1. Mooseksen kirja 37:1–36
37 Jaakob asui edelleen Kanaanin maassa, jossa hänen isänsä oli asunut muukalaisena.+
2 Tämä on kertomus Jaakobin suvusta.*
Kun Joosef+ oli 17-vuotias nuori mies, hän oli paimentamassa katrasta+ isänsä vaimojen Bilhan+ ja Silpan+ poikien kanssa. Hänellä oli heistä huonoa kerrottavaa heidän isälleen.
3 Israel rakasti Joosefia enemmän kuin kaikkia muita poikiaan,+ koska hän oli saanut hänet vanhalla iällään, ja hän teetti hänelle kauniin pitkän vaatteen.
4 Kun Joosefin veljet näkivät, että heidän isänsä rakasti häntä enemmän kuin kaikkia heitä, he alkoivat vihata häntä, eivätkä he pystyneet puhumaan hänelle rauhallisesti.
5 Myöhemmin Joosef näki unen ja kertoi sen veljilleen,+ ja he saivat lisäsyyn vihata häntä.
6 Hän sanoi heille: ”Kuulkaahan, millaisen unen olen nähnyt.
7 Olimme sitomassa lyhteitä keskellä peltoa, kun minun lyhteeni nousi pystyyn ja teidän lyhteenne asettuivat minun lyhteeni ympärille ja kumarsivat sitä.”+
8 Hänen veljensä sanoivat hänelle: ”Aiotko muka tehdä itsestäsi meidän kuninkaamme ja hallita meitä?”+ Niin he saivat hänen unistaan ja sanoistaan lisäsyyn vihata häntä.
9 Sen jälkeen hän näki vielä toisen unen, ja hän kertoi sen veljilleen: ”Olen nähnyt toisen unen. Tällä kertaa aurinko, kuu ja 11 tähteä kumartuivat eteeni.”+
10 Sitten hän kertoi sen isälleen samoin kuin veljilleen, ja hänen isänsä nuhteli häntä ja sanoi hänelle: ”Mitä tämä unesi merkitsee? Tulisimmeko minä, äitisi ja veljesi tosiaan kumartumaan maahan edessäsi?”
11 Hänen veljensä tulivat hänelle kateellisiksi,+ mutta hänen isänsä painoi nämä sanat mieleensä.
12 Sitten hänen veljensä menivät laiduntamaan isänsä katrasta lähelle Sikemiä.+
13 Myöhemmin Israel sanoi Joosefille: ”Eivätkö veljesi olekin paimentamassa katraita lähellä Sikemiä? Annahan kun lähetän sinut heidän luokseen.” Joosef vastasi hänelle: ”Hyvä on!”
14 Niin Israel sanoi hänelle: ”Mene katsomaan, voivatko veljesi hyvin. Ota selvää, miten katras voi, ja tule kertomaan minulle.” Sen jälkeen hän lähetti Joosefin matkaan Hebronin+ laaksosta,* ja tämä kulki Sikemiä kohti.
15 Myöhemmin muuan mies tapasi hänet kiertelemästä alueella ja kysyi häneltä: ”Mitä etsit?”
16 Hän vastasi: ”Etsin veljiäni. Kertoisitko minulle, missä he ovat paimentamassa katraita?”
17 Mies sanoi: ”He ovat lähteneet täältä liikkeelle. Kuulin heidän sanovan: ’Mennään Dotaniin.’” Niin Joosef lähti veljiensä perään ja löysi heidät Dotanista.
18 He huomasivat hänet jo kaukaa, ja ennen kuin hän saapui heidän luokseen, he alkoivat punoa juonia surmatakseen hänet.
19 He sanoivat toisilleen: ”Katsokaa! Tuolta tulee se unennäkijä.+
20 Tulkaa, tapetaan hänet ja heitetään hänet johonkin vesikuoppaan. Sanotaan sitten, että petoeläin on syönyt hänet. Sittenpä nähdään, toteutuvatko hänen unensa.”
21 Kun Ruuben+ kuuli tämän, hän yritti pelastaa Joosefin heidän käsistään. Siksi hän sanoi: ”Ei riistetä hänen elämäänsä.”*+
22 Ruuben sanoi heille vielä: ”Älkää vuodattako verta.+ Heittäkää hänet tähän erämaan vesikuoppaan, mutta älkää vahingoittako häntä.”*+ Hän aikoi pelastaa hänet heidän käsistään palauttaakseen hänet hänen isälleen.
23 Heti kun Joosef tuli veljiensä luo, he kiskoivat kauniin pitkän vaatteen pois hänen yltään.+
24 Sitten he tarttuivat häneen ja heittivät hänet vesikuoppaan. Kuoppa oli silloin tyhjä, eikä siinä ollut vettä.
25 Sen jälkeen he istuutuivat syömään. Kun he nostivat katseensa, he näkivät, että ismaelilaisten+ karavaani oli tulossa Gileadista. Heidän kamelinsa kuljettivat ladaania,* balsamia ja pihkaista kuorta,+ ja he olivat matkalla Egyptiin.
26 Tällöin Juuda sanoi veljilleen: ”Mitä hyötyä siitä olisi, että tappaisimme veljemme ja salaisimme veritekomme?+
27 Tulkaa, myydään hänet+ ismaelilaisille eikä käydä häneen käsiksi. Hän on sentään meidän veljemme, meidän lihaamme.” Niin he kuuntelivat veljeään.
28 Kun midianilaiset+ kauppiaat kulkivat ohi, veljet nostivat Joosefin vesikuopasta ja myivät hänet ismaelilaisille 20 sekelistä hopeaa.+ Nämä miehet veivät hänet Egyptiin.
29 Kun Ruuben myöhemmin palasi vesikuopalle ja näki, ettei Joosef ollutkaan siellä, hän repäisi vaatteensa.
30 Palatessaan veljiensä luo hän huudahti: ”Poika on poissa! Mitä minä nyt teen?”
31 Silloin he ottivat Joosefin pitkän vaatteen, teurastivat vuohipukin ja kastoivat vaatteen sen vereen.
32 Sen jälkeen he lähettivät vaatteen isälleen ja sanoivat: ”Tämän me löysimme. Tarkastaisitko, onko se poikasi pitkä vaate vai ei.”+
33 Hän tarkasteli sitä ja huudahti: ”Se on poikani pitkä vaate! Petoeläimen on täytynyt syödä hänet! Joosef on varmasti raadeltu!”
34 Sen jälkeen Jaakob repäisi vaatteensa, pani säkkikankaan lanteilleen ja suri poikaansa monta päivää.
35 Kaikki hänen poikansa ja kaikki hänen tyttärensä yrittivät lohduttaa häntä, mutta hän ei välittänyt lohdutuksesta vaan sanoi: ”Minä menen alas hautaan*+ poikaani surren!” Ja Joosefin isä itki häntä.
36 Midianilaiset puolestaan myivät Joosefin Egyptissä Potifarille, joka oli faraon hovivirkamies+ ja vartioston päällikkö.+
Alaviitteet
^ Tai ”Jaakobin historia”.
^ Tai ”alatasangolta”.
^ Tai ”lyödä hänen sieluaan”.
^ Tai ”käykö häneen käsiksi”.
^ Eräs kumihartsi.
