Tuomarien kirja 8:1–35

8  Silloin Efraimin miehet sanoivat hänelle: ”Mitä oletkaan tehnyt meille, kun et kutsunut meitä lähtiessäsi taistelemaan Midiania vastaan?”+ Ja he yrittivät kiivaasti käydä riitelemään hänen kanssaan.+  Lopulta hän sanoi heille: ”Mitäpä minä olen tehnyt teihin verrattuna?+ Eivätkö Efraimin jälkikorjuut+ ole paremmat kuin Abieserin+ viininkorjuu?  Teidän käsiinnehän Jumala* antoi Midianin ruhtinaat Orebin ja Seebin,+ ja mitä minä olen voinut tehdä teihin verrattuna?” Kun hän puhui nämä sanat, niin heidän henkensä tyyntyi häntä kohtaan.+  Lopulta Gideon tuli Jordanille ja ylitti sen, hän ja ne kolmesataa miestä, jotka olivat hänen kanssaan; he olivat väsyneitä mutta jatkoivat takaa-ajoa.  Myöhemmin hän sanoi Sukkotin+ miehille: ”Annattehan väelle, joka seuraa askeleitani, pyöreitä leipiä,+ sillä he ovat väsyneitä ja minä ajan takaa Sebahia+ ja Salmunnaa,+ Midianin kuninkaita.”  Mutta Sukkotin ruhtinaat sanoivat: ”Ovatko Sebahin ja Salmunnan kämmenet jo sinun kädessäsi, niin että armeijallesi olisi annettava leipää?”+  Tähän Gideon sanoi: ”Siksipä kun Jehova antaa Sebahin ja Salmunnan minun käsiini, minä puin teidän lihanne erämaan orjantappuroilla ja okapensailla.”*+  Ja hän jatkoi sieltä matkaansa ylös Penueliin+ ja puhui Penuelin miehille samalla tavalla, mutta he vastasivat hänelle niin kuin Sukkotin miehetkin olivat vastanneet.  Siksi hän sanoi Penuelin miehillekin: ”Kun palaan rauhassa, hajotan tämän tornin.”+ 10  Sebah ja Salmunna+ olivat nyt Karkorissa ja heidän leirinsä heidän kanssaan, noin viisitoistatuhatta, jotka olivat ainoat jäljelle jääneet itämaalaisten koko leiristä,+ ja kaatuneita oli satakaksikymmentätuhatta miekkamiestä.+ 11  Ja Gideon jatkoi matkaansa ylöspäin teltoissa asuvien tietä Nobahin ja Jogbehan+ itäpuolelle ja iski leiriin, kun sattui, ettei leiri ollut varuillaan.+ 12  Kun Sebah ja Salmunna lähtivät pakoon, hän ryhtyi heti ajamaan heitä takaa ja otti vangiksi molemmat Midianin kuninkaat, Sebahin ja Salmunnan,+ ja hän saattoi koko leirin vapisemaan. 13  Ja Gideon, Joasin poika, lähti paluumatkalle sodasta Heresiin nousevan solan kautta*. 14  Matkalla hän vangitsi erään nuoren miehen Sukkotin+ miehistä ja kuulusteli häntä.+ Niin tämä kirjoitti hänelle Sukkotin ruhtinaiden+ ja sen vanhinten, seitsemänkymmenenseitsemän miehen, nimet. 15  Sitten hän meni Sukkotin miesten luo ja sanoi: ”Tässä ovat Sebah ja Salmunna, joista te minua pilkkasitte sanomalla: ’Ovatko Sebahin ja Salmunnan kämmenet jo sinun kädessäsi, niin että väsyneille miehillesi olisi annettava leipää?’”+ 16  Sen jälkeen hän otti kaupungin vanhimmat sekä erämaan orjantappuroita ja okapensaita ja antoi niillä Sukkotin miehille läksytyksen.+ 17  Ja Penuelin+ tornin hän hajotti+ ja tappoi sitten kaupungin miehet. 18  Hän sanoi nyt Sebahille ja Salmunnalle:+ ”Millaisia olivat ne miehet, jotka te tapoitte Taborilla?”+ Tähän he sanoivat: ”Niin kuin sinä, sellaisia he olivat jokainen, vartaloltaan kuninkaan pojan kaltaisia.” 19  Siihen hän sanoi: ”He olivat veljiäni, äitini poikia. Niin totta kuin Jehova elää, jos olisitte jättäneet heidät eloon, minun ei tarvitsisi tappaa teitä.”+ 20  Sitten hän sanoi Jeterille, esikoiselleen: ”Nouse, tapa heidät.” Mutta nuori mies ei vetänyt miekkaansa esiin, sillä hän pelkäsi, koska hän oli vielä nuori mies.