Tuomarien kirja 1:1–36
1 Ja Joosuan kuoleman+ jälkeen tapahtui, että Israelin pojat ryhtyivät tiedustelemaan+ Jehovalta sanoen: ”Kuka meistä lähtee ensimmäisenä kanaanilaisia vastaan, taistelemaan heitä vastaan?”
2 Tähän Jehova sanoi: ”Juuda lähtee.+ Katso! Minä annan maan hänen käsiinsä.”
3 Silloin Juuda sanoi veljelleen Simeonille: ”Tule minun kanssani minun arpaosaani+ ja taistelkaamme kanaanilaisia vastaan, niin minä itse vuorostani lähden sinun kanssasi sinun arpaosaasi.”+ Niin Simeon lähti hänen kanssaan.+
4 Silloin Juuda lähti ja Jehova antoi kanaanilaiset ja perissiläiset heidän käsiinsä,+ niin että he löivät heidät Besekissä, kymmenentuhatta miestä.
5 Kun he kohtasivat Adoni-Besekin Besekissä, niin he taistelivat häntä vastaan ja löivät kanaanilaiset+ ja perissiläiset.+
6 Kun Adoni-Besek lähti pakoon, niin he ryhtyivät ajamaan häntä takaa ja saivat hänet kiinni ja hakkasivat pois peukalot hänen käsistään ja isotvarpaat hänen jaloistaan.
7 Tällöin Adoni-Besek sanoi: ”Seitsemänkymmentä kuningasta, joiden käsistä oli hakattu pois peukalot ja jaloista isotvarpaat, on ollut keräilemässä ruokaa pöytäni alta. Niin kuin minä olen tehnyt, niin Jumala on maksanut minulle takaisin.”+ Sen jälkeen he veivät hänet Jerusalemiin,+ ja siellä hän kuoli.
8 Juudan pojat kävivät edelleen sotaa Jerusalemia+ vastaan ja lopulta valloittivat sen ja löivät sen* miekan terällä, ja kaupungin he luovuttivat tulen valtaan.
9 Ja sen jälkeen Juudan pojat menivät alas taistelemaan niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat vuoristossa ja Negevissä+ ja Sefelassa.+
10 Niin Juuda marssi niitä kanaanilaisia vastaan, jotka asuivat Hebronissa+ (Hebronin nimi oli muuten sitä ennen Kirjat-Arba),+ ja löi Sesain ja Ahimanin ja Talmain.+
11 Ja sieltä he marssivat Debirin+ asukkaita vastaan. (Debirin nimi oli muuten sitä ennen Kirjat-Sefer.)+
12 Sitten Kaleb+ sanoi: ”Kuka ikinä lyö Kirjat-Seferin ja valloittaa sen, hänelle minä annan tyttäreni Aksan+ vaimoksi.”+
13 Ja Otniel,+ Kalebin nuoremman veljen Kenasin+ poika,+ valloitti lopulta sen. Siitä hän antoi hänelle tyttärensä Aksan vaimoksi.+
14 Ja tapahtui, että kun tämä oli menossa kotiin, hän yllytti miestään pyytämään hänen isältään peltoa. Sitten hän taputti käsiään ollessaan aasin selässä.*+ Silloin Kaleb sanoi hänelle: ”Mitä tahdot?”
15 Niin hän sanoi hänelle: ”Suo toki minulle siunaus,+ sillä eteläisen maapalan olet minulle antanut, ja sinun täytyy antaa minulle Gullot-Maim*.” Niin Kaleb antoi hänelle Ylä-Gullotin+ ja Ala-Gullotin*.
16 Ja sen keniläisen+ pojat, jonka vävy Mooses oli,*+ tulivat palmukaupungista+ Juudan poikien kanssa ylös Juudan erämaahan, joka on Aradista+ etelään. Sitten he menivät ja asettuivat asumaan kansan sekaan.+
17 Mutta Juuda marssi eteenpäin veljensä Simeonin kanssa, ja he ryhtyivät lyömään Sefatissa asuvia kanaanilaisia ja vihkimään sitä tuhon omaksi.+ Siksi kaupungille annettiin nimeksi Horma.*+
