Tuomarien kirja 17:1–13

17  Efraimin vuoristossa+ oli aikanaan mies, jonka nimi oli Miika*.  Kerran hän sanoi äidilleen: ”Ne tuhat sata hopearahaa, jotka sinulta otettiin ja joista lausuit kirouksen+ ja sanoitkin sen kuulteni – katso, se hopea on minulla. Minä sen otin.”+ Siihen hänen äitinsä sanoi: ”Jehova siunatkoon poikaani.”+  Niin hän palautti äidilleen ne tuhat sata hopearahaa,+ ja hänen äitinsä sanoi edelleen: ”Minun on poikani puolesta ehdottomasti pyhitettävä hopea kädestäni Jehovalle veistetyn kuvan+ ja valetun patsaan+ valmistamista varten; ja nyt minä annan sen sinulle takaisin*.”  Niin hän palautti hopean äidilleen, ja hänen äitinsä otti kaksisataa hopearahaa ja antoi ne hopeasepälle.+ Ja tämä valmisti veistetyn kuvan+ ja valetun patsaan,+ ja se oli sitten Miikan talossa.  Ja sillä miehellä, Miikalla*, oli jumalien* huone,+ ja niin hän teki efodin+ sekä terafim-kuvia*+ ja täytti yhden poikansa käden vallalla,*+ jotta tämä olisi hänelle pappina.+  Noina päivinä ei Israelissa ollut kuningasta.+ Jokainen oli tottunut tekemään sitä, mikä hänen omissa silmissään oli oikein.+  Juudan Betlehemissä+ oli aikanaan nuori mies, Juudan sukua*, ja hän oli leeviläinen.*+ Ja hän asui siellä jonkin aikaa.  Ja tämä mies lähti Betlehemin kaupungista Juudasta asuakseen jonkin aikaa missä tahansa, mistä vain paikan löytäisi. Kulkiessaan hän tuli lopulta Efraimin vuoristoon, aina Miikan+ talolle asti.  Silloin Miika sanoi hänelle: ”Mistä sinä tulet?” Siihen hän sanoi hänelle: ”Olen leeviläinen Juudan Betlehemistä, ja olen matkalla asuakseni jonkin aikaa missä tahansa, mistä vain paikan löydän.” 10  Niin Miika sanoi hänelle: ”Asu toki minun luonani ja ole isänäni+ ja pappinani,+ niin minä puolestani annan sinulle kymmenen hopearahaa vuodessa ja tavanomaisen vaatetuksen ja ravintosi.” Silloin leeviläinen meni sisään. 11  Niin leeviläinen päätti asua miehen luona, ja tästä nuoresta miehestä tuli hänelle lopulta kuin yksi hänen pojistaan. 12  Lisäksi Miika täytti leeviläisen käden vallalla,+ jotta tämä nuori mies olisi hänelle pappina+ ja jäisi Miikan taloon. 13  Siksi Miika sanoi: ”Nyt minä todella tiedän, että Jehova tekee minulle hyvää, koska leeviläinen on tullut minulle papiksi.”+

Alaviitteet

Merk. ’Kuka on Jehovan kaltainen?’ Hepr. Mi·khaʹjehu.
”ja nyt minä annan sen sinulle takaisin”. Jotkut esittävät, että tämä pitäisi siirtää jakeeseen 2 sanojen ”Minä sen otin” perään.
Tai ”ja asetti yhden poikansa virkaan”.
Vrt. 1Mo 31:19, alav.
”jumalien”. Hepr. ʼelo·himʹ; kreik. the·ouʹ ’jumalan’. Ks. 18:24.
”Miikalla”. Hepr. Mi·khahʹ.
Mahd. ”Mooseksen sukua”. Vrt. 18:30.
Tai ”ja joka oli leeviläinen”, MLXXVg; Sy: ”ja hänen nimensä oli Leevi”.