+ 21  Niin Sebah ja Salmunna sanoivat: ”Nouse itse ja käy kimppuumme, sillä sellainen kuin on mies, sellainen on hänen väkevyytensä.”+ Niin Gideon nousi ja tappoi+ Sebahin ja Salmunnan sekä otti heidän kameliensa kaulalla olleet puolikuun muotoiset* koristeet. 22  Myöhemmin Israelin miehet sanoivat Gideonille: ”Hallitse meitä,+ sinä ja poikasi sekä pojanpoikasi, sillä sinä olet pelastanut meidät Midianin käsistä.”+ 23  Mutta Gideon sanoi heille: ”En minä tule teitä hallitsemaan, eikä poikanikaan tule hallitsemaan teitä.+ Jehova teitä tulee hallitsemaan.”+ 24  Ja Gideon sanoi heille vielä: ”Sallikaa minun esittää teille pyyntö: antakoon kukin minulle nenärenkaan+ saaliistaan.” (Heillä näet oli kultaisia nenärenkaita, koska he olivat ismaelilaisia.)+ 25  Silloin he sanoivat: ”Varmasti annamme.” Niin he levittivät päällysvaipan ja heittivät kukin siihen nenärenkaan saaliistaan. 26  Ja hänen pyytämiensä kultaisten nenärenkaiden paino nousi tuhanteen seitsemäänsataan kultasekeliin* niiden puolikuun muotoisten* koristeiden+ ja korvariipusten sekä purppuranpunaisiksi värjättyjen villavaatteiden+ lisäksi, joita Midianin kuninkaat olivat pitäneet, sekä kamelien kaulassa olleiden käätyjen+ lisäksi. 27  Sitten Gideon valmisti siitä efodin+ ja asetti sen näytteille kaupunkiinsa Ofraan,+ ja koko Israel alkoi siellä olla moraalittomissa suhteissa siihen,*+ niin että siitä tuli ansa Gideonille ja hänen huonekunnalleen.+ 28  Näin Midian+ alistettiin Israelin poikien edessä, eikä se enää nostanut päätään, ja maassa vallitsi Gideonin päivinä rauha neljäkymmentä vuotta.+ 29  Ja Jerubbaal,+ Joasin poika, meni ja jäi asumaan taloonsa. 30  Ja Gideon sai seitsemänkymmentä poikaa,+ jotka lähtivät hänen kupeestaan, sillä hänellä oli ajan mittaan monta vaimoa. 31  Myös hänen sivuvaimonsa, joka oli Sikemissä, hänkin synnytti hänelle pojan. Niin hän antoi tälle nimen Abimelek.+ 32  Lopulta Gideon, Joasin poika, kuoli hyvässä vanhuusiässä, ja hänet haudattiin isänsä Joasin hautapaikkaan abieserilaisten Ofraan.+ 33  Ja tapahtui, että heti Gideonin kuoltua Israelin pojat alkoivat jälleen olla* moraalittomissa suhteissa Baaleihin,+ niin että he asettivat Baal-Beritin* jumalakseen.*+ 34  Eivätkä Israelin pojat muistaneet Jumalaansa Jehovaa,+ joka oli vapauttanut heidät kaikkien heidän ympärillään olevien vihollisten käsistä,+ 35  eivätkä he osoittaneet rakkaudellista huomaavaisuutta*+ Jerubbaalin, Gideonin, huonekunnalle vastineeksi kaikesta siitä hyvyydestä, jota hän oli osoittanut Israelia kohtaan.+

Alaviitteet

”Jumala”, MSy; TLXXVg: ”Jehova”.
Ts. jollain pistävällä; mahd. puimareillä.
Tai ”Heresin nousun kautta”.
”puolikuun muotoiset”. Tai ”kuunmuotoiset”.
”kultasekeliin”, Vg. Tai ”sekeliin kultaa”, LXXA; MLXXBSy jättävät pois sanan ”sekeli”. Ks. liite 8A.
”puolikuun muotoisten”. Tai ”kuunmuotoisten”.
Tai ”alkoi syyllistyä haureuteen (moraalittomuuteen) sen kanssa”.
jumalakseen”. Hepr. la·hemʹ – – leʼ·lo·himʹ; kreik. the·onʹ; lat. deum; LXXVg ymmärsivät sanan ʼelo·himʹ olevan monikossa ilmaisemassa ylhäisyyttä ja käänsivät sen siksi yksiköksi.
Nimen merk. ’liiton omistaja’.
Kirjm. ”Israelin pojat ryhtyivät kääntymään takaisin ja olemaan”.
Tai ”uskollista rakkautta”.