18 Sen jälkeen Juuda valloitti Gazan+ ja sen alueen ja Askelonin+ ja sen alueen sekä Ekronin+ ja sen alueen.
19 Ja Jehova oli edelleen Juudan kanssa, niin että hän otti haltuunsa vuoriston, mutta hän ei kyennyt häätämään alatasangon asukkaita, koska heillä oli rautaviikatteiset*+ sotavaunut.+
20 Kun he antoivat Kalebille Hebronin, kuten Mooses oli luvannut,+ niin hän ajoi sieltä pois ne kolme Anakin poikaa.+
21 Eivätkä Benjaminin pojat ajaneet pois Jerusalemissa asuvia jebusilaisia,+ vaan jebusilaiset asuvat Jerusalemissa Benjaminin poikien kanssa vielä tänäkin päivänä.+
22 Sillä välin myös Joosefin huone+ lähti puolestaan Beteliä+ vastaan, ja Jehova oli heidän kanssaan.+
23 Ja Joosefin huone alkoi vakoilla+ Beteliä (kaupungin nimi oli muuten tätä ennen Lus),+
24 ja vartijat* näkivät lopulta miehen lähtevän kaupungista. Niin he sanoivat hänelle: ”Näytähän meille kaupunkiin johtava tie, niin me osoitamme varmasti huomaavaisuutta sinua kohtaan.”+
25 Silloin mies näytti heille kaupunkiin johtavan tien, ja he löivät sitten kaupungin miekan terällä,+ mutta miehen ja koko hänen sukunsa he päästivät menemään.+
26 Sen jälkeen mies meni heettiläisten+ maahan ja rakensi kaupungin ja antoi sille nimeksi Lus. Se on ollut sen nimenä tähän päivään asti.
27 Eikä Manasse+ ottanut haltuunsa Bet-Seania+ ja sen tytärkaupunkeja* eikä Taanakia+ ja sen tytärkaupunkeja eikä Dorin+ asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Jibleamin+ asukkaita ja sen tytärkaupunkeja eikä Megiddon+ asukkaita ja sen tytärkaupunkeja, vaan kanaanilaiset asuivat itsepintaisesti tässä maassa.+
28 Ja tapahtui, että Israel vahvistui+ ja ryhtyi panemaan kanaanilaisia pakkotyöhön,+ eivätkä he ajaneet heitä pois kokonaan.+
29 Ei liioin Efraim ajanut pois Geserissä asuvia kanaanilaisia, vaan kanaanilaiset asuivat edelleen heidän keskuudessaan Geserissä.+
30 Sebulon+ ei ajanut pois Kitronin asukkaita eikä Nahalolin+ asukkaita, vaan kanaanilaiset asuivat edelleen heidän keskuudessaan+ ja joutuivat pakkotyön alaisiksi.+
31 Asser+ ei ajanut pois Akkon* asukkaita eikä Sidonin+ eikä Ahlabin eikä Aksibin+ eikä Helban eikä Afikin+ eikä Rehobin+ asukkaita.
32 Ja asserilaiset asuivat edelleen maassa asuvien kanaanilaisten keskuudessa, koska eivät ajaneet heitä pois.+
33 Naftali+ ei ajanut pois Bet-Semesin asukkaita eikä Bet-Anatin+ asukkaita, vaan he asuivat edelleen maassa asuvien kanaanilaisten keskuudessa,+ ja Bet-Semesin ja Bet-Anatin asukkaat joutuivat heille pakkotyöhön.+
34 Ja amorilaiset työnsivät jatkuvasti Danin poikia+ vuoristoon, sillä he eivät sallineet näiden tulla alas alatasangolle.+
35 Niin amorilaiset asuivat itsepintaisesti Heresinvuorella ja Aijalonissa+ ja Saalbimissa.+ Mutta Joosefin huoneen käsi kävi niin raskaaksi, että heidät alistettiin pakkotyöhön.+
36 Ja amorilaisten alue ulottui Akrabbimin ylämäestä,+ Selasta*, ylöspäin.
Alaviitteet
^ Tai ”asukkaat”.
^ Tai: ”Sitten hän liukui alas (laskeutui) aasin selästä.”
^ Merk. ’vesialtaat (-maljat)’.
^ Tai ”ylemmän altaan ja alemman altaan”.
^ Tai ”Ja keniläisen, Mooseksen apen, pojat”.
^ Merk. ’tuhoon vihkiminen’; LXXB: ”Anathema”; Vg: ”Horma, ts. anateema”.
^ Kirjm. ”rautaiset”.
^ Tai ”tiedustelijat”.
^ Kirjm. ”sen tyttäriä”.
^ Tai ”Kalliosta”. Hepr. me·has·Seʹlaʽ.
