Tuomarien kirja 2:1–23

2  Silloin Jehovan enkeli+ meni Gilgalista+ ylös Bokimiin+ ja sanoi: ”Minä ryhdyin tuomaan teitä pois Egyptistä ja tuomaan teitä siihen maahan, josta vannoin* esi-isillenne.+ Lisäksi minä sanoin: ’En koskaan riko liittoani teidän kanssanne.+  Ettekä tekään saa tehdä liittoa tämän maan asukkaiden kanssa.+ Heidän alttarinsa teidän tulee hajottaa.’+ Mutta te ette ole kuunnelleet minun ääntäni.+ Miksi olette tehneet tämän?+  Niinpä minä olen puolestani sanonut: ’Minä en aja heitä pois edestänne, vaan heidän on tultava teille ansoiksi+ ja heidän jumalansa tulevat teille syötiksi.’”+  Ja tapahtui, että heti kun Jehovan enkeli oli puhunut nämä sanat kaikille Israelin pojille, kansa korotti äänensä ja itki.+  Niin he antoivat sille paikalle nimen Bokim*. Ja he uhrasivat siellä Jehovalle.  Kun Joosua lähetti kansan menemään, niin Israelin pojat lähtivät matkaan, kukin perinnölleen, ottaakseen maan haltuunsa.+  Ja kansa palveli Jehovaa kaikkina Joosuan päivinä ja kaikkina niiden vanhinten* päivinä, joiden päivät jatkuivat Joosuan jälkeen* ja jotka olivat nähneet kaiken Jehovan suuren työn, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.+  Sitten Joosua, Nunin poika, Jehovan palvelija, kuoli sadankymmenen vuoden ikäisenä.+  Niin he hautasivat hänet hänen perintöalueelleen Timnat-Heresiin*+ Efraimin vuoristoon, Gaasinvuoren pohjoispuolelle.+ 10  Ja koko se sukupolvi koottiin myös isiensä luo,+ ja heidän jälkeensä alkoi nousta toinen sukupolvi, joka ei tuntenut Jehovaa eikä sitä työtä, jonka hän oli tehnyt Israelin hyväksi.+ 11  Ja Israelin pojat tekivät sitä, mikä oli pahaa Jehovan silmissä,+ ja palvelivat* Baaleja.+ 12  Siten he hylkäsivät Jehovan, isiensä Jumalan, joka oli tuonut heidät pois Egyptin maasta,+ ja lähtivät seuraamaan heitä ympäröivien kansojen jumalien joukossa olevia muita jumalia+ ja alkoivat kumartaa niitä, niin että he loukkasivat Jehovaa.+ 13  Niin he hylkäsivät Jehovan ja ryhtyivät palvelemaan Baalia ja Astoretin+ kuvia*. 14  Tällöin Jehovan suuttumus syttyi Israelia kohtaan,+ niin että hän antoi heidät ryöstäjien käsiin, ja nämä alkoivat ryöstää heitä,+ ja hän ryhtyi myymään* heitä heidän ympärillään olevien vihollisten käsiin,+ eivätkä he kyenneet enää kestämään vihollistensa edessä.+ 15  Kaikkialla, minne he lähtivät, osoittautui Jehovan käsi olevan heitä vastaan onnettomuudeksi,+ niin kuin Jehova oli puhunut ja niin kuin Jehova oli heille vannonut,+ ja he joutuivat hyvin ahtaalle.+ 16  Silloin Jehova herätti tuomareita,+ ja nämä pelastivat heidät heidän ryöstäjiensä käsistä.+ 17  Eivätkä he kuunnelleet tuomareitaankaan, vaan olivat moraalittomissa suhteissa*+ muihin jumaliin+ ja kumarsivat niitä. He poikkesivat nopeasti siltä tieltä, jota heidän esi-isänsä olivat Jehovan käskyjä totellen vaeltaneet.+ He eivät tehneet samalla tavalla. 18  Ja kun Jehova herätti heille tuomareita,+ niin osoittautui, että Jehova oli tuomarin kanssa, ja hän pelasti heidät heidän vihollistensa käsistä kaikkina tuomarin päivinä, sillä Jehova tunsi mielipahaa+ heidän voihkiessaan sortajiensa+ ja heitä sysivien takia. 19  Ja tapahtui, että kun tuomari kuoli, he kääntyivät jälleen takaisin ja toimivat vielä turmiollisemmin kuin heidän isänsä kulkemalla muiden jumalien perässä palvellakseen niitä ja kumartaakseen niitä.+ He eivät luopuneet menettelytavoistaan eivätkä itsepäisestä käyttäytymisestään.+ 20  Lopulta Jehovan suuttumus syttyi+ Israelia kohtaan ja hän sanoi: ”Koska tämä kansakunta on rikkonut liittoni,+ josta minä annoin käskyn heidän esi-isilleen, eikä ole kuunnellut ääntäni,+ 21  niin en minäkään enää aja sen edestä pois yhtään ainoata niistä kansakunnista, jotka Joosua kuollessaan jätti jäljelle,+ 22  koetellakseni niiden avulla+ Israelia, pitävätkö he Jehovan tien vaeltamalla sitä, niin kuin heidän isänsä pitivät sen, vai eivät.” 23  Niin Jehova antoi näiden kansakuntien jäädä paikoilleen ajamatta niitä nopeasti pois,+ eikä hän antanut niitä Joosuan käsiin.

Alaviitteet

Tai ”maahan, jonka lupasin valalla”.
Merk. ’itkijät’.
Tai ”vanhempien miesten”. Hepr. haz·zeqe·nimʹ; kreik. pre·sby·teʹrōn. Ks. Ap 15:2, alav.
Tai ”jotka elivät vielä Joosuan jälkeen”.
”Timnat-Heresiin”, MLXX; SyVg: ”Timnat-Serahiin”. Vrt. Jos 19:50; 24:30.
”ja palvelivat (palvoivat)”. Hepr. waj·ja·ʽav·duʹ; LXXA(kreikk.): e·laʹtreu·on ’suorittivat pyhää palvelusta’. Ks. 2Mo 3:12, alav.
”ja Astoretin kuvia”, ts. tämän pakanajumalattaren kuvia tai ilmentymiä. Hepr. wela·ʽAš·ta·rōtʹ, mon.; kreik. kai tais A·starʹtais ’ja Astarteja’; lat. et Astharoth.
”luovuttamaan”, LXX.
Tai ”syyllistyivät haureuteen (moraalittomuuteen) [muiden jumalien kanssa]”. Kreik. e·kse·porʹneu·san. Ks. liite 5A.