1. Samuelin kirja 11:1–15
11 Myöhemmin ammonilainen+ Nahas tuli ja leiriytyi hyökätäkseen Gileadin Jabesia+ vastaan. Kaikki Jabesin miehet sanoivat Nahasille: ”Tee kanssamme liitto,* niin me palvelemme sinua.”
2 Ammonilainen Nahas sanoi heille: ”Teen sen kanssanne sillä ehdolla, että teidän kaikkien oikea silmä puhkaistaan. Näin nöyryytän koko Israelia.”
3 Jabesin vanhimmat vastasivat hänelle: ”Anna meille aikaa seitsemän päivää, niin että voimme lähettää viestinviejiä kaikkialle Israelin alueelle. Jos kukaan ei pelasta meitä, antaudumme sinulle.”
4 Aikanaan viestinviejät tulivat Saulin Gibeaan+ ja puhuivat nuo sanat kansalle, jolloin koko kansa alkoi itkeä suureen ääneen.
5 Silloin Saul tuli laitumelta karjalauman jäljessä ja sanoi: ”Mikä kansan on? Miksi he itkevät?” Niin he kertoivat hänelle, mitä Jabesin miehet olivat sanoneet.
6 Kun Saul kuuli nämä sanat, Jumalan henki alkoi vaikuttaa häneen+ ja hän vihastui.
7 Hän otti kaksi sonnia, paloitteli ne ja lähetti kappaleet kaikkialle Israelin alueelle viestinviejien mukana, jotka sanoivat: ”Näin käy sen karjalle, joka ei seuraa Saulia ja Samuelia!” Silloin Jehovan pelko valtasi kansan,* niin että he lähtivät yksimielisesti.*
8 Saul laski heidät Besekissä, ja israelilaisia oli 300 000 ja Juudan miehiä 30 000.
9 He sanoivat Jabesista tulleille viestinviejille: ”Sanokaa Gileadin Jabesin miehille näin: ’Huomenna, kun aurinko alkaa paahtaa, teidät pelastetaan.’” Sen jälkeen viestinviejät menivät kertomaan sen Jabesin miehille, ja nämä ilahtuivat suuresti.
10 Niinpä Jabesin miehet sanoivat ammonilaisille: ”Huomenna me antaudumme teille, ja te voitte tehdä meille niin kuin hyväksi näette.”+
11 Seuraavana päivänä Saul jakoi väen kolmeen joukkoon, ja he tunkeutuivat leirin keskelle aamuvartion* aikaan ja löivät ammonilaisia+ kuoliaaksi, kunnes päivä alkoi paahtaa. Eloon jääneet hajaantuivat eri suuntiin, niin ettei kukaan paennut yhdessä jonkun toisen kanssa.
12 Silloin kansa sanoi Samuelille: ”Ketkä sanoivat: ’Saulistako tulisi meidän kuninkaamme?’+ Luovuttakaa ne miehet, niin surmaamme heidät.”
13 Mutta Saul sanoi: ”Tänä päivänä ei surmata ketään,+ koska Jehova on tänään pelastanut Israelin.”
14 Myöhemmin Samuel sanoi kansalle: ”Tulkaa, mennään Gilgaliin+ vahvistamaan kuninkuus uudelleen.”+
15 Niin koko kansa meni Gilgaliin ja teki siellä Saulista kuninkaan Jehovan edessä. Sitten he uhrasivat siellä Jehovan edessä yhteysuhreja,+ ja Saul ja kaikki israelilaiset juhlivat ja iloitsivat suuresti.+
Alaviitteet
^ Tai ”sopimus”.
^ Tai ”Jehova sai kansan tuntemaan pelkoa ja kunnioitusta”.
^ Kirjaim. ”yhtenä miehenä”.
^ Ts. noin klo 02–06.
