1. Tessalonikalaisille 2:1–20
2 Te itsekin varmasti tiedätte, veljet, ettei käyntimme teidän luonanne ole ollut tulokseton.+
2 Vaikka olimme ensin kärsineet ja meitä oli kohdeltu röyhkeästi Filippissä,+ kuten tiedätte, me keräsimme Jumalamme avulla rohkeutta kertoa teille Jumalan hyvää uutista+ kovasta vastustuksesta huolimatta.*
3 Kehotus, jonka annamme, ei ole lähtöisin valheesta, epäpuhtaudesta eikä petollisuudesta,
4 vaan koska Jumala on todennut meidän olevan sellaisia, joille voidaan uskoa hyvä uutinen, me puhumme miellyttääksemme Jumalaa, joka tutkii sydämemme,+ emme miellyttääksemme ihmisiä.
5 Tehän tiedätte, ettemme ole koskaan puhuneet imartelevasti eikä motiivinamme ole ollut ahneus,+ jota olisimme yrittäneet peittää teeskentelyllä. Jumala on todistajamme!
6 Emme ole myöskään yrittäneet saada kunniaa ihmisiltä, emme teiltä emmekä muilta, vaikka Kristuksen apostoleina voisimmekin olla teille raskas taloudellinen taakka.+
7 Päinvastoin me kohtelimme teitä lempeästi niin kuin imettävä äiti hoitaa hellästi* omia lapsiaan.
8 Koska siis tunsimme teihin hellää kiintymystä, olimme päättäneet* antaa teille Jumalan hyvän uutisen lisäksi oman itsemmekin.*+ Niin rakkaita teistä oli tullut meille.+
9 Muistatte varmasti, veljet, miten paljon näimme vaivaa ja teimme työtä. Työskentelimme yötä päivää, ettemme olisi olleet kenellekään teistä raskas taloudellinen taakka,+ kun saarnasimme teille Jumalan hyvää uutista.
10 Te olette sen todistajia – ja niin on Jumalakin – että olimme uskollisia, oikeudenmukaisia* ja moitteettomia, kun olimme tekemisissä teidän uskovien kanssa.
11 Te tiedätte hyvin, että me jatkuvasti kehotimme, lohdutimme ja neuvoimme teistä jokaista+ niin kuin isä+ lapsiaan,
12 jotta eläisitte edelleen Jumalan arvon mukaisesti,+ hänen, joka kutsuu teitä valtakuntaansa+ ja kirkkauteensa.+
13 Sen vuoksi me myös kiitämme Jumalaa lakkaamatta+ siitä, että kun kuulitte meidän julistavan teille Jumalan sanaa, te ette ottaneet sitä vastaan ihmisten sanana vaan, niin kuin se todella on, Jumalan sanana, joka myös vaikuttaa teissä uskovissa.
14 Veljet, teidän esimerkkinänne ovat olleet Juudeassa olevat Jumalan seurakunnat, jotka ovat Kristuksen Jeesuksen yhteydessä. Teidän maanmiehenne aiheuttivat teille samoja kärsimyksiä+ kuin juutalaiset aiheuttavat heille.
15 Juutalaiset tappoivat jopa Herran Jeesuksen+ ja profeetat ja vainosivat meitä.+ He eivät myöskään miellytä Jumalaa vaan toimivat vastoin kaikkien ihmisten etuja,
16 kun he yrittävät estää meitä puhumasta muiden kansojen ihmisille heidän pelastamisekseen.+ Näin heidän syntiensä määrä aina vain kasvaa. Hänen vihansa on kuitenkin lopulta saavuttanut heidät.+
17 Veljet, kun olimme olleet erossa teistä vähän aikaa* (fyysisesti, emme sydämeltämme) ja halusimme kovasti nähdä teitä, teimme kaikkemme tavataksemme teidät kasvotusten.
18 Siksi halusimme tulla teidän luoksenne – minä, Paavali, yritin tulla luoksenne, en vain kerran vaan kahdesti – mutta Saatana katkaisi tiemme.
19 Kuka on toivomme ja ilomme ja riemun kruunumme Herramme Jeesuksen edessä hänen läsnäolonsa aikana? Ettekö juuri te?+
20 Te olette varmasti meidän kunniamme ja ilomme.
Alaviitteet
^ Tai mahd. ”suuren kamppailun keskellä”.
^ Tai ”vaalii”.
^ Tai ”halusimme hyvin mielellämme”.
^ Tai ”sielummekin”.
^ Tai ”meidät oli riistetty teistä eroon vähäksi aikaa”.
