu: ”Minä olen asettanut sinut monien kansakuntien isäksi.”)+ Tämä tapahtui Hänen nähtensä, johon hän uskoi, niin, Jumalan joka tekee kuolleet eläviksi+ ja kutsuu olemattomat, ikään kuin ne olisivat.+
18 Vaikka toivo oli mennyt, hän uskoi silti toivoon nojautuen,+ että hänestä tulisi monien kansakuntien isä,+ sen mukaan mitä oli sanottu: ”Niin tulee siemenesi olemaan.”+
19 Ja vaikka hän ei heikentynyt uskossa, niin hän harkitsi omaa ruumistaan, nyt jo kuoleutunutta,+ koska hän oli noin satavuotias,+ ja myös Saaran kohdun kuoleutuneisuutta.+
20 Mutta Jumalan lupauksen+ tähden hän ei horjunut epäuskossa,+ vaan tuli voimalliseksi uskonsa vaikutuksesta,+ antoi Jumalalle kunnian
21 ja oli täysin vakuuttunut siitä, että minkä hän oli luvannut, sen hän myös pystyi tekemään.+
22 Siksi ”se luettiin hänelle vanhurskaudeksi”.+
23 Sitä, että ”se luettiin+ hänelle”, ei kuitenkaan kirjoitettu ainoastaan hänen takiaan,+
24 vaan myös meidän takiamme, joille se on määrä lukea, koska uskomme häneen, joka herätti Jeesuksen, meidän Herramme, kuolleista.+
25 Hänet luovutettiin meidän hairahdustemme takia+ ja herätettiin sen takia, että meidät julistettaisiin vanhurskaiksi.+
Alaviitteet
^ ”sanomme Abrahamista – – mukaan”, B; אADVg: ”sanomme Abrahamin, esi-isämme lihan mukaan, saavuttaneen”.
^ Ks. liite 1D.
^ Kirjm. ”lasketa”. Kreik. lo·giʹze·tai; lat. inputatur.
^ Tai ”Daavidkin lausuu onnittelut sille ihmiselle”.
^ Ks. liite 1D.
^ Tai ”vahvistukseksi”.
