Ruut 4:1–22
4 Boas puolestaan meni ylös portille+ ja jäi istumaan sinne. Ja katso, lunastaja, jonka Boas oli maininnut,+ kulki ohitse. Silloin hän sanoi: ”Poikkea toki istumaan tänne, sinä siellä*.” Niin hän poikkesi ja istuutui.
2 Sen jälkeen hän otti kymmenen miestä kaupungin vanhimmista*+ ja sanoi: ”Istuutukaa tähän.” Niin he istuutuivat.
3 Sitten hän sanoi lunastajalle:+ ”Se peltopalsta, joka kuului veljellemme Elimelekille,+ on Moabin maa-alueelta+ palanneen Noomin pakko myydä.
4 Minä puolestani ajattelin*, että minun tulisi ilmaista se sinulle* ja sanoa: ’Osta se+ asukkaiden ja kansani vanhinten edessä.+ Jos lunastat sen, niin lunasta, mutta ellet lunasta sitä, ilmoita toki minulle, että tietäisin, sillä lunastamassa ei ole ketään muuta kuin sinä,+ ja minä olen sinusta seuraava.’” Siihen hän sanoi: ”Minä lunastan sen.”+
5 Silloin Boas sanoi: ”Sinä päivänä, jona ostat pellon Noomin kädestä, sinun on ostettava se myös moabilaiselta Ruutilta, vainajan leskeltä*, nostaaksesi vainajan nimen hänen perinnölleen.”+
6 Tähän lunastaja sanoi: ”En voi lunastaa sitä itselleni, jotten turmelisi omaa perintöäni. Lunasta sinä se itsellesi minun lunastusoikeudellani, sillä minä en voi lunastaa.”
7 Ennen vanhaan oli Israelissa tapana* vahvistaa kaikki lunastusoikeutta ja vaihtoa koskevat asiat näin: miehen oli riisuttava sandaalinsa+ ja annettava se lähimmäiselleen; ja tämä oli todistuksena Israelissa.
8 Kun siis lunastaja* sanoi Boasille: ”Osta se itsellesi”, hän riisui sitten sandaalinsa.*+
9 Silloin Boas sanoi vanhimmille ja kaikelle kansalle: ”Te olette tänään sen todistajia,+ että minä ostan Noomin kädestä kaiken Elimelekille kuuluneen ja kaiken Kiljonille ja Mahlonille kuuluneen.
10 Ja myös moabilaisen Ruutin, Mahlonin vaimon, minä ostan vaimoksi itselleni, jotta antaisin vainajan nimen+ nousta hänen perinnölleen eikä vainajan nimi karsiutuisi pois hänen veljiensä keskuudesta eikä hänen kotipaikkansa portista. Te olette tänään todistajia.”+
11 Tähän kaikki portissa oleva kansa ja vanhimmat sanoivat: ”Todistajia! Suokoon Jehova, että huoneeseesi tuleva vaimo* olisi Raakelin+ kaltainen ja Lean+ kaltainen, jotka molemmat rakensivat Israelin huoneen,+ ja osoita sinä arvosi Efratassa+ ja tee nimesi huomattavaksi* Betlehemissä.+
12 Ja tulkoon huoneesi Tamarin Juudalle synnyttämän Peresin+ huoneen kaltaiseksi niistä jälkeläisistä, jotka Jehova antaa sinulle tästä nuoresta naisesta.”+
13 Boas siis otti Ruutin, ja tämä tuli hänen vaimokseen, ja hän yhtyi häneen. Niin Jehova antoi hänen hedelmöityä,+ ja hän synnytti pojan.
14 Ja naiset sanoivat+ Noomille: ”Siunattu olkoon Jehova,+ joka ei ole jättänyt sinua tänään ilman lunastajaa, jotta hänen* nimeään kuulutettaisiin Israelissa.
15 Ja hänestä on tullut sinun sielusi virvoittaja* ja vanhuutesi elättäjä,+ sillä miniäsi, joka todella rakastaa sinua+ ja joka on sinulle parempi kuin seitsemän poikaa,+ on synnyttänyt hänet.”
16 Niin Noomi otti lapsen ja pani sen povelleen, ja hän tuli sen hoitajaksi.
17 Sitten naapurin+ naiset antoivat sille nimen ja sanoivat: ”Noomille on syntynyt poika.” Ja he antoivat hänelle nimen Obed.*+ Hän on Daavidin isän Iisain+ isä.
18 Nämä ovat nyt Peresin+ sukupolvet: Peresille syntyi Hesron,+
19 ja Hesronille syntyi Ram, ja Ramille+ syntyi Amminadab,
20 ja Amminadabille+ syntyi Nahson,+ ja Nahsonille syntyi Salma*,
21 ja Salmalle*+ syntyi Boas, ja Boasille+ syntyi Obed,
22 ja Obedille syntyi Iisai,+ ja Iisaille syntyi Daavid.+
Alaviitteet
^ ”sinä siellä”. Hepr. Pelo·niʹ ʼAl·mo·niʹ.
^ Tai ”vanhemmista miehistä”.
^ Kirjm. ”sanoin [itsekseni]”.
^ Kirjm. ”tulisi paljastaa korvasi”.
^ Kirjm. ”vaimolta”.
^ ”tapana”, LXXSyVg; M jättää pois.
^ LXX lisää: ”ja antoi sen hänelle”.
^ Tai ”nainen”. TSy: ”tämä [huoneeseesi tuleva] vaimo”; LXX: ”vaimosi”.
^ ”hänen”, mask., MSyVg; LXXIt: ”sinun [nimeäsi]”.
^ Tai ”elämäsi [hepr. neʹfeš; kreik. psy·khēnʹ; lat. animam] palauttaja”.
^ Merk. ’palvelija’, ’palveleva’.
^ ”Salma”, M; LXXB: ”Salman”; LXXAVgc, useat hepr. käsik:t ja armenialainen, etiopialainen ja sahidilainen käännös: ”Salmon”.
^ ”Salmonille”, MLXXAVgc; LXXB: ”Salmanille”. Ks. Mt 1:4, 5; Lu 3:31–33.
