Tuomarien kirja 14:1–20
14 Sitten Simson meni alas Timnaan+ ja näki Timnassa filistealaisten tyttäriä olevan naisen.
2 Niin hän meni kertomaan siitä isälleen ja äidilleen ja sanoi: ”Olen nähnyt Timnassa filistealaisten tyttäriä olevan naisen, ja nyt, ottakaa hänet minulle vaimoksi.”+
3 Mutta hänen isänsä ja äitinsä sanoivat hänelle: ”Eikö veljiesi tyttärien joukossa ja koko kansani keskuudessa ole naista,+ koska aiot ottaa vaimon ympärileikkaamattomista filistealaisista?”+ Silti Simson sanoi isälleen: ”Hanki vain hänet minulle, sillä hän on minun silmissäni juuri se oikea.”
4 Hänen isänsä ja äitinsä eivät puolestaan tienneet, että se oli Jehovasta,+ että hän etsi tilaisuutta filistealaisia vastaan, koska filistealaiset hallitsivat juuri siihen aikaan Israelia.+
5 Niinpä Simson meni isänsä ja äitinsä kanssa alas Timnaan.+ Kun hän* saapui Timnan viinitarhoille, niin katso, harjakas nuori leijona tuli karjuen häntä vastaan.
6 Silloin Jehovan henki alkoi vaikuttaa hänessä,+ niin että hän repäisi sen kahtia niin kuin urosvohla repäistään kahtia, eikä hänellä ollut kädessään mitään. Eikä hän kertonut isälleen eikä äidilleen, mitä hän oli tehnyt.
7 Ja hän jatkoi matkaansa alas ja puhutteli naista, ja tämä oli yhä oikea Simsonin silmissä.+
8 Mutta jonkin ajan kuluttua hän meni takaisin viedäkseen naisen kotiin.+ Samalla hän poikkesi katsomaan leijonan* raatoa, ja kas, leijonan ruumiissa oli mehiläisparvi sekä hunajaa.+
9 Niin hän kaapi sen kouriinsa ja kulki edelleen syöden kulkiessaan.*+ Tultuaan* isänsä ja äitinsä luo hän antoi heti heillekin sitä, ja he alkoivat syödä. Eikä hän kertonut heille, että hän oli kaapinut hunajan leijonan ruumiista.
10 Ja hänen isänsä jatkoi matkaansa alas naisen luo, ja Simson ryhtyi laittamaan siellä pitoja,+ sillä niin oli nuorten miesten tapana tehdä.
11 Ja tapahtui, että hänet nähtyään he valitsivat heti kolmekymmentä sulhaspoikaa olemaan hänen kanssaan.
12 Silloin Simson sanoi heille: ”Sallittehan minun esittää teille arvoituksen.+ Jos varmasti selitätte sen minulle seitsemän pitopäivän+ kuluessa ja todella ratkaisette sen, niin minun on annettava teille kolmekymmentä aluspukinetta ja kolmekymmentä vaatekertaa.+
13 Mutta jos ette pysty selittämään sitä minulle, niin teidän itsenne on annettava minulle kolmekymmentä aluspukinetta ja kolmekymmentä vaatekertaa.” Tähän he sanoivat hänelle: ”Esitä toki arvoituksesi, ja anna meidän kuulla se.”
14 Niin hän sanoi heille:
”Lähti syöjästä+ syötävä,ja lähti väkevästä makea.”+
Ja osoittautui, etteivät he kyenneet selittämään arvoitusta kolmeen päivään.
15 Ja neljäntenä* päivänä tapahtui, että he sanoivat Simsonin vaimolle: ”Viekoittele miehesi kertomaan meille arvoituksen ratkaisu.+ Muutoin poltamme sinut ja isäsi huoneen tulella.+ Oletteko kutsuneet meidät tänne ottaaksenne meidän omaisuutemme?”+
16 Niinpä Simsonin vaimo ahdisti häntä itkullaan+ ja sanoi: ”Sinähän vain vihaat minua etkä rakasta minua.+ Sinä esitit arvoituksen kansani pojille,+ mutta minulle et ole selittänyt sitä.” Tällöin hän sanoi hänelle: ”Enhän ole selittänyt sitä edes omalle isälleni enkä äidilleni,+ pitäisikö minun siis selittää se sinulle?”
17 Mutta nainen ahdisti häntä itkullaan ne seitsemän päivää, jotka heidän pitonsa kestivät, ja tapahtui, että seitsemäntenä päivänä hän vihdoin kertoi naiselle ratkaisun, koska tämä oli painostanut häntä.+ Sitten nainen kertoi arvoituksen ratkaisun kansansa pojille.+
18 Niin kaupungin miehet sanoivat hänelle seitsemäntenä päivänä, ennen kuin hän edes ehti mennä sisähuoneeseen:*+
”Mikä on makeampaa kuin hunaja,ja mikä on väkevämpi kuin leijona?”+
Hän sanoi vuorostaan heille:”Ellette olisi kyntäneet minun hiehollani,+ette olisi arvoitustani ratkaisseet.”+
19 Ja Jehovan henki alkoi vaikuttaa hänessä,+ niin että hän meni alas Askeloniin+ ja löi kolmekymmentä sikäläistä miestä ja otti, minkä hän heiltä riisui, ja antoi pukineet arvoituksen selittäjille.+ Ja hänen suuttumuksensa hehkui edelleen, ja hän lähti ylös isänsä taloon.
20 Ja Simsonin vaimo+ joutui eräälle hänen sulhaspojistaan,+ joka oli ollut hänen seurassaan.
Alaviitteet
^ ”hän”, LXX; MVg: ”he [saapuivat]”.
^ ”leijonan”. Hepr. ha·ʼar·jehʹ ’afrikkalainen leijona’.
^ ”syöden kulkiessaan”. Kirjm. ”kulkien ja syöden”. Hepreassa on näiden verbien infinitivus absolutus, persoonaton ja ajan suhteen epämääräinen verbimuoto.
^ Kirjm. ”Kuljettuaan”.
^ ”neljäntenä”, LXXSy; MVg: ”seitsemäntenä”.
