Roomalaisille 7:1–25
7 Voiko olla niin, ettette tiedä, veljet (sillä puhun lain tunteville), että Laki on ihmisen herra niin kauan kuin hän elää?+
2 Esimerkiksi laki sitoo naimisissa olevan naisen* hänen elossa olevaan mieheensä, mutta jos hänen miehensä kuolee, hän pääsee irti miehensä laista.+
3 Niinpä siis hänestä käytettäisiin miehensä eläessä nimitystä avionrikkoja*, jos hänestä tulisi toisen miehen oma.+ Mutta jos hänen miehensä kuolee, hän on vapaa tämän laista, niin ettei hän ole avionrikkoja, jos hänestä tulee toisen miehen oma.+
4 Niin, veljeni, teidätkin tehtiin kuolleiksi Laille+ Kristuksen ruumiin välityksellä tullaksenne toisen omiksi,+ hänen joka herätettiin kuolleista,+ jotta me kantaisimme hedelmää+ Jumalalle.
5 Sillä kun elimme lihan mukaan,+ niin syntiset intohimot, joita Laki kiihotti, vaikuttivat meidän jäsenissämme, jotta tuottaisimme hedelmää kuolemalle.+
6 Mutta nyt meidät on päästetty irti Laista,+ koska olemme kuolleet+ sille, mikä piti meitä kiinni, jotta olisimme orjia*+ uudessa merkityksessä, hengen välityksellä,+ emmekä vanhassa merkityksessä, kirjoitetun lakikokoelman välityksellä.+
7 Mitä siis sanomme? Onko Laki syntiä?+ Älköön se koskaan tulko sellaiseksi! Todellisuudessa en olisi tullut tuntemaan syntiä,+ ellei olisi ollut Lakia, enkä esimerkiksi olisi tiennyt himoitsemisesta,+ ellei Laki olisi sanonut: ”Et saa himoita.”*+
8 Mutta synti, joka sai käskystä aiheen,+ sai minussa aikaan kaikenlaista himoitsemista, sillä ilman lakia synti oli kuollut.+
9 Minä olinkin kerran elossa ilman lakia,+ mutta kun käsky saapui,+ synti heräsi jälleen eloon, mutta minä kuolin.+
10 Ja sen käskyn, joka oli elämäksi,+ totesin olevan kuolemaksi.+
11 Sillä synti, joka sai käskystä aiheen, vietteli+ minut ja tappoi minut sen välityksellä.
12 Niin ollen Laki on itsessään pyhä,+ ja käsky on pyhä ja vanhurskas+ ja hyvä.+
13 Tuliko sitten se, mikä on hyvä, minulle kuolemaksi? Älköön koskaan tapahtuko niin! Mutta synti tuli, jotta se osoittautuisi synniksi, joka aiheuttaa minulle kuoleman sen välityksellä, mikä on hyvä;+ jotta synti tulisi paljon syntisemmäksi käskyn välityksellä.+
14 Sillä me tiedämme, että Laki on hengellinen,+ mutta minä olen lihallinen, myyty synnin alaisuuteen.+
15 Sillä mitä saan aikaan, sitä en tiedä. Sillä mitä tahdon*, sitä en harjoita, mutta mitä vihaan, sitä minä teen.
16 Mutta jos teen sitä, mitä en tahdo,+ niin myönnän, että Laki on hyvä.+
17 Mutta nyt sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.+
18 Sillä tiedän, ettei minussa, toisin sanoen minun lihassani, asu mitään hyvää,+ sillä kyky tahtoa+ minussa on, mutta kykyä saada aikaan+ sitä, mikä on hyvää, ei ole.
19 Sillä sitä hyvää, mitä tahdon, minä en tee,+ vaan sitä pahaa, mitä en tahdo, sitä minä harjoitan.
20 Jos siis teen sitä, mitä en tahdo, niin sitä en saa aikaan enää minä, vaan minussa asuva synti.+
21 Totean siis omassa tapauksessani sen lain, että kun tahdon tehdä sitä, mikä on oikein,+ niin minussa on sitä, mikä on pahaa.+
22 Minä todella tunnen iloa+ Jumalan laista sen ihmisen+ mukaan, joka olen sisäisesti,
23 mutta näen jäsenissäni+ toisen lain, joka sotii+ mieleni lakia+ vastaan ja johtaa minua jäsenissäni olevan synnin lain vankina.+
24 Minä kurja* ihminen! Kuka pelastaa minut tämän kuoleman alaisesta ruumiista?+
25 Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta!+ Niinpä minä itse olen siis mieleltäni Jumalan lain+ orja, mutta lihaltani synnin lain.+
Alaviitteet
^ Tai ”aviomiehen alaisen naisen”.
^ ”avionrikkoja”. Lat. adultera.
^ ”olisimme orjia”, אAB; J18: ”olisimme Jehovan palvelijoita”.
^ Tai: ”Sinun ei tule himoita.”
^ Tai ”toivon”.
^ Kirjm. ”kovettumista kärsivä”.
