Ruut 3:1–18
3 Noomi, hänen anoppinsa, sanoi hänelle nyt: ”Tyttäreni, eikö minun pitäisi etsiä sinulle lepopaikka,+ jotta sinun kävisi hyvin?
2 Ja eikö Boas, jonka nuoren naisväen kanssa olet edelleen ollut, ole sukulaisemme?+ Katso! Hän viskaa+ tänä iltana ohria puimatantereella.
3 Ja sinun on peseydyttävä ja hierottava itsesi öljyllä+ ja pantava yllesi päällysvaippasi+ ja mentävä alas puimatantereelle. Älä ilmaise itseäsi miehelle, ennen kuin hän on lakannut syömästä ja juomasta.
4 Ja tapahtukoon, että kun hän asettuu makuulle, sinun on silloin pantava merkille se paikka, mihin hän käy maata, ja sinun on mentävä ja nostettava peitettä hänen jalkopäästään ja asetuttava makuulle, ja hän puolestaan ilmoittaa sinulle, mitä sinun pitäisi tehdä.”
5 Silloin hän sanoi hänelle: ”Minä teen kaiken, mitä minulle* sanot.”
6 Sitten hän lähti alas puimatantereelle ja teki aivan niin kuin hänen anoppinsa oli häntä käskenyt.
7 Sillä välin Boas söi ja joi, ja hänen sydämensä tunsi mielihyvää.+ Sitten hän asettui makuulle viljakasan ääripäähän. Sen jälkeen Ruut tuli salavihkaa ja nosti peitettä hänen jalkopäästään ja asettui makuulle.
8 Ja keskiyöllä tapahtui, että mies alkoi vapista. Niin hän kumartui eteenpäin, ja katso, hänen jalkopäässään makasi nainen!
9 Silloin hän sanoi: ”Kuka sinä olet?” Hän sanoi vuorostaan: ”Minä olen Ruut, orjattaresi, ja sinun on levitettävä liepeesi orjattaresi yli, sillä sinä olet lunastaja.”+
10 Siihen hän sanoi: ”Jehova siunatkoon sinua,+ tyttäreni. Sinä olet ilmaissut rakkaudellista huomaavaisuuttasi+ viimeksi vielä paremmin kuin ensimmäisellä kerralla,+ kun et ole lähtenyt nuorten miesten perään, et alhaisten etkä rikkaiden.
11 Ja nyt, tyttäreni, älä pelkää. Teen hyväksesi kaiken, minkä sanot,+ sillä jokainen kansani portissa* tietää, että sinä olet oivallinen nainen.+
12 Ja vaikka nyt onkin totta, että minä olen lunastaja,+ niin on minua läheisempikin lunastaja.+
13 Jää tähän yöksi, ja aamulla on tapahduttava, että jos hän lunastaa+ sinut, hyvä, lunastakoon. Mutta jos hän ei tunne halua lunastaa sinua, niin minä itse lunastan sinut, niin totta kuin Jehova elää.+ Lepää siinä aamuun asti.”
14 Ja hän makasi hänen jalkopäässään aamuun asti ja nousi sitten, ennen kuin kukaan voi tuntea toistaan. Sitten Boas sanoi: ”Älköön tulko tunnetuksi, että nainen tuli puimatantereelle.”+
15 Ja hän sanoi vielä: ”Tuo päällysviitta, joka on ylläsi, ja pidä sitä auki.” Niin hän piti sitä auki, ja sitten Boas mittasi siihen kuusi mitallista* ohria ja pani sen hänen kannettavakseen, minkä jälkeen hän* meni kaupunkiin.
16 Ja Ruut lähti anoppinsa luo, joka sanoi: ”Kuka olet, tyttäreni?” Niin hän kertoi hänelle kaiken, mitä mies oli hänelle tehnyt.
17 Ja hän sanoi vielä: ”Nämä kuusi mitallista ohria hän antoi minulle, sillä hän sanoi minulle*: ’Älä mene tyhjin käsin anoppisi luo.’”+
18 Silloin Noomi sanoi: ”Ole alallasi, tyttäreni, kunnes tiedät, miten asia päättyy, sillä mies ei saa rauhaa ennen kuin on saattanut asian tänään päätökseen.”+
Alaviitteet
^ ”minulle”, TSy ja monet hepr. käsik:t. M:ssä ei ole tätä sanaa, mutta siinä on tätä sanaa vastaavat qere (luettava) -vokaalimerkit sanan ”sanot” jälkeen. Vrt. Tu 20:13, alav.
^ Tai ”kaupungissa”.
^ Rabbiinisten lähteiden mukaan tämä oli kuusi sea-mitallista eli 44 l. Tämän enempää hän tuskin olisi pystynyt kantamaan päänsä päällä.
^ ”hän”, mask., M; SyVg: ”hän”, fem.
